Kehitin seuraavanlaisen teorian:
Henkilö, joka juo sosiaalisesti hyväksytysti viikonloppuisin, omaa lohkeilevan itsekurin ja henkilö, joka on tuurijuoppo, omaa murtuvan itsekurin.
Henkilö, joka sortuu päivittäin makeaan, omaa lohkeilevan itsekurin ja henkilö, jonka täytyy oksentaa syömänsä ruoka, omaa murtuvan itsekurin.
Missä ovat ihmiset, joiden itsekuri pysyy vakiona ja täytyisikö tuota olotilaa tavoitella?
Henkilö, joka juo sosiaalisesti hyväksytysti viikonloppuisin, omaa lohkeilevan itsekurin ja henkilö, joka on tuurijuoppo, omaa murtuvan itsekurin.
Henkilö, joka sortuu päivittäin makeaan, omaa lohkeilevan itsekurin ja henkilö, jonka täytyy oksentaa syömänsä ruoka, omaa murtuvan itsekurin.
Missä ovat ihmiset, joiden itsekuri pysyy vakiona ja täytyisikö tuota olotilaa tavoitella?
Vastaukset 38
Vanhimmat
Jaahassss.... ihan hyvä noin yksinkertaistettuna :) Paitsi että elämä yleensä on paljon monisäikeisempi.
Vai voiko ajatella, että ihminen joka oksentaa ruokansa, omaa myös itsekuria? Se tulee vain vähän jälkijunassa ;) Vastaa ihmistä, joka syö makeaa tai liikaa, ja polttaa sen lenkillä?
Tuo jälkikyssärisi oli parempi. En ole kohdannut yhtään ihmistä, jonka itsekuri olisi sitä luokkaa, ettei tee itselleen mitään hallaa. Kysyit että pitäisikö sitä tavoitella, ja ja vastaan että miksi ei. Aina tuntenut jonkunlaista vetoa kurinalaiseen elämään, mutta haaveksi on jäänyt :))
En ajatellutkaan, että ratkaisin koko elämän ongelmavyyhden tällä julkilausumallani, vaan keskityin yhteen osaan siitä. Patentoin termit lohkeileva sekä murtuva itsekuri liittyen ihmisten kurinalaisuuteen koskien osan heistä syömis- ja juomistapoja.
Kuinka aktiivisesti tavoittelet tuota päämäärääsi?
Mulla on aikavälejä kun harrastan sitä itsekuria, tiukkaa dieettiä ja liikuntaa. Nautin niistä. Sitten alan repsottaa ja täytyy myöntää että taidan olla sitä lohkeilevaa tyyppiä ;) kun kerta tehdään, niin kunnolla kans :)) Pahin kompastuskivi mun tiellä kohti kurinalaista terveyttä on se unensaanti. Iltaisin keksin aina kymmenen muuta kivempää asiaa kuin nukkuminen.
Onneksi keho tahtoo hylkiä humalatilaa, muuten olisin varmaan silläkin saralla lohkeileva :))
Mites sinä? Ootko murtuva vai lohkeileva tyyppiä patenttisi mukaisesti? Arvaan että olet murtuva. Eiku... arvaan että sä et uskalla edes vastata ;)))
Eiköhän näissä vuosilukemissa jo ala olemaan melkoisen vankka itsekuri.
En ole lintu, joka oksentaa poikasensa nieluun. En ikinä ahmi makeaa.
Muiden juomiset ja syömiset eivät mahalaukkuani rasita.
Väitätkö, että itsekuri automaattisesti lisääntyisi iän myötä? Minä taas näkisin, että stoalaisuuden kokeilut ovat osa nuoruutta.
Ainakin usko omaan kaikkitietävyyteen ja -voipuuteen vähenee vuosien myötä.
Itse olen synnytetty liikaan itsekuriin. Saisipa, tai olisi edes joskus osannut, olla kuriton. :))
Lähdit ajatuksesta, että ihmisen tekee mieli asioita, joita hän ei omasta mielestään saisi tehdä. Jospa ihminen ei pidä tarpeellisena kieltäytyä makeasta tai alkoholista tai sitten hänen ei tee edes mieli niitä. Miten sun määrittelysi tuolloin menee.
Puhuin myös siitä, että syö liikaa ja sen jälkeen oksentaa (mitä hyvänsä ruokaa).
Miksi minun täytyisi spekuloida ratkaisulla ongelmaan, jota ei ole tai jota henkilö ei itse havaitse?
"Missä ovat ihmiset joiden itsekuri pysyy vakiona". Yritin vain valottaa, että kuria tarvitaan lähinnä ristiriitatilanteissa. Jos haluaa eikä pysty haluamaansa on ristiriitatilanne eikä ole sen vuoksi kovin luonteva tilanne. Eihän itsekuria välttämättä elämässä edes tarvita.
hyvin sanottu...enemmänkin (voin puhua vain itsestäni)...olen aina tarvinut j o u s t o..a...elementtinä elämässä enemmän kuin itsekuria..;)) tuossa liiallisessa itsekurissa on myös vaaransa jos sitä liikaa itseltään vaatii..kukaan muuhan sitä ei voi edes tehdä... Elämä ainakin minusta myös sen verran monisäkeinen ja kerroksinen ettei ihan näin yksikertaisesti voida määrittää edes näitä sanoja..kuten aloittaja tuossa teki. Vähän monimutkaisemmista asioista on kyse. Ainakin itse niin ajattelen..jo tämän ikäisenä ja kaiken mitä nyt kuulunut ja kuluu edelleen tähän astiseen elämääni.
Tsau:Friidu
Tarkoitit kai, että niillä ihmisillä, joista aloituksessa puhuin, on taipumusta ajautua ristiriitatilanteisiin, joita he pyrkivät ratkaisemaan syömällä tai juomalla ja tuo ristiriidassa itsensä kanssa eläminen on jatkuvaa eikä mikään poikkeustilanne. Lohkeileva itsekuri kertoo lievemmästä ristiriidasta kuin murtuva itsekuri tai henkilö hallitsee itsensä edellisessä paremmin, vaikka ristiriidat olisivat suuriakin.
Kuka ei tarvitse itsekuria?
Joustaminen on tosiaankin järkevä tapa lähestyä ristiriitaisia tilanteita. Mielestäni kuriin liittyy vastahakoisuus ja pakottaminen. Ne ovat autoritäärisessä kulttuurissa syntyneitä suhtautumistapoja muihin hmisiin ja itseen. Joustoon liittyy omakohtainen puntarointi ja vapaaehtoisuus. Jos sitten on kyse mielijohteiden hallinnasta, niin nykyään puhutaan impulssikontrollista, jonka avulla ihminen tiedostaa mielijohteensa ja tunteensa, ja valitsee toimintatapansa, eikä toimi päättömästi jokaisen mielijohteen viemänä.
Niiden on helppo joustaa, joita kohtaan on oltu joustavia. Luulen, että suurimmalta osalta ihmisiä on kuitenkin vaadittu liikaa ja/tai he ovat kokeneet epäjohdonmukaisuutta.
En mä tarkoittanut mitään mistään mainituista henkilöistä. Kirjoitan yleisellä tasolla, koska pidän ihmisten mustavalkoista osoittelemista huonotapaisuutena, joka vaatii itsetutkiskelua. Siksi puhunkin vain ihmisistä ja elämästä yleensä.
Turha kysyä kuka ei tarvitse itsekuria. Mielummin niin, että järkevä suhtautuminen poistaa tarpeen itsekuriin. Vetelehdin aamulla sängyssä pidempään, jos olen valmis kiirehtimään seuraavassa vaiheessa ehtiäkseni johonkin. Jos en halua kiirehtiä koko aamuna laitan herätyskellon soimaan tavallista aikaisemmin ja nousen ylös hyvissä ajoin. Tuonkaltaista vapaaehtoista valintaa kutsutaan itseohjautuvuudeksi.
Kiitos asiallisesta kommentistasi...tuo sana käsite aivan uusi minullekin impulssikontrolli. Kiitos kun jaoit tänne..tuon tietosi.. Itse en kuulu siihen ihmisryhmään joka olisin pystynyt voimaan edes lapsena v hyvin liiallisessa auktoriteerisessa ympäristössä enkä myöksään myöhemmin työelämässä. Olen kyllä tunnollinen. Mutta, viihtynyt aina sellaisessa työilmapiirissä ja ympäristössä missä tuota auktoritäärisyyttä sitten ollut vähemmän...saattanut jopa jättää hyvänkin työpaikan jos esimieheni on tällainen ollut;))) liian auktoritäärinen.. En minäkään ole lastani kasvattanut ns. kurilla...uskonut aina tähän että, lapsilla on kyky ja oikeudenmukaisuus jo valmiina...on vain osattava ja nähtävä hiukan vaivaa jotta voi sitten puheella saada lapsi ymmärtämään..Kurikasvatus kasvattaa minustakin vain katkeria aikuisia...helposti. Varsinkin jos tuo kuri sitten menee siihen että, siinä ihmisen ajattelua ja omaa tahtoa ikäänkuin murskataan...Sitten vielä ihmetellään...mistä syntyvät heikon itsetunnon omaavat ihmiset....Onneksi tänäpäivänä asenteet ovat jo muuttuneet toisenlaisiksi...mutta, vieläkin paljon työpaikkoja ja kouluja ja missä yksilöä ei arvosteta eikä sitä yksilön osaamista osata tarpeeksi arvostaa..
Tsau:Friidu
Tottahan kokemukset vaikuttavat ihmiseen, paljonkin, mutta ihmisellä on myös kyky kyseenalaistaa ja korjata itseään kuin myös tarve muuttaa maailmaa paremmaksi. Jos kaikki menisi sen mukaan, mitä on kokenut ja miten asiat ovat ennen olleet, mitään kehitystä ei olisi koskaan tapahtunut.
Kuin myös kirjoitan yleisellä tasolla, koska suurin osa ihmisistä käsittääkseni on mainitunkaltaisia.
näin se kyllä menee ikävä kyllä samoin ajattelen kun ihmisten kanssa joskus tulee juteltua sitten siitä mikä liittynyt siihen omaan lapsuuteen ja arvomaailmaan millä on kasvatettu itse kutakin... Kanssasi samoin ajattelen...Vaikka omassa lapsuudessa mekin saimme niitä selkäsaunoja fyysisesti silloin tällöin ei niitä enää edes muista miksi. kait se osattiin sitten myöskin sanoa miksi kuritettiin koska katkera en ole minäkään..tosin harvoin kuritettiin......oli ehkä kuitenkin enemmän sitä asennetta että, myös kunnioitettiin sitten nuorena meidänkin näkemyksiä elämästä joka vielä ei kummoinen ollut mutta, näkymyksiä oli...;))) ei laitettu ajatellemaan että, vanhempien totuus olisi se oikea...(vaikka sitten nyt kun jälkeenpäin mietin omia vanhempiani oikeassa useinmiten olivatkin;)) annettiin vähän kasvaa ja päätellä myös itse...se menikö sitten vikaan ei ollut pääasia...vaan se että, opittiin edes jotenkin omilla jaloillamme mekin seisomaan;))) Minuakaan ei pakotettu edes rippikoulua käymään koska, en pystynyt 15v..ymmärtämään kirkon ahdasmielistä ajattelua ja sitä auktrotääristä toimintaa...erosin siis kirkosta;))) no nuori ihminen on usein aika ehdoton;))) näkemyksineen...mutta, sain olla...siitä ei rangaistu. Sehän oli minun näkemykseni...ja sitä kunnioitettiin sitten myös.
Tsau:Friidu
Tuo herääminen 5 minuuttia aikaisemmin tai myöhemmin ei ole mikään ongelma. Sen sijaan, jos makoilee vieraassa sängyssä, se lienee itseohjautuvuusongelma.
Minun käsittääkseni suurin osa ihmisistä ei ole aloituksessa mainitun kaltaisia. Yhden bulimikon tunsin 10 vuotta sitten. Ei ollut hänen kohdallaan kyse itsekurinpuutteesta, vaan nimenomaan liiasta ankaruudesta itseä kohtaan ja negatiivisesta minäkuvasta. Itsekuria löytyi, kun hän sai päähänsä, että on liian lihava. Olimme kerran yhdessä vaatekaupassa. Tyttö katseli 40 numeron vaatteita, vaikka oli itse kokoa 34-36. Kännihakuinen juominenkin tuli jossain vaiheessa kuvioihin. Mielestäni hänen ongelmansa johtui liiallisesta itsekontrolloinnin tarpeesta ja itsehyväksynnän puutteesta.
Kuinka suuri osa ihmisistä juo viikonloppuisin tai syö päivittäin jotain makeaa? Luulenpa, että suurin osa.
Viikonloppujuopottelu on sosiaalisesti hyväksyttyä ja alkaa jo nuorena.
Kuka puhui 5 minutista. Lähipiiri saattaa hermostua siihen, kun yksi herää viime tipassa ja lentää kuin päätön kana, ja muiden aamurauha kärsii. Kokemusta on.
Itse en koe tarvetta makoilla vieraissa sängyissä, enkä tarvitse siihen asiaan minkäänlaista kuria. Jos jollakin on tarve mennä vieraisiin, niin sitä ei ratkaista pakolla tai kurilla. Ongelma on selvästikin olemassa, ja se pitää ratkaista. Tätä minä nimenomaan tarkoitan, kun en pidä kuria ratkaisuna johonkin ongelmaan tai edes tarpeellisena.
tuo kyllä totta.Toinen asia sitten pystyykö ja haluaako ihminen yksilö sitten aina siihen muutokseen kokeeko edes tarpeelliseksi? Jos on tyytyväinen elämäänsä. Se ei aina ole helppoa ja voin myös pelottaa toisenlainen ajattelutapa. Monelle muutos jo sinänsä on vaikeaa....Ihminen ei kovin helposti muutu (poikkeuksia onneksi löytyy ja suurin osa..pystyy kyseenalaistamaan...joka aina tervettä ajattelua...usein että uskaltaa kysyä: Miksi tämän pitäisi olla näin? )...mutta, sitten niitäkin jotka eivät kykene...usein liian kiltit ihmiset joita on lapsena liikaa kuritettu tai alistettu nimeomaan näitä totuuksia jotka ehdottimia sitten myös tuputettu ainoana vaihto-ehtona......ovat vanhemilleen uskollisia siis heidän näkemyksilleen elämästä...koska pelkäävät menettävänsä ne läheisensä jos, ovat erimieltä...näitä löytyy molemmissa sukupuolissa myös miehissä..ihminen on kuitenkin tarpeiltaan hyvin sosiaalinen ja riippuvainenkin...perheen merkitys on suuri...ja sen että, hyväksytään....samahan koskee sitten myös työelämää ja ystäviä ihan kaikkea sosiaalisia ympyröitä jotka ihmistä ympäröi kulloinkin....
Tsau:Friidu
Mikäli viikonloppuinen alkoholinkäyttö on niin runsasta, että sitä voidaan pitää ongelmana, niin motivoituminen toisenlaisen vapaa-ajan viettoon on mielestäni parempi ratkaisu. Kieltäytyminen vastentahtoisesti on itsekuria, eikä se johda perinpohjaiseen muutokseen.
Maailmanparantaminen ja maailmanparantamiseen uskominen liittyy nuoruuteen ja naiiviuteen, kuten joku Koijärvi-liike. Maailma ei muutu kuin itsensä kautta.
Aamurauha on hyvä termi. Minäkin arvostan aamurauhaa ja herään 2-3 tuntia ennen muita, jolloin saan viettää aamuni rauhassa ja olen kypsempi vastaanottamaan muiden mahdolliset kiukuttelut.
Täytyisi tehdä tutkimus ihmisten ostoskärryjen sisällöstä viikonloppujen osalta. Paitsi, että olen sitä omakohtaisesti joskus havainnoinutkin.
;))) itseohjautuvuus -ongelmainen olen siis minä;))) on niin hyvä sana Kiitos jälleen;)) että, sen kyllä otan käyttööni...meikäläisellä usein tuo ongelma nykyisin...aina ei huvittaisi tehdä kaikkea mitä pitäisi...kuten nyt passata miestään;))) saatan sanoa leivo itse...josta hän ei pidä. Naisen kuuluu hänen mielestään leipoa miehelleen jos nainen on järkevä ja arvostaa miestään;))) joskus asiat ovat todella hyvin konkreettisia...ja yksinkertaisia jopa.
Tsau:Friidu
Ja siitä makeasta. Makean tarjoilu on paljolti kulttuurinen imiö. Ihmiset totutetaan jo lapsena makean makuun. Kaakkuja ja pullia pidetään juhlallisiana tarjottavina. Jos jättää syömättä tarjoilut, jotka joku on vaivalla järjestänyt, on epäkohtelias. Jos on syönyt makeaa vaaraksi asti, niin silloin tarvitaan avuksi itsekuria, rohkeutta tai järkeä. Mielestäni tässäkin on mukana paljon muuta kuin pelkkä kuri. Makea on uitettu osaksi kaikkien syötävien makukokonaisuutta. Eipä löydy kaupoista montaa leipää, jonka makua ei olisi viritetty sokerilla.
yhteiskunnallinen herääminen ja tietoisuus minullakin tapahtui kovin varhain. Olin 13v..kun kiinnostus heräsi;))) Nykyisin sitten...olimme kaikki kovin nuoria....ihana nähdä näitä ystäviä ja olla jälleen tekemisissä heidän kanssaan tuossa eilen kipakasti kirjoitin Lipposen mainostamisesta;))) minä en muutu...ihmiselle joka on hänen tukiryhmässään keskustelimme demokratiasta ja sen sisällöstä siis aihe joka ei lopu koskaan;)))...Kohtelemme toisiamme varsin lempeästi keskustelu päättyi siihen että, kiitimme toisiamme ja siitä että, vielä olemme yhdessä hengissä;))) kumpikaan ei ole kuollut vielä;)))...eilenkin minulle jopa laulettiin.Se lämmitti kyllä mieltäni. Tämä tapahtui vain siksi että, sattumoisin törmäsin ihmisiin joita en ole lähes 30v..sitten tavanut täällä...Samaa mieltä kanssasi...minäkin huudellut mielenosoituksissa nuorena kaikenlaista yhden iskulauseen muistan aina koska se oli niin hauska se meni näin: Ananasta ahmi, hotkaise pyy. Loppusi porvari lähestyy....toinen yhtä lapsellinen oli: Sade ei haittaa sosialismi voittaa...Olimme siis kaikki varsin nuoria mutta aina kovin innokkaita...kaikkeen...Toimintaa se oli jos, mikä...
Tsau:Friidu
Nimenomaan. Itseä korjataan koko elämä ja maailmaa muuttuu siinä samalla. Vanhemmat haluavat lapsilleen onnellisemman elämän kuin mitä ovat itse kokeneet. Hakuammuntaa joskus, mutta keskimäärin suunta on parempaan päin.
Ei tuo makean liittäminen ruokailuun ole Suomessa kuitenkaan sillä tasolla kuin USA:ssa, jossa kouluissakin syötetään ruuan yhteydessä punaista ja ruskeaa makumaitoa.
Onneksi ei ole sillä tasolla. Toivottavasti ei tulekaan. Sokerin vastaista infoa on Suomessa tarjolla vaikka kuinka, mutta elintarviketeollisuus kalastelee ihmisiä sokerilla.
Minä itse olen altistunut makealle lapsena enemmän kuin ihmiset keskimäärin, joten näen asian siltä osin vähän värittyneesti.
näin se menee...mekin tottakai oli luonnollistakin...omimme sitten omilta isovanhemmiltamme niitä yhteiskunnallisia arvoja joita hekin olivat täällä kun asuivat...olivat omineet sitten omilta vanhemmiltaan.....vanhempani olivat sen verran erilaisista lähtökohdista kuitenkin lähteneet että, heiltä oppi tuon kuinka ristiriitaisessa ja erilaisissa lähtökohdista hekin olivat syntyneet...ehkä siksi he eivät meille niitä omia arvojaan juuri tuputtaneet..olivat oppineet jotain toisiltaan? kuitenkin siihen mennessä ennenkuin perheen perustivat se ei kyllä sitten ollut poissuljettu etteivätkö monesta asioista olisi täysin erimieltä olleet..ja äänekkäästi;))). sen myös meidän lasten aikana esiin toivat oman mielipiteensä;))...tuo sanonta kyllä totta..jokainen haluaa lapselleen paremman elämän...tai luonnollista että, niin toivoo..sydämessään kuin itsellään on ollut..Helpomman tien kulkea;) ja lempeämmän...
Tsau:Friidu
No täällä.
Mutta mitä virkaa tuolla teoretisoinnillasi on?
Taas uusi ruoska jolla hakata itseään ja varsinkin muita?
Tarttee sanoo et hiukan naurattaa ;))
Mikä on sosiaalisen hyväksyttävää juomista?
Siis juomista, joka ei ole ongelma?
Tais syö makeaa, mutta se ei ole ongelma?
Sen sijaan niillä joiden pitää oksentaa ruoka pois tai ei osaa katkaista juomistaan on ongelma?
Miksipä ihminen ei siis keskittyisi ongelmansa hoitoon, sen sijaan että koittaa pitää silmällä niitä, joilla ei ole ongelmia.
Täytyykö vakiota tavoitella?
no ei kai mut normaali elämä on aikas palkitsevaa pitemmän päälle ;)))))
Mikä muuten on se "oikea" juominen? Jos nappaa puolikkaan pullon vaikka kolme kertaa kuukaudessa niin minkälainen henkilö on? Rapajuoppo alkoholisti vai? Kohtuukäyttäjä