Mikä on hemmottelua?

Lapsettomat ihmiset antavat yleensä kaikkein kärkkäintä palautetta, ja "tietävät kaiken" "oikeanlaista" kasvatuksesta.
He eivät ymmärrä, että käytännössä asiat eivät aina suju niin kuin kasvatusoppaissa, joista he ovat "kasvatustietonsa" ammentaneet.

Minun mielestäni lasten pukeminen kauniisiin (ja varsinkin puhtaisiin) vaatteisiin ei ole ylellisyyttä, vaan huolehtivaisuutta. Tytön hiusten letittäminen voi olla ihan käytännön kannaltakin järkevää. Ja onhan se yhdessäoloa sekin, kun äiti tai isä näprää ja kampailee lapsen päätä.

Hemmotteluna voidaan pitää sitä, että antaa lapselle kaikessa periksi, ja antaa lapsen pompotella vanhempiaan mielin määrin.

Ja varsinkin ns. vapaa kasvatus on mielestäni negatiivista hemmottelua, missä tehdään pelkästään hallaa lapsen kehitykselle.

Vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, sanoin lasten psykologi Jari Sinkkonen joskus jossain haastattelussa, ja se on minusta erittäin hyvin sanottu. Ellei lapset koskaan koe pettymyksiä normaalissa arkielämässä, niin miten he voisivat oppia hallitsemaan pettymyksen tunnetta aikuisena? Ja varsinkin murrosikäisenä?

Mielestäni sänkyyn vieminen on huono tapa rangaista lasta. Silloin lapsi voi tuntea normaalistikin nukumaan mennessä, että se on rangaistus jostakin.

Tietenkin jäähylle laittaminen (esim. nurkkaan) on hyvä konsti mennä miettimään tekosiaan, mutta en veisi sänkyyn miettimään, enkä varsinkaan nukkumaan rangaistusmielessä.

Katsopas maanantaina Huomenta Suomi-lähetys mtv3:lta. Siinä ohjelmassa vierailee juurikin tämä Jari Sinkkonen:)

antakoon vaan olla kateellisia eihän ne tajua että lapset ei ole vielä itsenäisiä..
varsinkaan pienet..
jos ei lapsista tiedä mitään.
olen huomannut,
että voi vaan ihmettellä kuinka oikeasti ihminen voi olla hölömö..

"minusta on niin raakaa että kovalla penkillä istua kun voi maatakin sängyssä jos tarpeeksi väsyttää.."

Jäähyllä olon tarkoitus ollakin rangaistus, eikä sillloin ole tarkoituskaan olla kivaa.
Jo kaksivuotiaat ymmärtävät puhetta, ja sen ikäisen voi laittaa pieneksi ajaksi jäähylle (esim. nurkkaan).

Kun lapsi on rauhoittunut ja rangaistus "suoritettu", halataan, ja mennään nukkumaan, jos lapsi on väsynyt. Pahalla mielellä ei mennä nukkumaan!

"Ja joskus jopa tuntuu, että on tuhoavaa hemmottelua miettiä lasten vaatetusta ja laittaa tytön hiuksia." AHAHAHHAHAHHAHAHAHAHHAAA! Älä välitä jos joku tuosta jauhaa :"D Minun äitini suorastaan repi aikanaan hiuksiani auki, sekö hemmottelua? Ja jos ne hiukset ei olisi ollut kiinni, olisin hengetön koska olni aina puutöissä koulussa ja käytin paljon laitepuolta (eli jos hiukset olisi mennyt johonkin niin sitten olisi lähtenyt pääkin). Hiusten laitto on ihan normaalia ja vaatteiden laitto on normaalia, jos antaa lapsenkin valita ja avittaa sitten siinä, eli oppiikin joain. (Kuten minulle opetettiin ettei jokainen vaatekappale saisi olla eri väriä, mielellään.)

Lapsettomien on niiin turha sanoa mitään. Sanokoot sitten, kun on omat mukulat synnytetty ja kasvatettu.

Mielestäni olet toiminut erittäin hyvin mahdollisesti, mitä pystyit. En vain käsitä, miksi ystäväsi arvostelevat sellaisia asioita, mistä he eivät tiedä mitään. Mielestäni se ei ole hemmottelua, ainakin luulisin niin.

Olen lapseton kolmekymppinen nainen, ja lapsi alkaisi olla hyvinkin ajankohtainen asia myös itselleni. Mielestäni on väärin sanoa, ettei lapseton voi tietää "mitään" lapsista, tämä on juuri omiaan lyömään kiilaa perheellisten ja lapsettomien välille, ja kannattaako tämä vastakkainasettelu? Tokihan sitä omaa lasta ei lapsettomalla ole, mutta lapset ovat kuitenkin aika merkittävä ja näkyvä osa yhteiskunnassamme. On pienempiä sisaruksia ja sukulaislapsia, moni on ollut lasten kanssa tekemisissä työn puolesta (eipä ole kovinkaan harvinaista että naiset hakeutuvat opettajiksi, koulunkäyntiavustajiksi tai päivähoitoalalle vaikka lyhyeksikin aikaa, vetävät kerhoa tai harrastustoimintaa lapsille jne) ja ennen kaikkea, siinä vaiheessa kun ystävät alkavat perheellistyä lasten kanssa joutuu/pääsee tekemisiin väkisinkin.

Aloittajan kertomus ei mielestäni kuulostanut hemmottelulta, vaan juuri oikealta tavalta (näin lapsettoman näkökulmasta) kasvattaa lasta. Kirjoitus oli kuitenkin sen verran lyhyt, ettei siitä voi päätellä ihan kaikkea. Kun mietin omaa tuttavapiiriäni, kaikki vanhemmat ovat omanlaisiaan. Mielestäni suurin osa hoitaa homman hyvin, ja kykenee normaaleihin vuorovaikutussuhteisiin myös meidän lapsettomien kanssa. Ainoastaan yksi ystäväni muuttui sellaiseksi, että tästä minäkin voisin jo käyttää nimitystä hemmottelu tai vielä ennemmin höösääminen. Lapsi on todellinen kingi perheessä. Kaikki elämä pyörii lapsen ehdoilla, ja perheen ystävien ja sukulaisten täytyy myös noudattaa tätä samaa sirkusta ja menna tämän perheen ehdoilla. Lapsi saa touhuta koko ajan mitä haluaa, eikä lasta kielletä tai komenneta koskaan mistään. Meno on täysin erilaista mitä muissa tutuissa perheissä. Lapsen äiti, eli ystäväni, puhuu taukoamatta vain itsestään ja lapsestaan, eikä jaksa yhtään kiinnostua eikä kuunnella toisia. Jos yrität kertoa välillä omia kuulumisia, äiti alkaa AINA lässyttää puheen päälle lapselle jotain ns. turhaa tai leikittää lasta, vaikka lapsi olisi ihan rauhassa eikä hänellä mitään hätää olisi, tai sitten keskustella miehen kanssa siihen toisen puheen päälle perheensä asioista. Vierailut ovat heidän asioiden läpikäymistä (joita minun tehtäväni on sitten kuunnella ja osata kommentoida) ja lapsen kanssa leikkimistä, tai sitä että äiti leikki lapsen kanssa ja minä seuraan vierestä, siis koko vierailu tällaista. Lapsi ei viihdy edes 5 min yksin omissa leikeissään ja jos vieraat eivät näihin leikkeihin osallistu, he saavat olla omissa oloissaan. Äiti on vielä niin tarkka lapsesta ja hänen vaatteista ja tavaroista, että jos lapselle joskus jotain olen ostanut, olen lähes aina joutunut viemään ne takaisin kauppaan, tai sitten niistä on tullut valituksia äidin taholta. Milloin on jossain muovilelussa ollut pieni naarmu jossain tai kerran yhdestä moniosaisesta lelusetistä puuttui tarra yhdestä pikkuosasta, jossa ei tod. näköisesti tarraa edes pitänyt olla enkä pakkausten läpi voinut puuttuvaa tarraa nähdä, mutta kun kaiken pitää olla mukulalle niin täydellistä. Tämän puuttuvan tarran takia lapsen äiti ei puhunut minulle juuri mitään koko loppuvierailun aikana, vaikka asiasta ei mitään riitaa tullut. Harmittelin itsekin, että puuttuiko siitä se tarra vai ei, mutta lapsen äiti harmistui tästä kovin. Ei liene yllättävää, että ystäväsuhteemme on nykyään lopahtanut.

En voi sille mitään, mutta väkisin tulee mieleen olisiko aloittajan ja hänen lapsettomien ystävien välillä jotain vastaavaa? Muistathan aloittaja olla joskus läsnä myös ystäviesi asioille, etkä puhua vain itsestäsi ja lapsestasi, tai keskittyä lapsesi vaateongelmiin tai hiusongelmiin aikaansa kauempaa. Siitä nimittäin voi helposti tulla ajan kuluessa tunne, että ystävä ylihemmottelee/hyysää lasta. Vaikka jokaiselle vanhemmalle oma lapsi onkin tärkeä ja ajatukset ja elämä pyörivät pitkälti lapsen ympärillä, muiden elämä jatkaa siitä huolimatta kulkuaan ihan entiseen malliin vaikka kaveri kuinka saisi lapsia. Lapsista puhuminen ja heidän kanssaan tekeminen tulevat lisänä ystäväsuhteeseen, mutta eivät saisi varastaa kaikkea huomiota ystävyydessä.

Meillä jos se lapsi vähänki sanoo vastaan nii vyöstä tulee ja kovaa semmosille kakaroille ja omasta huoneesta ei ole puhettaka an vaan yöpaikka on sitten se pullakellari jos aletaa vikisee!!!

mielestäni vaatteeíden osto ei ole hemmottelua, lapset tarvii vaatteita siinä missä aikuisetkin, ja vielä enemmän koska lapset kasvavat koko ajan. enemmän saisitte lapset hemmoteltua piloille kun ostaisitte aina kaiken mitä lapset keksii haluta. mielestäni lastenkin on hyvä oppia että aina ei voi ostaa kaikkea mitä haluaa, ei voi ostaa sitä ihanaa paitaa koska se on kallis, ei voi ostaa nyt sitä karkkipussia koska ei ole karkkipäivä jne. itse olen lapselleni sanonut suoraan kaupassa kun haluaa jotain eikä ole varaa sitä ostaa että ei vain ole tarpeeksi rahaa ostaa sitä. en minä ala keksimään tekosyitä miksi en voi ostaa sitä paitaa tai miksi en voi ostaa sitä karkkipussia, sanon suoraan mikä on syy: ei ole varaa siihen, ei ole karkkipäivä.

Hemmottelua on antaa lapsille liikaa rahaa, tai karkkia tai herkkuruokia tai ostaa kaupasta kaikkia leluja mitä haluavat, tai antaa lapsen oikuille periksi pienen natinan tai kiukkuitkun jälkeen.

Samoin katsoisin myös hemmottelua ja suorastaan vahingollista välinpitämättömyyttä oleva, mikäli antaa lapsensa rajoittamattomasti käyttäytyä huonosti tai marista ja natista lakkaamatta tai sitten pelata pleikkaria tai katsoa videoita tai tietokonetta tuntitolkulla.Tärkeintä on että jos jotakin kieltää tai rajoittaa niin pysyy sitten linjauksessaan samoin myös että jos jotakin hyvää tai kivaa lapselleen lupaa niin sen sitten myös pitää ja toteuttaa.