Tällaisina päivinä

Eremita kirjoitti:

Elämän etsiminen
muistuttaa
vaikenemisen verhoa,
metafyysisten tuskien ja
hurmioiden teeskentelyä

Tyhjät rivit väistelevät
värinän, kovenemisen
ja huokauksen
puhtaita muotoja,
kaikkia tulevien tyhjien
ja arvaamattomien
päivien nälkää

Pelkoa tulevaisuudesta,
joka haluaa
tunkeutua nykyhetkeen,
täydellisen antaumuksen vallassa
purskahtaa hillittömään itkuun
ja tunnistaa kaikki
penetraation muodot
syvemmin kuin pelkkä
suoritus voi koskaan tuntea

Kaikkea vanhaa
on helppo pitää
itsestäänselvyytenä,
kun vastaan astelee
nuori ja kaunis,
elämää pursuava

Suuri rakkaus on
kuin tuli, joka
pitää asiat erillään,
irrottaa toisistaan
ja yhdistää vastakohtaisuudet
sisäpuolelta ulos

Etsiä ruumistaan
ja sieluaan,
kohdata uudelleen
janoava vapaus,
tuntea onni sormenpäissään
ja olla valmis
vastaus ihmistä varten

Ei ole kahta
samannäköistä onnea,
jota sielu olisi koskettanut,
on vain hetkelle antautuminen,
syli johon tarrautua
tulta kantamalla

Liikauttaa, antaa syyn elää
tuntea juopuvansa
rajattoman vapauden
ja yhteisen halun tasapainossa
kauempana kuolemasta kuin koskaan

Vietellä kyvyttömyys vaellukselle lähemmäs läsnäolon rajoja

Kyky antaa ja ottaa, kenenkään itkemättä vuoksemme

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä