Puolisonlapsen adoptoiminen

ilman biologisen vanhemman lupaa ei voi adoptoida.

Tosiaan, adoptoida ei voi ellei biloginen vanhempi siihen anna suostumustaan. Miten aloittaja teillä?!

Kyllä voi käräjäoikeuden kautta. Edellyttäen että pariskunta on naimisissa. Me menemme naimisiin kun tuleva lapsi syntyy.

Meidän tilanteessa biologinen isä ei ole ollut lapsen kanssa missään tekemisissä 4,5 vuoteen. Asuin hänen kanssaan kun lapsi oli pieni mutta heti eron jälkeen ei mitään. Nykyinen kihlattuni ja tuleva mieheni haluaa adoptoida lapsen koska tuntee hänet ihan omakseen. Ollut lapselle isä ensimmäisestä elinvuodesta alkaen. (lapsi täyttää 5). Toinen on tulossa ja haluamme sisaruksien olevan aina yhdessä. Ja jos vaikka minulle joskus jotain sattuisi niin tietäisin vanhemman lapsen olevan aina kotonaan isän ja sisaruksensa kanssa.

Biologisella isällä on ollut tapaamisoikeus käytössään mutta ei ole sitä kertaakaan käyttänyt. Yhden kerran joka vuosi on soittanut kysyäkseen minun, exänsä kuulumisia jos vaikka treffeille lähtisin. En ole ollut tapaamisia vastaan koskaan. Tiedän lapsen kasvaessa hän haluaa biologisesta isästään tietää ja olen valmis niistä kertomaan ja joskus jos molemmat haluaa tavata sekin käy. Tällä hetkellä lapsen ollessa näin pieni olemme vain kertoneet että hänellä on ollut eri isä vauvana kuin nyt. Ja joskus hänestä mainitseekin.

Tässäpä tämä nyt lyhkäisyydessään.

"Kyllä voi käräjäoikeuden kautta. Edellyttäen että pariskunta on naimisissa. Me menemme naimisiin kun tuleva lapsi syntyy."

Lasta EI voi adotoida ilman sitä biologisen vanhemman antamaa lupaa!

Että tässäpä tämä _fakta_ nyt lyhykäisyydessään....

Ihan sama onko se biologinen vanhempi tavannut sitä lastaan vai ei..adoptio ei onnistu ilman biologisen isän lupaa.

Kyllä teillä on nyt vanhaa tietoa.
Helpompihan se tietysti on että biologinen isä suostuisi adoptioon mutta en usko hänen siitä luopuvan ihan noin vain koska tykkää pitää "ovet avoinna" meidän yhteen palaamisen vuoksi.
Olen ollut yhteydessä lakimieheen ja olen lukenut kirjoja ja netti artikkeleita ym.
On ennenkin adopitoita ilman vanhemman suostumusta tapahtunut.
Ajattelin saavani täältä jotain uutta tietoa tai löytäisin lisää ihmisiä jotka ovat prosessin läpi käyneet. Olin väärässä. Taidanpa sitten jättää tämän keskustelun tähän ja häiden jälkeen laittaa ns. rattaat pyörimään.

ps. prosessi tulee olemaan pitkä ja kivinen mutta lapsen etuja katsotaan hyvin tarkkaan ja verrataan kuka on lapselle se OIKEA isä eikä vain kenen veri hänen suonissa virtaa kun on kuitenkin kyse perheen sisäisestä adoptiosta.

Kyllä niitä adoptioita on tehty vastoin biologisen vanhemman tahtoa, siinä olet oikeassa, mutta hyvin harvoin. Ja silloin lapsi on yleensä ollut jo niin vanha että hänenkin mielipidettään on voitu kysyä. Te olette vasta menemässä naimisiin, joten en usko että teillä on mahdollisuuksia perheen sisäiseen adoptioon. Oheishuoltajaksi miehesi voidaan kyllä määrätä.

No, katsotaan miten käy ja jos niin huonosti käy ettei se nyt onnistu niin sitten myöhemmin uudestaan.
En usko että kiinnostus lasta kohtaan biologisella isällä muuttuu miksikään ja olisi meille hyvin tärkeää saada lapsi edes joskus meidän kanssa samalle nimelle. Menee siihen sitten 1 vuosi tai 12 olemme valmiita odottamaan.
Onhan tässä sekin et valtion ei enää tarvitsisi maksaa elatuksia jos adoptio menisi läpi. Niin paljon on hyviä puolia adoption puolesta että toivotaan nyt kaiken menevän lapsen edun mukaisesti.
Kiitos vastauksestasi.

meillä tulossa sama projekti...
minulle ainakin sanottiin että tulee olla naimisissa ja jos isä ei ole pitänyt yhteyttä vaikka viiteen vuoteen,niin isän mielipide ei silloin enään paina adoptio päätöksessä.

Meillä kanssa tämä edessä, niin meillekin sanottiin että jos biologinen vanhempi on ollut sivussa vuosia nytkin niin lupaa ei häneltä tarvita. Eri asia tapaukset joissa esim. isä tapaa säännöllisesti tytärtään ja kantaa vastuunsa moitteetta, tällöin lupa on oltava. On tuolla fiksujakin päättäjiä jotka ymmärtää lapsen parhaan ja näkee kuka on käytännössä lapselle se äiti/isä ja hoitaa asioita sen mukaan.

Siitä meillekin kerrottiin että naimisissa tulee olla.

Onnea teille tulevaan!

Jo olemassa olevalle lapselle saa vaihtaa sukunimen, kun äiti ja uusi puoliso menevät naimisiin, kysymättä mitään lupia biologiselta isältä. Ainoa lupa tarvitaan uudelta puolisolta, saako lapsi ottaa hänen sukunimensä. Näin meillä asia meni eikä siinä vaadittu muuta kuin minun (äidin) ja uuden aviopuolison allekirjoitus.

Meillä on tilanne se, että tyttö on sijoitettuna meille huostaanoton jälkeen. Asunut meillä yli 6v, nyt 7. Biologinen äiti tahtoo antaa lapsen meille adoptioon, koska tämä olisi lapsen etu. Isä joka ei ole tavannut lasta koko tänä aikana ei asiaan suostu, ilmeisesti vain kiusatakseen biologista äitiä.
Onko mitään mahdollisuutta ohittaa isää? Lapsen asioista ei ole koskaan ollut kiinnostunut missään määrin.

Mitenkäs sitten kun olen jo aikuinen, mutta haluaisin vaihtaa ns. isäpuoleni biologiseksi isäksi. Ollut elämässäni aina syntymästä asti nykypäivään ja en halua olla biologisen isän kanssa missään tekemisissä.

Sisäiseen adoptioon tarvitsee isän suostumuksen, jos isyys on vahvistettu aikoinaan, ei huoltomuodolla ole merkitystä. Tämä prosessi on pitkä ja kivulias tie varsinkin, jos toinen vastustaa asiaa. Naimisissa on pitänyt olla useamman vuoden, jotta puoliso voi adoptoida lapsesi. Alle 12 vuotiaan mielipidettä ei välttämättä oteta huomioon asiassa. Yli 12 vuotiaan mielipide huomioidaan, mutta se ei tarkoita sitä että päätös annetaan sen perusteella. Yhteydenpidolla on jossain määrin merkitystä siihen onko hänellä painavaa syytä olla kieltämättä adoptiota. Itse olen juurikin käynyt tämän prosessin läpi ja se on luokiteltu harvinaiseksi tapaukseksi Suomessa. Asiasta on jopa kirjoiteltu iltalehtiin. Tietoa tästä tapauksestani löytyy myös Edileksistä. Olemme käyneet näitä asioita pidemmän kaavan kautta, eli ensin oheishuoltoa haettu, jota vastapuoli kielsi myös. Kun lapsi on 18 vuotias hän saa itse hakea adoptiota toivomansa henkilön kanssa, eikä silloin enää tarvita mitään lupia. Adoption toteuduttua lapsi saa pitää yhteyttä biologisiin vanhempiinsa, jos niin tahtoo.

Oheishuoltajuus olisi helpompi ja nopeampi hakea.

Pääseekös biologinen isä sitten elatusmaksuista eroon, jos aisukka adoptoi? :)

Kyllä. Biologisella isällä katkeaa kaikki velvollisuudet ja oikeudet, siteet lapseen. Adoption jälkeen biologisella vanhemmalla ei ole enää elatusvelvollisuutta eli elatusmaksuja ei tarvitse maksaa. Samoin lapsella ei ole oikeutta perintöön biologiseen vanhempaansa tai tämän sukuun enää vaan uusi perintöoikeus ja elatusvelvollisuus muodostuu adoptiovanhempaan. Jos tästä uudesta liitosta tulee ero, on sitten adoptiovanhemmalla oikeus taistella lapsen huoltajuudesta. Ja kyllä osa perheen sisäisistä adoptioista myönnetään nopeammin kuin vuosien näännytystaistelulla. Varsinkin, jos lapsi on pieni, eikä edes muista verivanhempaansa, niin silloin uusi uusperhe katsotaan perheeksi, vaikka yhdessä oltaisiin oltu lyhyempikin aika. Eli tunneside ja tapaamiset kyllä todellakin vaikuttavat. Kiitos Suomi, jotain ymmärrystä on vielä asiassa, ettei lapsensa hylkääjävanhempia tueta!