minulla on muutama sellainen ystävä joitten kanssa en halua olla tekemisissä ja nyt haluaisin lopettaa turhat lässytykset ja vaan tervehtiä mennen tullen ja kysyisin , että lopetanko vaan lässytyksen ja en jää enää juttelemaan ja jatkan vaan matkaa? jotkut varmaan ottaa nokkiinsa ja nämä ns.ystävät ei ole mulle mitään tärkeitä henkilöitä.
viiskymppinen
nainen..
13157
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ajatteleppa toisin päin. Ehkä sinä olet tärkeä henkireikä joillekin ystävistäsi. Etkö halua olla sitä? Jos nämä ystäväsi eivät sinua ja perhettäsi millään tavalla vahingoita teoillaan ja sanoillaan niin miksi sanoa irti ystävyys jos sinulla juuri tällä hetkellä ei oikeastaan ole energiaa seurustella heidän kanssaan.
Autistit usein rasittuvat ihmisten seurasta. Heille yksinolo on tyydyttävä olotila eikä minusta siinä tapauksessa pitäisi uhrautua toisten vuoksi.
nämä ns.ystävät on ilkeitä ja panettelevat minua seläntakana ja sitten edessä päin mielestelevät
Yrittävät löytää lisää panettelemisen aiheita sinua jututtaessaan. Kerro, mitä olet kuullut itsestäsi selän takana puhuttavan, ja tiedustele millaisista virikkeistä olis tällä kertaa pulaa. Noi selän takana juoruilevat ovat yleensä nössöjä.
Pidä hauskaa heidän kustannuksellaan. Syötä heille niin älytöntä juttua, että ko. tyypit kiertävät sinut vastaisuudessa kaukaa.
olen erehtynyt monen ihmisen suhteen, että ne haluaa olla oikesti ystäviä, mutta ne on vaan uteliaita ja sen takia hakeutuu mun seuraan. kokeilin sellaista, että puhun vaan itsestäni niin sanovat, että oon niin ärsyttämä ja omahyväinen ja on muutama jättäny rauhaan.
totta mutta hekin ovat kaikki erilaisia puhutaankin tänäpäivänä autismin kirjoon kuuluvista henkilöistä koska tuo erilaisuus todella suuri. Toiset heistä ovat tai oppivat tuohon sosiaalisuuteen paremmin toiset eivät ehkä koskaan..riippuu siis tapauksesta..ja siitä onko tätä ns. kuntoutusta aikaan saanut ja kuinka hyvin se sitten onnistunut. Myös oma luonne..ratkaisee..samoin kun puheen ymmärrys ja taso....he eivät jaksa isoryhmää ja hälinää ympärillään. Syystä että, puheensorina muuttuu herkästi heidän erittäin herkissä korvissaan puuroksi. Monelle autistille pitää puhua niin että, varsinkin sanat joissa on konsonantteja ne lausutaan mahdollisimman terävästi...autistisen henkilön on vaikea hahmottaa puheesta konsonantteja..silmiin suoraan ei pidä myöskään katsoa sen he kokevat varsinkin pienet autiset lapset kiusalliseksi...eikä yllättäen varottamatta ja kysymästä en ensin pidä koskea yllättäen..Nämä kaikki johtuvat siitä että, heillä tuo keskushermosto on vaurioitunut..kohtele autistista henkilö kuin käsittelisit hienoa hienoa kristallilasia...;))) näillä tiedoilla pääset jo pitkälle hänen kanssaan..
Tsau:Friidu (joka itse on autistisen nuoren mutsi)...tiedän tästä aika paljon. myöskin siitä miten autisti lasta kuntoutetaan tie on erittäin raskas ja vaatii todella sitoutumista myös vanhemmilta joka siihen ryhtyy..tuloksista ei koskaan ei edes hyvä neurologi pysty sitten kovin varhaisessa vaiheessa muutakuin ennakoimaan ei sanomaan mikä on lopullinen tulos. tai taso.
No toteuta se, mitä siinä enää melskaat?
Tuskin kellekään olet niin arvokas?
Sorry, en ole sama, kuin ylempänä oleva.
Minä pääsin rasittavasta takertujasta eroon sillä että tavatessa valittelin kiirettä ja sanoin että nyt en ennätä pitempään jutella, moikka.
E tarvii olla autistinen, kun haluaa olla rauhassa välillä,sitä kaipaa jokainen. Niin, ja nämä takertujat on usein uteliaita, eli haluavat tietää muiden asioista, mutta eivät kerro omista mitään.
50v ja nainen eikö ole yhtään elämänkokemusta kertyny? jos tommosta "ongelmaa ei osaa hoitaa miten oot selvinny elämästä? Mistä näitä uusavuttomia oikein tulee?
aikas huippu juttu :)
Mut toisaalta onhanse aikas hankalaa valita live ystävät tai suomi24.
Kyllä minulta riittää kaikille tutuille aina aikaa moikkaamiseen ja hymy ja miksei muutaman sanan vaihtaminen. Se ei vie paljon ajastani ja tottavie siitä tulee kumpikin hyvälle mielelle.
Tässä iässä se on ihan jonninjoutavaa kuvitella mitä kustakin takanapäin puhutaan, eihän tuollaisista jutuista kannata hernettä nenään ottaa.
Monella vanhemmalla ihmisellä ei ole ketään ystävää tai juttukaveria, joten tällainen ihminen voi olla ihan onnellinen vaihtaessaan muutaman sanan tuttuja nähdessään ja heitä tervehtiessä.
Tuolla Kalliossa oli ennen sellainen Elannon pieni pullapuoti, ihana myyjätär ja siellä asiakaspuolella oli tuoli ihan vain sitä varten, että vanhat asiakkaat saivat hetken lepuuttaa jalkojaan ja vaihtaa myyjän kanssa muutaman sanan. Ja aina se myyjätär jaksoi töidensä lomassa jotain rupatella. Ja monelle mummolle ja papalle se oli yksinäisyydessään päivän ainoa juttelutuokio. - Eli pitäisikö näitä pullapuoteja olla ja ystävällisiä myyjiä olla tänäkin päivänä?