Oon 18v poika/mies, mulla on suht paljon kavereita, monta hyvää ystävää, joille pystyn jutteleen mun asioista, mutta kaikki vaan tuntuu turhalta. Ajattelen asioita aika paljon. Mielessä pyörii erilaiset yhteiskunnalliset epäkohdat, hyvät ja huonot asiat, elämä ja kuolema. Tiedän, että musta välitetään, onhan mulla perhe ja ystäviä. Oon musikaalinen, tosi luova ihminen. Mä purkaan tunteitani musiikkiin. Päivissäni on aina sisältöä, harvemmin siis on tylsää. Kuitenkin kaikkee tätä varjostaa se, että mielessä pyörii, että tää kaikki on täysin turhaa. En jaksa enää opiskelua, koska koen siitä stressiä, vaikka en hoidakaan kouluasioita kovinkaan mallikkaasti, kuitenkin oon aina ollut hyvä koulussa. Mutsi on alkoholisti, mutta sekin on menny parempaan suuntaan, siis ei juo enään niin paljon ja on rauhallinen ihminen. Sillon kun mutsin ongelmat oli pahimmillaan, niin kävin psykologilla, josta ei ollut mitään hyötyä. Psykologi vaan kyseli tapahtumia ja oli hiljaa. Tekis mieli kuolla, kun koko elämä tuntuu jotenkin tarkotuksettomalta. Oon varmasti masentunut, kun en jaksais elää. Mitä pitäs tehdä?
Elämä, turhaa...
masennus?
293
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Huono psykiatri. Kokeile toista.
Mä oon hitsin huono sanoon mitää mut sen voin kertoo et ei kannata luovuttaa. Jatka elämää, dude, niin kauheelt ku se kuulostaiski, jatka elämää. Noit asioita on hyvä miettii mut niille ei saa antaa valtaa, niitte ei saa antaa lannistaa. Ja toi psykologi ei oo vissii osannu hommiaa kute ei moni muukaa niist. Jos haluut jatkaa psykologil käymist ja se tuntuu susta hyvält ni hommi uus, paree.
Sun elämäl on kyl iha yhtä suuri tarkotus ku muittenki elämäl, usko pois.