No niin. Ensimmäistä kertaa kirjoittelen tänne ja toivon asiallisia kommenteja. :) Nimittäin eilen sain arvostelun Nuoren Voiman Liitosta, missä arvostelija kehui noin 50 liuskan seitsemää ensimmäistä lukua romaanikäsikirjoituksestani.
Kritiikkiä tuli oikeinkirjoituksesta (pilkkusäännöt, lauseiden rakenne yms.), sekä pienistä tyyliseikoista (naistenlehtimäistä sisustuksen ja vaatetuksen kuvausta sekä adjektiivien runsaus).
Tästä huolimatta hän kertoi tekstissä olevan ainesta. Olen kirjoittanut käsikirjoitusta nyt kirjansivuina laskettuna lähemmäs 120 sivua, enkä oikein tiedä miten suhtautua palautteeseen. Onko projektilla siis mahdollisuus muotoutua oikeaksi kirjaksi asti?
Ikääni en haluaisi paljastaa, mutta rekisteröitynyt kun olen niin saisitte sen muutenkin selville: olen siis 15, mutta pyydän teitä pidättäytymään ikärasismista. Kiitos.
Kritiikkiä tuli oikeinkirjoituksesta (pilkkusäännöt, lauseiden rakenne yms.), sekä pienistä tyyliseikoista (naistenlehtimäistä sisustuksen ja vaatetuksen kuvausta sekä adjektiivien runsaus).
Tästä huolimatta hän kertoi tekstissä olevan ainesta. Olen kirjoittanut käsikirjoitusta nyt kirjansivuina laskettuna lähemmäs 120 sivua, enkä oikein tiedä miten suhtautua palautteeseen. Onko projektilla siis mahdollisuus muotoutua oikeaksi kirjaksi asti?
Ikääni en haluaisi paljastaa, mutta rekisteröitynyt kun olen niin saisitte sen muutenkin selville: olen siis 15, mutta pyydän teitä pidättäytymään ikärasismista. Kiitos.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ota sekä kehut että kritiikki onkeesi ja jatka kirjoittamista. Sitä, tulee tekstistäsi romaani ei voi vielä tietää kukaan, ei edes tekstisi lukenut ja arvioinut henkilö. Romaanihankkeessa on monta mutkaa:
1) saako kirjoittaja käsikirjoituksen ylipäätään valmiiksi
2) onko teksti sujuvaa
3) onko käsikijoituksessa romaanin rakenne
4) saako kirjoittaja käsikirjoituksensa läpi kustantajalle.
Työstövaiheessa voit vain tehdä parhaasi ja tarjota sitten aikanaan tekstiä kustantajalle tai kahdeksalle kustantajalle. Varaudu olemaan kirjoittamisharrastukessasi kaikissa vaiheissa kärsivällinen, romaani on hidas sekä kirjoittaa että saada julki. Ja hanki kirjoittajakoulutusta kirjoittamisesi tueksi!
Kiitos asiallisesta ja nopeasta vastauksesta! :) Olen jo lukenut lukuisia palstoja (kuten tätä), sekä lukenut useita kirjoittamista käsitteleviä kirjoja (kuten Mika Waltarin ''Aiotko kirjailijaksi''), joten en koe tarpeelliseksi ja käytännössä mahdottomaksikin hankkia itselleni kirjoittajankoulutusta.
Lisäksi olematta kuitenkaan itserakas, kehui arvostelija luonnonlahjakkuuttani. Ja täytyy myöntää, että kaiken tämän lisäksi jotenkin vieroksun ja paheksunkin niin kutsuttua kirjoittajankoulutusta. Mielestäni kirjoittajaksi ei kouluttauduta, vaan taito on ihmisessä valmiiksi sisällä jo syntyessään.
Korjaan itseäni: löytyihän tuo Sulkasato, jonka ''Kohtaamisia'' kursille ilmoittauduin. En tiennytkään, että tällaistakin toimintaa on olemassa. :)
Hyvä kun sinulla on noin vahva usko itseesi! Pidä se, sen avulla saat ehkä kustantajatkin uskomaan sinuun.
Joku jossakin ketjussa täällä jaotteli kirjailijan urasta haaveilevat luokkiin. Se meni jotenkin näin:
- Lahjakkaat, joilta puuttuu kunnianhimoa, ahkeruutta tai uskoa itseensä.
- Lahjattomat, joilla on kunnianhimoa ja ahkeruutta ja uskoa itseensä.
- Lahjakkaat, joilla on kunnianhimoa ja ahkeruutta ja uskoa itseensä.
Ahkeruuteen sisältyy myös tiedon ja taitojen kartuttaminen. Enpä usko, että kirjoittajakoulutus tuhoaa kenenkään luovuutta. Se voi kyllä säästää aikaa, kun ei tarvitse yksin eksyillä. Mutta sinä olet vielä niin nuori, että onhan sinulla aikaa harharetkiinkin.
Onnea ja menestystä toivotan!
Kiitos sinullekin! Olet oikeassa ja niin kuin kerroin, ilmoitauduin tuolle Sulkasadon kurssille. Taisi olla vain omaa laiskuuttani, kun en jaksanut ottaa selvää kaikista mahdollisuuksista. ;)
Miksi ei olisi mahdollisuutta muotoutua kirjaksi asti? Se ei ehkä aina ole helppoa ja aika työteliästäkin, mutta silti palkitsevaa. On hyvä jo kirjoittaa pelkästään itselleen ja itsensä vuoksi: siksi että se tuntuu hyvältä ja oikealta tehdä.
Olisinpa minäkin aloittanut noin nuorena romaanien kirjoittamisen, mutta ei - väsäsin vain romanttisia runoja päiväkirjaani. Ensimmäistä romaaniani aloitin kirjoittamaan joskus 25 -vuotiaana raapusteltuani sitä ennen runoja, fan fictionia, pienoisnovelleja, vaikka mitä.
Minkä itse olen huomannut kirjoittamisen kannalta hyväksi on lukea lehdistä kirjallisuusarvosteluita (Parnasso, Hesari, maakunntalehdet, jne.), etenkin esikoiskirjailijoiden ja painaa mieleensä ne virheet johon kriitikot ovat kiinnittäneet huomionsa ja välttää samat sudenkuopat. Se vie kirjoittamista entistä kypsempään suuntaan.
Tsemppiä! Itse olen kirjoittanut esikoistani jo yli viisi suotta, alati tyytymättömänä ja se on muuttanut muotoaan monta kertaa näiden vuosien aikana, mutta osaksi syynä siihen ovat ne virheet, jotka innostuksissani aikoinaan tein: aloin vain kirjoittamaan suunnittelematta sen kummemmin mitä teen ja miten sen teen. Ja hidastuksina olen harhautunut kirjoittamaan tai luonnostelemaan myös muita tarinoita samaan aikaan... Kirjoittaminen vain vie mukanaan, kun sille täysin antautuu.