Aloitus tuli siitä, että yksi kirjoittaja heitti eräässä ketjussa, ettei pistä rahojaan lyhyen tekstin ostamiseen.
Novelleita tunnutaan väheksyvän muutoinkin: niitä kyllä jonkin verran julkaistaan, mutta ei pahemmin markkinoida eikä niitä kyllä ostetakaan. Mitä "vikaa" siis niissä on?
Itse kirjoitan sekä lyhyttä että pitkää proosaa, luen myös, en osa niitä keskenään arvottaa. Kumpi hyvänsä voi olla laadukas tai vähempi ladukasta, jos on ollakseen.
Novelleita tunnutaan väheksyvän muutoinkin: niitä kyllä jonkin verran julkaistaan, mutta ei pahemmin markkinoida eikä niitä kyllä ostetakaan. Mitä "vikaa" siis niissä on?
Itse kirjoitan sekä lyhyttä että pitkää proosaa, luen myös, en osa niitä keskenään arvottaa. Kumpi hyvänsä voi olla laadukas tai vähempi ladukasta, jos on ollakseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eihän novelleissa sinänsä mitään vikaa ole: ne voivat olla hyviä tai huonoja niin kuin romaanitkin. Novelli on kuin katselisi hetken aikaa ulos junan ikkunasta. Minä haluan päästä sisään kirjan maailmaan ja elää siinä. Jos kirja on oikein hyvä, toivon että se jatkuisi ja jatkuisi. Siihen tarvitaan aika paljon tekstiä, se kolmesataa sivua ainakin.
Novelli on vaativa kaunokirjallisuuden taiteen laji.
Oikeassa olet. Se vaatii myös lukijalta paljon. Ehkä siksi novellikokoelmat eivät myy.
Mikä sitten tekee novellista vaativan? Ja millainen hyvä novelli on?
Novelli on tiivistä tekstiä. Lisukesanoille ei ole tilaa. Siksi se voi olla hyväksi kirjoituskyvylle, että kirjoittelee novellejakin. Harkittu sanavalinta ja tiiviys lienevät eduksi romaanissakin, ellei sitten kirjoittajan luontainen tyyli ole rönsyilevä - sillekin on lukijakuntansa.
Novelli kehitellään yhden pääidean ympärille. Siinä on alku, keskikohta ja loppuhuipentuma. Minusta novelleja on kiva lukea vaikka matkalla, jos ei jaksa keskittyä mihinkään pitkään, tai vaikka sairaalassa, tai työmatkoilla.
Syy, miksi novelleja tulee luettua niin vähän, on niiden lyhyys. Jos on hyvä tarina, niin 300 sivua on minimivaatimus. Ja jos on superhyvä tarina, niin saatan lukea kyseisen romaanin samantien uudelleen. Nuorena valitsin kirjastosta kirjoja en niinkään niiden tekijän tai nimen vaan paksuuden mukaan. 800 sivuakin meni kevyesti.
Kirjoittajalle novellit on erittäin hyvä harjoittelugenre, mutta niiden myynti on sitä luokkaa, että taitaa olla julkaisukynnys vieläkin suurempi kuin romaaneissa.
Joskus on tullut vastaan sellaisia helmiä, ettei lyhyyskään haittaa. Harmittaa, että Raija Siekkisen kuulaan kauniita novelleja tuli luettua vasta hänen kuolemansa jälkeen. Pidän myös Annie Proulxien hauskoista ja napakoista tarinoista, vaikkakin Laivauutisia on ollut ylivoimaisesti paras hänen kirjoistaan.
"Novelleja tulee luettua vähän, koska ne ovat lyhyitä" ... huonoin perustelu ikinä. Runoistakin olet ilmeisesti lukenut vain Kalevalan.
Minä taas pidän lyhyistä novelleista. Niitä voi sitten lukea monta peräkkäin. Ei tule tylsää.
Runoja en juuri lue, mutta jos luen, niin kokoelman lyhimmät vain. Taidan olla kirjallisuuden napostelija, en mässäilijä.
Esitin makumieltymykseni, eikä se silloin ole "huonoin perustelu ikinä". Miksi ihmeessä pitäisi lukea novelleja, jos pitää pitkästä proosasta? Jokinhan novelleissa mättää, jos ne eivät myy eikä niitä lueta. Ovatko ne niin huonoja?
Myös runojen rinnastaminen novelleihin ontuu. Kyllähän pitkä proosa ja novelli ovat genrenä toisiaan lähempänä ja sisältävät samat elementit: tarinan, jossa on alku, keskivaihe ja loppu. Lyriikassa riittää idea tai ajatus, vaikkapa vain haikun verran.
"Runoistakin olet ilmeisesti lukenut vain Kalevalan." Joo niin varmaan...
Novellihan voi olla vaikkapa kymmenen tai 20 sivua, enemmänkin. En pidä 20 sivun novellia mitenkään lyhyenä.
Parisivuiset ovat hiukan turhan tuntuisia, käyvät kirjoitusharjoitelmista.