meillä on 25-vuotias aikuinen kehitysvammainen lapsi joka ei asu enää kotona. Hän asuu tuetussa asunnossa aina ma-pe ja käy työkeskuksessa töissä jossa on muitakin kehitysvammasia.
Aina viikonloppuisin lapsemme tulee kotiin meidän vanhempien luo ja kaikkinä pyhinä. Meillä on jo pitkään ollut ongelmana lapsemme käytös. Hän saa hirveitä raivokohtauksia ja rupeaa itkemään jos ei oo tahtoaan läpi. Hän haluaa aina,että ostaisimme hänelle kaikkea. Hän myös suuttuu monista muistakin pienistä asioista. Riitelemme jatkuvasti lapsemme kanssa.
Uhkasin häntä,että tänä jouluna et saa joululahjoja jos et käyttäydy kunnolla lapsemme suuttui siitä ja rupesi itkemään.
Tuntuu henkisesti raskaalta lapsemme käytös varsinkin pitkän työpäivän jälkeen en jaksaisi ruveta riitelemään.
Aina viikonloppuisin lapsemme tulee kotiin meidän vanhempien luo ja kaikkinä pyhinä. Meillä on jo pitkään ollut ongelmana lapsemme käytös. Hän saa hirveitä raivokohtauksia ja rupeaa itkemään jos ei oo tahtoaan läpi. Hän haluaa aina,että ostaisimme hänelle kaikkea. Hän myös suuttuu monista muistakin pienistä asioista. Riitelemme jatkuvasti lapsemme kanssa.
Uhkasin häntä,että tänä jouluna et saa joululahjoja jos et käyttäydy kunnolla lapsemme suuttui siitä ja rupesi itkemään.
Tuntuu henkisesti raskaalta lapsemme käytös varsinkin pitkän työpäivän jälkeen en jaksaisi ruveta riitelemään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No voi voi voi, sinä turha äiti.
Raivikset ja muu johtuu varmaan siitä,että hänellä on ollu ikävä/ympäristön muutos tekee levottomaksi/hänellä on KEHITYSVAMMA joten ei aina toimi "normaalisti".Omalla lapsellani on keva ja raskas epilepsialääkitys.Käytös on välillä aggressiivista ja tunteet vaihtuvat ilosta raivoon hetkessä.
Teille tekisi varmasti hyvää kehitysvamma-ohjaajan kanssa keskustelu,ehkä omien tietojenne ja asenteenne päivitys olisi ajoankohtaista.Saisitte varmasti vinkkejä siihen,miten selviätte ristiriitatilanteista jatkossa.