Kummituksilla tuntuu tarinoista päätellen olevan yleensä päällään vaatetusta ym. kampetta, mikä ilmesesti on kuulunut ko. hahmolle hänen eläessään.
Tekstiilien ei kuitenkaan pitäisi kummitella, vaan ihmisten? Mitä nämä kamppeet sitten ovat?
Itselleni tulee mieleen vain se selitys, että näkyvä kummitus on projektio. Ehkä toisesta ajasta jotenkin tiettyyn paikkaan tallentunut näkymä, ehkä henkiolennon itselleen valitsema hahmo, ehkä näkijän omien aivojen tuote.
Mitäpä arvelette? Asiallista keskustelua, kiitos.
Tekstiilien ei kuitenkaan pitäisi kummitella, vaan ihmisten? Mitä nämä kamppeet sitten ovat?
Itselleni tulee mieleen vain se selitys, että näkyvä kummitus on projektio. Ehkä toisesta ajasta jotenkin tiettyyn paikkaan tallentunut näkymä, ehkä henkiolennon itselleen valitsema hahmo, ehkä näkijän omien aivojen tuote.
Mitäpä arvelette? Asiallista keskustelua, kiitos.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Voiko tuommoisen ite saatana 666 kanssa aloittaa edes asiallista keskustelua?
Aloittajan kysymys on ihan asiallinen, vaikka nimimerkki onkin provosoiva.
Jos pysyttäisiin asiassa, kiitos.
Otettaisiinko asiallinen keskustelu homoseksuaalisuudesta?
t. Homot on perseestä!
Eihän aaveilla tai kummituksilla oikeita tekstiilejä yllään ole.
"Eihän aaveilla tai kummituksilla oikeita tekstiilejä yllään ole."
Vaan mitä? Sepä tässä askarruttaakin!
Oletteko muka joskus nähneet kummitusta ilman rihman kiertämään, ts. ns. hinkit paljaana tai lerssi lepattaen? Aina niillä joku on, jos ei muuta niin se valkonen lakana.
Väitetään, että kummitus näyttäytyy yleensä siinä asussa, joka hänellä oli kuolinhetkellään. Jos näin on, se selittynee astraalikehon sen hetkisellä muodolla, koska ihoa vasten olevat tekstiilit, korut ym. keräävät kantajansa energiaa. Jokainenhan on huomannut, että vaatteet lämpenevät, kun ne ovat yllä.
Alastomia kummituksiakin on olemassa. Esim. vähän aikaa sitten iltapäivälehdissä oli juttua amerikkalaisnaisesta, jonka lapsenlapsen ottamassa valokuvassa kummitukset tekivät *arvatkaa mitä* hänen sohvallaan. Muitakin kuvamateriaalia talon railakkaista kummituksista oli aikojen saatossa kertynyt.
"Väitetään, että kummitus näyttäytyy yleensä siinä asussa, joka hänellä oli kuolinhetkellään. Jos näin on, se selittynee astraalikehon sen hetkisellä muodolla, koska ihoa vasten olevat tekstiilit, korut ym. keräävät kantajansa energiaa."
Tässä näen jonkinlaiseksi ongelmaksi astraalikehon energiakentän rajautumisen täsmällisesti koko vaatetukseen, ei siis esim. pelkkiin ihoa vasten oleviin alusvaatteisiin (kalsarikummitushavaintojen pitäisi olla yleisempiä) tai "yli", esimerkiksi taistelukentän multaan, jossa kuoleva sotilas on viettänyt viimeiset tuskaiset tuntinsa ja verensä vuodattanut?
Se, että kalsarikummituksia on vähänlaisesti johtunee siitä, ettei ihmisen kuolemaan kalsareissa tai yöpuvussa liity yleensä mitään suurempaa dramatiikkaa. Yöaikaan luonnollisesti kuolleet vainajat menevät siis yleensä rajan taakse. Toisaalta yöpuvussa tai aamutakissa liikuskelevia naisten haamuja on kyllä paljonkin. Ja mitä tulee noihin taisteluissa tai vaikkapa auto-onnettomuuksissa hitaasti kuolleisiin vainajiin, niin haavoittuneita ja verisiä kummituksiakin esiintyy joskus.
Niin tarkoitin tuota täsmällistä rajausta vaatetuksessa, eli kummituksella näyttää monesti olevan yllään koko vaatekerta ihoa koskettamattomien päällysvatteiden kanssa. Tästä esimerkkinä sotilaskummitukset, joista kerrotaan: heillä on päällään tunnistettava univormu, joskus myös ase mukana.
Astraalikeho siis voi käsittää sotilaan selässä olevan repun, mutta ei sitä maamassaa, johon hänen verensä imeytyi hänen vuotaessaan hitaasti kuoliaaksi. Voisi kuvitella tuon mullan olevan aika vahvasti astraalipersoonalla latautunut, siinä sentään on henkilön omaa konkreettusta elämän nestettä, toisin kuin jossain epoletissä?
En muista tarkalleen, kuinka laajalle alueelle ihmisen astraalikeho (siis aura) ulottuu, mutta kyse taitaa olla n. metristä. Auran koko myös vaihtelee eri henkilöillä. Mitä taas tulee multaan, niin jotkut kummitukset ainakin haisevat mullalle.
Astraalikeholla pitäisi siis olla valikoivia ominaisuuksia, joiden perusteella se hyväksyy ja rajaa pois elottomia objekteja.
Sotahaamuihin palatakseni, en ole koskaan kuullut tarinaa kranaatin täysosuman saaneen sotilaan ilmestymisestä kuolinhetkensä sotkuisessa muodossa. Tällaisia eri tavoin kammottavasti ruhjoutuneita ruumiita sodat ovat kuitenkin tuottaneet jo tuhansia vuosia. Kummitukset kuitenkin tuntuvat olevan varsin tunnistettavia ja ehjiä - korkeintaan siististi irtimestattu pää kainalossa kuljeksivia?
Tämä kallistaa mielipiteeni projektion puolelle. Mutta keskustellaan! Lisää ajatuksia!
Riippuu nyt vähän siitä, että kuka jää kummittelemaan ja kuka ei. Jotkut amerikkalaismeediot väittävät tavanneensa esim. auto-onnettomuuksissa ruhjoutuneita kummituksia. Äkkikuolema voi aiheuttaa sen, ettei uhri ymmärrä heti kuolleensa, ja jää siksi kummittelemaan. Pitkäaikaista kummittelua äkkikuolema ei kuitenkaan yleensä aiheuta.
Pitkäaikainen kummittelu johtuu lähes aina kummituksen "päänsisäisistä" ongelmista. Tämä pätee myös sodassa kuolleisiin kummituksiin. Tavalliset sotamiehet jäävät harvoin kummittelemaan. Melkein kaikki kummittelevat sotilaat ovat upseereja, joille esim. oma asema tai maine on ollut eläessä niin tärkeä, että se on sitonut heidät maan pintaan.
"Melkein kaikki kummittelevat sotilaat ovat upseereja, joille esim. oma asema tai maine on ollut eläessä niin tärkeä, että se on sitonut heidät maan pintaan. "
Olet ehkä oikean ilmiön jäljillä, mutta nyt ei ole kyse kummittelusta. Miksi erilaiset mielisairaat ihmiset kuvittelevat olevansa suuria, tai "jälleensyntymiseen" uskovat muistelevat edellisessä elämässään olleensa kuninkaita, kuningattaria, suuria päälliköitä yms. mutta harvempi muistaa olleensa ihan tavallinen köyhä Reiska vaan?
Olisiko että projisoimme tuntemattomaan omia toiveitamme ja odotuksiamme?
Mainitsemasi esimerkit ovat mielestäni juuri tuota projisointia. Sen kummemmin harhaiset henkilöt kuin entisiin elämiin uskovatkaan eivät todellakaan väitä olevansa tai olleensa taviksia.
Mitä taas tulee siihen, että kummittelevat sotilaat ovat yleensä upseereja, niin olen selittänyt asiaa tuonnenpana. Suomessa ilmiö selittyy todellakin suurelta osin sotahistoriallisin perustein. Ainakin prosentuaalisesti tarkasteltuna upseerit tekivät viime sotien aikana valtavan määrän itsemurhia tavallisiin rivimiehiin verrattuna. Muiden syiden lisäksi upseerien itsemurhat johtuivat myös siitä, että heidän varustukseensa kuului pistooli, ja he saivat rintamalla käyttöönsä huumaavia lääkeitä ja alkoholia paljon helpommin kuin rivimiehet. Ja rintamalla jaellut lääkkeethän olivat kovaa kamaa. Monelle kehittyi riippuvuus amfetamiiniin tai heroiiniin, ja viimeistäänkin sidan loputtua elämä oli ihan romuna.
Siis ... ja viimeistäänkin sodan loputtua elämä oli ihan romuna.
Ja kun tähän lisätään vielä se, ettei itsemurhan tehneitä sotilaita haudattu sankarihautoihin eivätkä papit useinkaan suostuneet siunaamaan itsemurhan tehneitä, niin moni jäi kummittelemaan.
"Melkein kaikki kummittelevat sotilaat ovat upseereja, joille esim. oma asema tai maine on ollut eläessä niin tärkeä, että se on sitonut heidät maan pintaan."
Tämä on mielenkiintoinen pointti ja liittyy myös siihen, että kummituksia tuntuu esiintyvän usein ylhäistön asumuksissa, kartanoissa ja linnoissa. Osaksi tämän voi selittää sillä, että nämä ovat usein alueen pisimpään säilyneitä rakennuksia.
Toisalta tuntuu oudolta, ettei ylivoimaisesti monilukuisempien alempien luokkien keskuudesta olisi jäänyt yhtä lailla "sieluja" vaeltamaan maan päälle. Tavalliset mosurithan monesti kuolivat näiden ylempiensä epäpätevyyden tai kunnianhimon vuoksi hyvinkin turhaan? Luulisi tällaisilla ihmisillä olevan enemmän aihetta nousta haudoistaan hakemaan oikeutta kuin jollain esikuntapossulla?
Se, että esim. kartanonherrat kummittelevat enemmän kuin maalaistorppien miehet, johtuu periaatteessa kahdesta syystä. Ensiksikin siitä, että suuri omaisuus oli entisaikaan hyvin harvinaista, eikä maallisesta mammonasta ole aina suosiolla luovuttu kuoleman koittaessakaan. Ja toinen syy on sitten se, että maalaistorpat tulevat helpommin puretuiksi kuin herraskastanot.
Mitä taas tulee kummitteleviin upseereihin, niin ainakin talvi- ja jatkosodassa eniten "päänsisäisiä" ongelmia on ollut nimenomaan upseereilla. Tämän voi päätellä jo sotilaiden itsemurhistakin, joista valtaosan tekivät upseerit. Sitä paitsi tavallinen sotamies on useimmissa sodissa vain systeemin uhri. Niinpä tunnontuskia ei kuollessa ole. Upseerit jäävät joskus kummittelemaan myös syyllisyydentunnon vuoksi. Kun on valta, on myös vastuu.
Puhut paskaa ja vähättelet rintamamiehiä.
- rintamamiehet kokivat pahimman paineen henkisti ja fyysisesti
- myös rintamamiehillä oli tunteet - kova ahdinko perheistä jotka olivat jääneet yksin
- ylivoimaisesti suurin osa 'päänsisäisistä' ongelmista koskee eturintaman miehiä
Kartanonherroista sanoisin että tavallisen kansan ongelmat eivät hitä koskettaneet. Heidän ongelmansa olivat enemmän tai vähemmän 'akateemisia', eivät joka päiväiseen elämiseen liittyviä.
Ainakin nettikummituksen vaatteet ovat ionisoitunutta ektoplasmaa.
Voiko olla mahdollista, että tältä palstalta löytyy oikeasti asiallista keskustelua :) Pojot kotiin!
Eli vaatteet ovat yleensä ne, jotka olivat päällä kuollessa? Entä ne joilla on lakana päällä?? Aika vaikea kuvitella jonkun ihmisen kuolleen lakana päällä. Vai onko se vain väkivaltaisesti kuolleilla, eli se olisi ruumishuoneen lakana? Sehän vedetään pään yli ja kyllä olisi ihan ymmärrettävää kummitella lakana päällä kun ruumiinavaus ei jätä mitään kauniita jälkiä. En sitten tiedä mistä muusta se vois johtua... aina ei ole tehty ruumiinavauksia.
Meillä kummittelee eteisessä aamuöisin sellainen poltergeisti-ilmiö joka manifestoituu lopulta vanhahkon naisen kuvatukseksi. Kun saavun siinä aamuneljän maissa kotiin niin normaalisti vaimo on nukkumassa ja valot kämpästä sammutettuna, mutta tämän poltergeistin aikana valot ovat päällä ja sen näkee mikä odottaa, jo saapuessa. Kun ulko-ovea raottaa niin alkaa lennellä astioita, kaulinta ja kuuluu riivatun huuto. Jos ovea uskaltaa raottaa enemmän ja uskaltaa työntyä tuohon henki-energiseen esinemyrskyyn niin voi nähdä sellaisen naisen hahmon jolla on aamutakki tai joku vastaava viitta päällä ja naama on täysin valkoinen. Väkivaltainenkin se on, on lähtenyt tajukin sen räyhähengen käsittelyssä, joskus silmä mustana tai molemmat, joskus kuhmu päässä... Nykyään tulee varovaisuussyistä syötettyä ensin pipo postiluukusta, mutta se lentää hetioitis riekaleina takaisin... Vaimokin tätä ilmiötä pelkää niin ettei puhu enää yhtään mitään ja pysyy yöt lukittautuneena makuuhuoneeseen.
No mitä... tuo poltergeist-rayhähenki ei siis asusta ainoastaan meillä? Tämä ei ole sinänsä helpotus, mutta tyytyväisenä totean että en nähtävästi kärsi siitä yksin!
Kummitusten vaatteet ovat teleplasmaa.
Entäpä aseet jotka ovat olleet mukana sodassa?Jos ase otetaan kaatuneelta niin onko mahdollista kuolleen seuraavan aseensa perässä?
Kysymykseni on tärkeä ja sen enempää kertomatta haluaisin kiireellisen vastauksen.