Ajattelemisen aihetta

Meillä asuu naapurissa sotaveteraani.
Hän hoiti kauan vaimoaan kotona, nyt vaimon tila on huonontunut niin paljon että hän joutui vanhainkotiin.
Mieheni on myös siellä intervallijaksoilla.
Tämä mies käy kaksi kertaa päivässä syöttämässä vaimonsa. Puhuu hänestä kauniisti ja arvostavasti.
Kun haen tai vien miestäni hoitoon olen nähnyt tämän miehen laulattamassa muita asukkaista.
Tämän ihmisen lähellä aistii hyvyyden, tulee olo, että ei tämä maailma ihan kauhea paikka olekaan.
Heilläkin on ollut paljon murhetta elämässään, menettivät lapsensakin tämän ollessa vielä pieni.
Varmasti elämä on välillä ollut kovaa, se ei ole silti katkeroittanut eikä kovettanut, päinvastoin, antanut ymmärtämystä ja tarvetta huolehtia heikommistaan.
Minullakin olisi paljon oppimista hänestä.

hilmamaria
voitko sinä ottaa miestäsi pyörätuolissa mukaan jos menet ostoskeskuksiin? Onko sinulla invakyytejä käytettävissä?

Olen kuljettanut miestä omalla autolla.
Hänellä on vähän pitoa jaloissa joten saan siirrettyä vielä autoon, en kuitenkaan aina, kun on huono päivä niin on ihan kuollutta painoa, Huomaan asioiden laidan jo lähtiessämme, pyydän naapurilta apua tai tilaan taksin jos muu ei auta..
Kädet eivät pelaa lainkaan, mikään ei pysy käsissä.
Olen yrittänyt ottaa miehen mukaan ostoksille, hän menee ihan tolaltaan kun ei halua. Eikä jaksa tai halua istua kuin vähän aikaa. Ostin moottorisängyn, siinä hän makailee ja katselee telkkaria, välillä torkkuen. Pyysin sairaalasänkyä mutta ei saatu, ei kuulemma ollut joten ostin sängyn itse.
Meille kuuluisi paljonkin etuja jotka ovat jääneet käyttämättä, siitä pitää syyttää itseään.
Varsinkin pojan kuoleman jälkeen olen ollut hidas pyytämään mitään, en ole jaksanut selvittää smoja asioita sataan kertaan. Nostolaitteen olisin saanut mutta ei siitä esim. pytylle nostamisessa ole paljonkaan apua, pidän vaippaa ja käytän pytyllä jos hän sanoo että on hätä.
Eilen oli oikeat P...ka talkoot. Syötän miehelle aika paljon kuitupitoista ruokaa että ei tarvitse syödä niin paljon vatsan toimintaa lisääviä lääkkeitä. Intervallijaksolla oli annettu ulostuslääkettä, kotiin tultua tein marjapuuron johon jätin marjat mukaan ja lisäsin vielä leseitä:(
Lääke ja puuro tehosivat hyvin yhdessä:(
En ole ikinä nähnyt kerralla sellaista määrää....Kun sain miehen suihkuun oli vaipasta huolimatta joka paikka pa....kassa, Lattiakaivo vessassa oli tukkeutua kun karistelin liikoja pois ja pesin miehen jalkoja ym..
En osannut naimisiin mennessäni kuvitella mihin kaikkeen joutuu..
Me tehdään arvokasta työtä, kuten päättäjät sanoo vaalien alla, sanoisin että pitää olla myös ronskit otteet välillä ja ei liian herkkä hajuaisti.


Yritän saada liikkumaan niin paljon kuin mahdollista, se on työlästä minun voimilleni ja hän on hyvin vastahakoinen.
Anoin hänelle kuntoutusta mutta se evättiin, ei kuulemma kannata tuossa tilanteessa, minulle määrättiin lisää vapaata, olenkin saanut sitä kiitettävästi, en olisi muuten jaksanutkaan.

Ne etuun käyttämiset jää... koska ei ole voimia kaikkia käydä vaatimaan, tiedän sen omasta kokemuksesta.

Ymmärrän sen, että miehesi ei tahdo kauppakeskuksiin jne... jos ei jaksa istua niin ei siitä mitään tule ja toisaalta, vieraat paikat on monelle vammaiselle ahdistavia.. eri asia on jos on "vain" liikuntakyvytön ja aivot pelaa normaalisti, silloin kaikki vaihtelu varmaankin piristää.. Sitten ihan kevennyksenä... moni mies ei muutenkaan mene kauppakeskuksiin aikaansa viettämään... tai olla vähemmistö:)

Noi paskatalkoot on kyllä karmeita... se ainoa kakka taitaa olla vaippaikäisen vauvan, jonka voi helposti pestä pois..:) :)

Olen itsenkin jonkun kerran siivonnut noroviruksen jäljiltä sänkyä, lattiaa ja vaatteita.. karmeaa hommaa... vähän auttaa kun nenän alle laittaa hajuvettä.. hiukan auttaa... ja jos ekat siivoaa ilman käsineitä... niin sitten se haju tarttuu käsiin, ja jos ei sitruunaa kotona, niin voi voi..

Voiko se olla niin, että siellä "hoitolassa" ei kakateta ollenkaan ja sitten se vatsa ratkeaa?

Olen kuullut sellaista, että pitävät muistisairaita viikon ennen kuin antavat ulostaa. Eikö ole kauheaa.

Kyllä nämä meillä huolehtii...
Mies on vain 1-korkeintaan 2 vrk kerralla hoidossa. Hän kävi vessassa samana aamuna kun vein, kotona ei tarvitse ulostuslääkkeitä, vatsa toimii muutenkin kun on kuitupitoista ruokaa.
Miten lie jemmannut? Paljon sitä oli.
Meillä oli kans norovirus jokin aika sitten, eipä nukuttu ja asunto haisi.
Kun ei korjaantunut kotikonstein, piti mies viedä terv. keskukseen tiputukseen, alkoi kuivua.
Mikään ei ole niin kamalaa kuin ripuli jos liikuntakyky on olematon jos vielä oksentaakin, vaipat eivät auta, on niskaansa myöten siinä itsessään.
Laitoksissa on usein norovirus epidemioita, sain miehestäni tartunnan, siinä oli kestämistä itsellänikin.

Minulle tuli hirveän paha mieli kun olen omaiseni eteen tehnyt kaiken mahdollisen kaikki lomani käyttämällä hänen hyväkseen toimimiseen.
Nyt sitten omaiseni oli kyllä hieman sekava, mutta osittain kuitenkin monissa asioissa ihan selkeä. Meillä sisarusten kanssa on välit erittäin huonot oikeastaan ei mikään suju heidän kanssaan. En saa heiltä edes omaisen hoitamiseen tarvittaviin kysymyksiin mitään vastetta. siitä olen jo muutenkin murheessa.

Nyt sitten omainen alkoikin ylistää oikein todella vanhinta poikaansa, että kyllä siinä on sitten hyvä poika ja niin auttavainen ja kaikkea ja tosella oikein ylistystä.
Tosiasiassa poika ei ole tehnyt rikkaa ristiin äitinsä hyväksi. Kaikki rempallaan, pitää kyllä huolen äidin rahojen päällä istumisesta,niin ettei edes hiustenleikkuuseen tule rahaa, eikä muuhunkaan virkistymiseen.

minä olen tehnyt kaikkeni hänen etennsä, että hänellä olisi mieleinen elämä niissä vaikeissa oloissa , joissa hän palvelulaitoksessa nyt elää.

Miten teidän murheenne tällaisissa asioissa paraneen ja miten jaksatte tällaisissa asioissa?

Lueskelin näitä vanhoja viestejä, ja kyyneleet nousivat minunkin silmiin lukiessani viestiäsi.