Tänään vietetään ensi kertaa Suomalaisen musiikin ja Sibeliuksen syntymäpäivää, kun Sibeliuksen kuolemasta on kulunut 50 vuotta. Tänään nostetaan liput salkoon, tästä tulee uusi vakiintunut liputuspäivä. Suomalaisilla on musiikin nimikkopäivään täysi syy, ei vain kansallissäveltäjämme takia. Musiikki on kulkenut aina kansamme vaiheissa , se on suunnaton rikkaus ja perintö, johon ei edes sodat tai rahamaailman myllerrykset pysty. Itsenäisyyspäivän musiikki soi vielä ylevöittävänä mielessä, joulun ajan konsertit ja kirkkojen kauneimmat joululaulut ovat jo käynnissä. Linnan juhlissa suomalainen musiikki näyttäytyi monipuolisena, kesämme on tulvillaan festivaaleja, oopperaa ja musiikkipäiviä.
Tänään on Helsingin uusi Musiikkitalo avoinna ylesölle, siellä esittäytyy etenkin maamme musiikkikasvatus. Päiväkodeissa on musiikkituokiot, peruskouluissa musiikkiluokat, mutta ennen kaikkea maamme kattavaa musiikkiopistojärjestelmää arvostan. Aamulla Musiikkitalossa on lastenkonsertteja , on esim. lauluntekopaja, sitten paritanssi-ilta. Yle Radio 1 lähettää koko päivän ja ensi yön suomalaista klassista, mielenkiintoisia haastalleluita on luvassa myös. Varmaan ympäri maan on valmistauduttu innokkaasti tähän päivään.
Näinä EU:n kriiisiaikoina on kohottavaa antautua nauttimaan ylpeästi suomalaisen musiikin antimista, joista on riittänyt vientiinkin niin klassisen kuin kevyenkin musiikin saralla. Soikoon hauenluinen ikiaikainen kantele aina sydämissämme !
Tänään on Helsingin uusi Musiikkitalo avoinna ylesölle, siellä esittäytyy etenkin maamme musiikkikasvatus. Päiväkodeissa on musiikkituokiot, peruskouluissa musiikkiluokat, mutta ennen kaikkea maamme kattavaa musiikkiopistojärjestelmää arvostan. Aamulla Musiikkitalossa on lastenkonsertteja , on esim. lauluntekopaja, sitten paritanssi-ilta. Yle Radio 1 lähettää koko päivän ja ensi yön suomalaista klassista, mielenkiintoisia haastalleluita on luvassa myös. Varmaan ympäri maan on valmistauduttu innokkaasti tähän päivään.
Näinä EU:n kriiisiaikoina on kohottavaa antautua nauttimaan ylpeästi suomalaisen musiikin antimista, joista on riittänyt vientiinkin niin klassisen kuin kevyenkin musiikin saralla. Soikoon hauenluinen ikiaikainen kantele aina sydämissämme !
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kiitos, Ramoona, että laitoit tämän kaikille tiedoksi. Juuri olen lähdössä enkä ehdi nyt muuta sanoa, - onko tarviskaan!
Hyvää päivänjatkoa kaikille!
P.S. Joitakin aikoja sitten tämä päivä oli aina meille juhlan aika, sillä Laulumiehet viettivät ja viettävät edelleenkin vuosijuhlaansa Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä.
Mieheni poismenon jälkeen en ole osallistunut.
Meillä on lippu salossa.
Eipä näy meidän naapureissa lippua, oman mökin salko mätäni ja yksin eläjänä en saisi edes kunnialla lippua salkoon. Kunnantalolla ja koululla sentään liehui ja parissa kerrostalossa. Kyllähän Sibelius oman päivän ansaitsee, taitaa olla tunnetuimpia suomalaisia maailmalla, no tietysti nämä formula ajajat nykyisin.On niin uusi asia tämä vielä, ei ole etukäteen paljon näkynyt tiedotusta.
Souda souda sinisorsa, souda tähän rantaan,... alkoi soida lukiessani aloitusta :) Niin yksinkertaisen puhtaana, kuin vain voi olla suomalainen järvenranta maisema.
Kyllä maamme musiikki on liputuksen arvoinen!
Syventymättä sen enempää säveltäjämestarin tuotantoon, josta Erik Tawastjerna on kirjoittanut niin upeasti.
Karelia Intermezzon kuuntelin äsken, liittämättä sitä nyt tähän. Kiitos
Sibelius kuoli vuonna 1957, 54 vuotta sitten.
Syntyi 8. joulukuuta 1865 Hämeenlinnassa.
Jean Sibelius - Valse Triste http://www.youtube.com/watch?v=66YMJzoNvs0
laisten ja suomalaisuuden kannattaja. Suomen luonto ja
kulttuuri innoittivat Sibeliusta ja vaikuttuvat hänen musiikkiinsa voimakkaasti ja aidosti.
Sibelius: Finlandia
http://www.youtube.com/watch?v=XojVmivqDrA&feature=related
Alla marcia:
http://www.youtube.com/watch?v=AIois3Gaegk&feature=related
Kiitos korjauksesta ja hienosta linkistä ! Mistähän tuon "tiedon" sieppasin, luin Sibeliuksen juhlavuoden tapahtumista, kun oli kulunut 50 vuotta hänen kuolemastaan, silloin tällaista uutta liputuspäivää suunniteltiin. Hatarasti yhdistin asiat päässäni, mutta siitähän on jo vuosia....
Hämeenlinna aikoo nousta johtavaksi Sibelius-paikkakunnaksi v.2015, kun tulee kuluneeksi 150 vuotta hänen syntymästään. Meniköhän nyt oikein syntymän ja kuoleman juhlavuodet ?
Harmi, ettei suomi 24-sivuilla ole muokkausmahdollisuutta !
Linnan juhlissa monet vieraat saivat kertoa mieluisestaan Suomen itsenäisyyttä kuvaavasta musiikkikappaleesta. Vanhanen muisteli jotain Merikannon merilaulua, Michael Monroe Missä muruseni on, Jenni Vartiainen Mun sydämeni tänne jää jne. Ihmettelin kun Niinistö sanoi Mun kaunis kotimaani , sehän on Värmlantilaisten laulu.
minäkin, että Niinistö valitsi itsenäisyyspäivan toivelaulukseen Värmlantilaisten laulun. . Varmaan kaikki kummastelivat!
Paavo Väyrysen toivelaulu oli
"Tämä taivas, tämä maa!"
http://www.youtube.com/watch?v=HeMUgwZT3iU
Mitähän olisin vastannut, jos olisi samaa kysytty kameroiden edessä. Merikanto on minulle erityisen rakas, ja rakkaista rakkaimpia on Kesäillan valssi. Jo teinikuorossa sitä täysin rinnoin lauloin, tähän en löytänyt mitään kuorosovitusta. Mutta onhan harmonikkamusiikki suomalaisten rakastamaa myös.
http://www.youtube.com/watch?v=RqpvZjtQlv0
Laitan myös sanat, jotka opettaja Antti Jussila kirjoitti kuoronsa esitystä varten Nekalan tyttökuorolle. Niissä on Suomen suven ihanuus ja haikeus.
Oi, lennä, lennä pääskynen, tuo riemu rintaan ihmisten,
ja kanna tuuli kaipauksein iltapilvellen!
Oi, paista päivä lämpöinen, suo lahjojas maan lapsillen!
Yö tumma, soita tuuditellen päivä unehen!
Katse kun sammuupi auringon, kaipuu jää jälkeensä lohduton.
Kasteessa nurmikko kimmeltää, leinikön lehdelle kyynel jää.
Kuusiston helmasta helkähtää rastasten laulu ja tervehtää
paistetta päivän, mi kiiruhtaa levolle metsien, merten taa.
:,: Pääsky, sirkkunen olla soisin, pilven myötä karkeloisin
yli vuorien, alitse auringon, taivaan rantojen taa:,:
Iltahämy maita varjoo, satakieli vaikenee.
Metsä, maa levon saa, tuuli uinahtaa.
Matkamiehen askel sammuu suviöisen sumun taa.
Oksallansa lintu rauhan saa.
Minne kulki, mistä lähti, minne asti ennättää?
Kuka ties, matkamies puolitiehen jää.
Taivahalla iltatähti anna suunta, näytä tie,
mistä polku matkamiehen vie.
Kuulen iltakellon yli niityn, pellon.
Ääni kauas kantaa sinivettä, rantaa.
Elo parhain, halvin, kuni kaiku malmin
täällä hetken helkkää mitä jälkeen jää?
Ilo sentään olla suvivainiolla
kesäpääskyn lailla huolta, tuskaa vailla,
punertaissa päivän alla pilven häivän
hämyn langetessa, yö kun ennättää.
Tuo Kukkahameen laittama Kuoppamäen laulu on minulle uusi, kertoo kauniisti isänmaan ja synnyinmaan merkityksestä. Kotimaita voi olla useita elämän aikana. Monasti ulkomailla asuvat suomalaiset ovatkin hyvin isänmaallisia. "Kotimaani ompi Suomi" on amerikkalaisen siirtolaisen sanoittama.
Kaunista, Ramoona, nuo sanat osaan minäkin ulkoa.
Kesäillan valssi on upea kuorosovituksenakin. Siitä nämä sanat ovat mieleeni tallentuneet.
Vain vanha Suomi-filmi löytyi:
http://www.youtube.com/watch?v=TMDKpGDIbJU&feature=related
Suomalaisen musiikin kunniaksi, mestaria itseään.
Jean Sibelius, Sydämeni laulu:
http://www.youtube.com/watch?v=aIxzXDoOm34
Tuo Sydämeni laulu on varmaan syntynyt Sibeliuksen kolmilapsisen perheen nuorimman tyttären kuoltua vuonna 1900. Se aiheutti Aino-äidille masennusta ja lisäsi Isä-Sibeliuksen alkoholin käyttöä.
Ulkomaan matkalla sen jälkeen toinenkin tytär oli vähällä kuolla vatsakalvon tulehdukseen, mutta hän kuitenkin selviytyi.
Pieni katkelma kotiinpaluun jälkeisestä ajasta:
"Syksy meni toisen sinfonian sävellystyössä, samoin alkuvuosi 1902. Kantaesitys 8. maaliskuuta Helsingissä oli Sibeliuksen uran täydellisimpiä triumfeja. Sankarillinen toinen sinfonia innosti sortovuosien masentamaa kansaa, sillä teos oli patrioottinen, isänmaallinen!
Päivälehden Oskar Merikannon mielestä sävellys ylitti mestariteoksena "parhaatkin odotukset". Uuden Suomettaren Evert Katila vertasi sinfoniaa valtavaan kymeen, joka majesteetillisena laskeutuu meren syliin. Muidenkin mielestä kyseessä oli "ehdoton mestariteos, yksi aikamme harvoista sinfonisista luomuksista, jotka viittaavat samaan suuntaan kuin Beethovenin sinfoniat".
Sibelius sävelsi heti huhtikuuksi Tulen synnyn Kansallisteatterin vihkiäisiin. Vajaan kymmenen minuutin teos baritonille, kuorolle ja orkesterille oli osoitus Sibeliuksen Kalevala-kiinnostuksen jatkumisesta.
Tekstin saattoi jälleen tulkita myös allegorisesti: suomalaiset olivat sytyttämässä tulen Venäjän sorron aiheuttaman pimeyden keskelle. "
Finlandia oli sävelletty jo 1899, ja sanat se sai V.A.Koskenniemeltä 1948.
Näillä taiteilijoilla on osuutta sorretun suomalaisuuden kohottamisessa siihen arvoon, joka sille kuuluu.
"Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa!"
_
ovat ihailleet Suomen luontoa, se on ollut innoittajana musiikissa, samoin kuvataiteilijoillakin.
Tuo Sibeliksen, Järnefeltin ym. ryhmä oli suomalaisuuden voimakkaita kohottajia takaisin sille tasolle,
millä se oli ennen kuin "uskoa" alettiin sotajoukon ja asellisen hyökkäyksen voimin yllättyneelle kansallemme PAKOTTAA.
Mielestäni Sibeliuksen sävellyksissä suurimmassa osin on surumielinen sävy, voimakas musiikki suurella orkesterilla soitettuna vain lisää tuota tunnetta.
Minulle hänen musiikkinsa tekee ahdistuksenomaisen tunteen, onhan hänellä kevyempääkin eivät kaikki ole raskasvetoisia.
Nyt puhun vain aivan maallikkona en arvostelijana.
Tämän olen kokenut RSOn konsertissa vuosia sitten.
Käytettiinkö Sibeliusta ruokkimaan suomalaisten kansalliskiihkoa? Sekoittuivatko sävelet ja säveltäjät valtionpolitiikkaan tahtomattaan?
Kirjassa Antti Vihinen kertoo terävällä kynällään Sibeliuksen poliittisuudesta ja tämän kahdeksannen sinfonian mysteeristä, natsien Wagner-estetiikasta sekä musiikkielämän ja bisneksen yhteyksistä. Hän pohtii myös musiikin universaaliutta ja paljastaa, miten luonto on saatu palvelemaan politiikkaa musiikin myötä ja tuonpuoleisuuskin kaikumaan.
Saksalaiset eivät ole erikoisemmin kiinnostuneita Sibeliuksen musiikista. He kuulevat musiikissa kansallissosialistista paatosta. Ja menneisyydestään vii-
sastuneina, karttavat fasistisia piirteitä.
Suomessa kansallisromantiikan kausi oli ns. taiteen Kultakausi 1800-luvun puolivälin jälkeen, varsinkin maalaustaiteessa, kirjallisuudessa Eino Leino oli täysverisin edustaja. Etsittiin suomalaista kunniakasta menneisyyttä varsinkin kalevalaisesta maailmasta ja luonnosta. Ilmiö oli yleiseurooppalainen, Wagner oli saksalaisten sankarisäveltäjä ja Sibelius ihaili hänen oopperoitaan. Minäkin olen lukenut viittauksia Sibeliuksen poliittisuuteen, ja tietysti taiteilijat ovat aina tavallaan yhteiskunnan äänitorvia ja edelläkävijöitä. On vihjailtu, että tämän kauden taiteiljoita ikäänkuin käytettiin hyväksi poliittisissa ja patrioottisissa tarkoitusperissä, mutta ei kai näin älykkäitä, neroja suorastaan, voi liekassa pitää. Ei Tuusulan rantatiellä taiteilijayhteisö kovin leveästi elellyt, rahassa ei ryvetty muutenkaan.
Saksan historialla on suuret traumansa, mutta Wagner kuoli jo ennen kuin Hitler oli syntynyt, tämähän ihaili Wagnerin musiikkia. En tunne Saksan asiaa sen syvemmin, mutta mielestäni suomalaisilla on täysi syy ihailla ja arvostaa kansallissäveltäjäämme. Tulossa oleva ensimmäinen sortokausi oli yhtenä taiteen kimmokkeena, se meidän on varmaan helppo täysin sydämin yhteisesti hyväksyä. Tämän enempää en omasta puolestani halua enkä osaakaan asiaa politiikan kannalta käsitellä, tuohon Vihisen tekstiin en ole tutustunut enkä osaa ottaa siihen kantaa.
Maallikkojahan me taidamme olla suurin osa ja elämysten perusteella kirjoittaminen on juuri keskustelua. Varmasti sama tuntemus on monella muulla, jonkinlainen kohtalonomaisuus. Mutta taiteen ei olekaan tarkoitus jättää kylmäksi ja välinpitämättömäksi, vaan koskettaa kaikkia tunteita. Vaikka on miten hyvät äänentoistolaitteet tahansa, on konserttisalielämys aina syvempi kokemus.
Viime aikoina ovat viihdemuusikotkin saaneet jalansijaa kirkoissa , tosin ohjelmistoa saatetaan rajoittaa. Monelle suomalaiselle onkin kirkkokonsertti askel elävän musiikin kuunteluun, onhan kirkoissa usein hieno akustiikkakin.
Jos ei muuten, ainakin joululaulujen kautta Sibelius on joka suomalaiselle tuttu. Onko täydellisempää ja tänäkin jouluna niin ajankohtaista laulua kuin "En etsi valtaa loistoa" ? Hiukan tuntemattomampi on "Jo joutuu ilta", Z. Topeliuksen sanoittamia molemmat. Molemmissa puhutaan rikkaita ja köyhiä yhdistävästä joulun valosta.
Jenni Vartiainen on nyt koko kansan lemmikki. Kevyen ja klassisen musiikin rajat ylittävä Tarja Turunen on jo kauemmin laulanut suomalaisten sydämiin.
Tarja Turusen esittämänä Jo joutuu ilta
http://www.youtube.com/watch?v=UmKVhbaqGME
1800-luvun loppupuolella syntynyt Oskar Merikanto on yksi pidetyimmistä suomalaisista säveltäjistä. Hänen musiikki tekee usein suuren vaikutuksen kuunlijaan, siinä on säveliin uppoutunutta tunteen paloa, herkkyytä jotka rauhoittavat rauhatonta sielua. Romanssi nimenomaan pianolla esitettynä antaa lisähohtoa utosimpiinkin unelmiin.
http://www.youtube.com/watch?v=vxox62j9hmY&feature=related
Nyt tarvitaan tätä. Jätkän oma kulta
http://www.youtube.com/watch?v=FPMV7Gfte1Q&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=dyhDV79MLsk
Lps olen köyhän kauniin Karjalan, sanat ja sävel Aili Runne,
laulaja Raita Karpo
http://www.youtube.com/watch?v=sdxEha7unAc
Muistatteko ihanan Seija Lampilan laulaman singlen
"Oon liian nuori, sanotaan", jonka sain eräältä vanhemmalta sukulaiselta vinkiksi jossain vaiheessa?
Tai Paula Koivumäen "Perhosen"? Tässä Paula vuonna 2009:
http://www.youtube.com/watch?v=Jxv2r8_-SM0
nen toi mieleen Perhosen. Mutta kuten sanottu, myöhemminkin hän sitä lauloi, tuo edellinen oli vuodelta 2009, jolloin aika oli jo korjannut sen vian.
Tässä lisää Paula Koivuniemeä:
http://www.youtube.com/watch?v=BesXW_NAFG0&feature=related
Arvatkaa kuka on säveltänyt Metsäradion tunnusmusiikin Vielä niitä honkia humisee ?
http://www.youtube.com/watch?v=eg9Hz0KVxvw
Vastaus. Tässä ketjussa paljon kehuja saanut Oskar Merikanto, ei olisi uskonut. Vieläköhän Metsäradio pyörii radiossa ?