ettei joulutorttuva pitäs laittoo uunista suoroon suuhun. Mitäs minä nyt teen, ku kieliki palo.
Hyvvee iltapalloo tulloo ku laittoo nakin torttutaikinan sisseen, kääräsöö rullalle ja leikkoo ristiviillot nakin kumpaanki peähän. Sitä passoopi syöttää vierahillenki, mutta elekee ny alakako lihottaammaa ihteenne jokapäeväsesti, vaikka hyvvee onki.
Hyvvee iltapalloo tulloo ku laittoo nakin torttutaikinan sisseen, kääräsöö rullalle ja leikkoo ristiviillot nakin kumpaanki peähän. Sitä passoopi syöttää vierahillenki, mutta elekee ny alakako lihottaammaa ihteenne jokapäeväsesti, vaikka hyvvee onki.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei haittoo, alipainoinen olen. Ei tee nakkia mieli, eikä tosin torttuakaan.
Minkä taattoon minen opi, ettei kuumoo piä laittoo suuhun?
Parempi se on kahvikin ryystää lautaselta sokeripalan läpi, varsinkin juhlatilaisuuksissa.
Jos siellä pullaa on tarjolla, niin se kannattaa survoa lusikalla kuppiin, ja siitä syödä tuohukkaasti sokerin kanssa.
Mieluummin kannattaa varata hyvin keskeinen paikka.
Vuan kylymä kahavai ei uo hyvvee ja nykyajan emännät ei hallihe pannukahavin laittova. Mie niin tykkäisin, kun emännät laittelis puuta helloon ja nostelisivat niitä rinkuloita, mihinkä laitettaan kahavipannu kiehummaa vuan eip uo näkynynnä semmosii emäntii.
Leivinuunista nisua pöytään ko isäntä tulloo risusavosta. Siellähän sitä miekii oun 5-vuotiaasta saakka taevaltanna. Toista se oli ennen vanahoon ko ol kunnon savottaeännät mehtäpirtisä.
Se on isännän hommia huolehtia silloin, että on kuivat ja hyvinpilkotut hellapuut.
Hellanpesät ei ole järin suuria.
Perhesovun nimissä kannattaa näin märkänä syksynä tyytyä sähkölieteen.
Minulla ei keitintä ole.
Teräspannulla keitän, niitä on, ja tulee hyvää kahvia. Kultakatriinasta parasta
Pannuissa muuten löytyy, kuparipannuja parikymmentä kappaletta, kolme suurinta kymmenen litraa.
Sitten on entisaikaisia kahvilapannuja, Tiedätkö , mitä ne on. Niissä on jalat, ja pannaan palamaan kynttilä alle, että kahvi pysyy lämpimänä..
Ja nokassansa russakanestoläppä.
Heikissa ja Kaijassa ol pannumyssy. Mie oun pokasahan kanssa taistellu pienestä pittäin. On kierretty Ruottit ja Kannaatat. Suppurissa olin kuule ja ol isoja tukkipuita. Voe hyvvee päevee. Nyt sitä suakin nauttiva Ruottin eläkettä vuan suuret verot siitäki männöö.
Onhan niissä, mitä jostain on tippunut.
On ne sepät olleet taitavia aikanaan, kunne pannut on takomalla tehty, ei ole pelkistettyjä muotoja.