Teen matkaa tämän suudelman ajan
unohdan tai en
joka polku ei ollut suora
niska tyystin vailla kylmiä väreitä
herkkien hieroglyfien aikaan
Tästedes näen uusia unia
lähtöjä iloisin silmin
sanani löydät tyynysi alta.
unohdan tai en
joka polku ei ollut suora
niska tyystin vailla kylmiä väreitä
herkkien hieroglyfien aikaan
Tästedes näen uusia unia
lähtöjä iloisin silmin
sanani löydät tyynysi alta.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tämähän on jännempi kuin joululahjat kuusen alla.
"Sanani löydät tyynysi alta" jäi mietityttämään.
Kylmät väreet... ihan outo käsite minulle; ei ole tainnut koskaan oikein mikään kolahtaa. Ehkä vielä joskus...
Kiitos:) Sanat tyynyn alla ja lahjat kuusen alla, elämä on täynnä jännittäviä yllätyksiä.
Itse asiassa runon alkuidea oli tuo kylmiä väreitä vailla elävä niska. Kyllähän ne niskan elämään kuitenkin erottamattomana osana kuuluvat.
Toivottavasti jotakin kolahtaa lähiaikoina!
Tarkoitin lähinnä tuota kiinteää huulikontaktia. Toki hyvän biisin kuultua kulkee vilunväreet läpi kehon. :)
Olen jo hyvinkin tottunut siihen että toisinaan vain postiluukku kolahtaa ja sekin on (aivan) pihalla. :D
Ahaa:)
Miten niin "vain" postiluukku? Sitähän kautta ne suurimmat yllätykset saattavat tulla.. kirje meren takaa, vanhalta luokkatoverilta, ensi-ihastukselta...
Kiinnitti huomiota niskan kylmät väreet. Koen kylmiä väreitä selän alueella, mutta en niskassa. Nyt jäi vaivaamaan, miltä ne tuntuvat..
Mukavaa, että olet innostunut kirjoittamaan runoa. Omat sanani näyttävät olevan kateissa..
No, ehkä piakkoin pääset niitä kokemaan.. usko pois, kun ne kerran kokee, ei muuta elämältä enää haluakaan:)
Toden puhuakseni insiraatio on ollut hukassa.. yritin kirjoitella laatikkoon, mutta en löytänyt tarpeeksi "suurta" aihetta. Muistin, että joskus olin mietiskellyt tuota niskajuttua, mutta mihin ja millaiseen mielentilaan sellainen muka sopisi?
Jostakin vanhasta luonnoskansiosta löysin rivit: "Unohdan tai en, joka polku ei ollut suora". Hämärästi olin aavistelevani, mitä olin tarkoittanut.