Kuka on kuullut ja etenkin kuka on kirjoittanut ainakin satavuotiaan laulun nimeltä "Se kolmas"? Kaksi ensimmäist'ä säkeistöä kuuluu:
Tyroolin kauniissa vuorimaassa se vaunu kiirehti kulkuaan
Siin istui vaunussa kalvas sulho ja nuori morsian rinnallaan
:,: mut kolmantena oli kuolema :,:
Se vaunu vierivi taakse vuorten ja halki viljavan laaksomaan
Niin voimakkaana ne virrat syöksyi ja vuoret nostivat huippujaan
:,. mut kolmantena oli kuolema :,:
Laulussa on 8 säkeistöä.
Vai ei kai vain ole kotimaista tuotantoa? Tuskinpa...
Isäukko tuon lienee kauan sitten paperille lyijykynällä kirjoittanut ja alle tekstin "Sofia siskon kirjoittama".
Isäukkokin tuota joskus nuorempana lauloi.
Sofia kuoli vanhana joskus 1960 -luvulla.
Kertokaa jos tuntuu tutulta!
Tyroolin kauniissa vuorimaassa se vaunu kiirehti kulkuaan
Siin istui vaunussa kalvas sulho ja nuori morsian rinnallaan
:,: mut kolmantena oli kuolema :,:
Se vaunu vierivi taakse vuorten ja halki viljavan laaksomaan
Niin voimakkaana ne virrat syöksyi ja vuoret nostivat huippujaan
:,. mut kolmantena oli kuolema :,:
Laulussa on 8 säkeistöä.
Vai ei kai vain ole kotimaista tuotantoa? Tuskinpa...
Isäukko tuon lienee kauan sitten paperille lyijykynällä kirjoittanut ja alle tekstin "Sofia siskon kirjoittama".
Isäukkokin tuota joskus nuorempana lauloi.
Sofia kuoli vanhana joskus 1960 -luvulla.
Kertokaa jos tuntuu tutulta!
Vastaukset 21
Vanhimmat
J.H. Erkko
http://www.gutenberg.org/files/18301/18301-8.txt
SE KOLMAS.
Tiroolin kauniissa vuorimaassa
Se vaunu kiiruhti kulkuaan.
Siin' istui vaunussa kalvas sulho
Ja nuori morsian rinnakkaan,
Ja kolmanten' oli kuolema.
Se vaunu vierisi vuorten halki
Ja halki virtavan laaksomaan.
Niin voimakkaina ne virrat hyökyi
Ja vuoret nostivat huippujaan.
Mut kulki sielläkin kuolema.
Siell' lehdet ilmahan tuuli puisti
Ja kylvi ne virran vietäviin,
Ja surma paineli suukkojansa
Jo kauniin rannikon kukkasiin.
Niin kulki sielläkin kuolema.
Mut vaunu vierisi loitommaksi,
Meranin laaksohon lauhkeaan.
Ja morsian seuras sulhoansa,
Sen sairasvuoteelle, hoitamaan,
Ja kolmanten' oli kuolema.
Ja käsivartensa kietoi neiti
Sen nuorukaisensa kaulahan,
Ja nuorukainen niin kiihkeästi
Se näytti neitoonsa tarttuvan.
Mut kolmas siin' oli kuolema.
Oi auta, rakkaus, kuolemasta,
Mies nuori Suomelle pelasta!
Niin paljon hänestä toivotaan ja
Niin paljon hällä on toivoja.
Mut kolmas siin' oli kuolema.
Se kolmas painalti nuorukaisen
Niin liki luisia ryntäitään:
"On turha kaivata talven maata,
Jää tänne luokseni etelään!"
Se kolmas, se oli kuolema.
Se julma riisti sen nuorukaisen
Ja painoi etelän multahan.
Jäi pohja poikaansa kaipaamahan,
Jäi itkemään polo morsian.
Se julma, se oli kuolema.
KIITOS!
Siitähän se on! Hivenen eri versio samasta asiasta.
Kopioinpa tämän "minun" version tähän alle:
(Tuossa ylempänä minulla oli yksi viba, korjattu tähän)
Tyroolin kauniissa vuorimaassa
se vaunu kiirehti kulkuaan
Siin istui vaunussa kalvas sulho
ja nuori morsian rinnallaan
:,: mut' kolmantena oli kuolema :,:
Se vaunu vierisi taakse vuorten
ja halki viljavan laaksomaan
Niin voimakkaana ne virrat syöksyi
ja vuoret nostivat huippujaan
:,. niin kulki sielläkin kuolema :,:
Siell' lehdet ilmahan tuuli puisti
ja kylvi ne virran vietäviin
Ja surma paineli suukkojansa
sen kauniin rannikon kukkaisiin
:,: se kolmas, se oli kuolema :,:
Se vaunu vierisi loitommalle
tull' Meraanin laaksohon lauhkeaan
Ja morsian seurasi sulhoansa
sen tautivuoteelle hoitamaan
:,: se kolmas, se oli kuolema :,:
Ja neitonen hentoiset käsivartensa
kietoi armaansa kaulalle
Ja nuorukainen niin kiihkeästi
se näytti neitoonsa tarttuvan
:,: se kolmas se oli kuolema :,:
Oi auta rakkaus kuolemasta
mies nuori Suomelle pelasta
Niin paljon häneltä toivotaan
niin paljon hällä on toiveita
:,: se kolmas ain oli kuolema :,:
On turha sun kaivata talven maata
Jää tänne luokseni etelään
Mut surma puristi nuorukaista
niin liki luisia ryntäitään
:,: se kolmas se oli kuolema :,:
Se julma riisti sen nuorukaisen
ja painoi etelän multahan
Jäi Pohja poikaansa suremaan
jäi itkemään polo morsian
:,: se julma se oli kuolema :,:
Lapsuuteni versio muistutti ehkä enemmän tätä, en muista niin tarkkaan. Onkohan kyse jonkinlaisesta vertauskuvallisuudesta? Kuolemahan kulkee koko ajan vierellä. Eipä ole kukaan nuorista muusikoista levyttänyt tätä. On melko erikoista tekstiä. Tulee mieleen suomenkielen tunnit keskikoulussa, kun piti analysoida kirjailijoiden tekstejä eikä ollut minkäänlaista kokemusta rakkaudesta, kuolemasta jne.
Olihan surullinen runo näin aamuyön tunteina luettavaksi. Vartauskuvaksi minäkin sen miellän.
Lisää kuolemaa teille
Melko paatoksellista tuo kyllä on. Eipä ole laulu jäänyt elämään, en ole kuullut missään sen koommin.
Kovin on kalmanhajuinen, mutta ah' niin jalo.
Ikinä ennen en ole runoa/laulua nähnyt, saati kuullut.
Mitä iäkkäämmäksi tulee, sen lempeämmältä kuolema tuntuu. Johtuukohan se iitä, että hetki vääjäämättä lähestyy? Minulle henkilökohtaisesti on paljon merkinnyt se, että melkein heti mieheni kuoltua näin hänet unessa. Hän leijaili suurikokoisena, vain kasvot näkyivät. Hän hymyili ja vilkutti iloisena. Aistin, että hänellä on hyvä olla. Tästä on melkein päivälleen 7 vuota aikaa.
Samalla tavalla ajattelen kuin 1943. Tässä iässä tuntuu luonnolliselta ystävystyä kuoleman kanssa. Rajat hämärtyvät. Saman lantin kääntöpuolia taitavat olla, elämä ja kuolema.
Ihana, lohdullinen viesti puolisoltasi... Itse en ole nähnyt unia kuolleistani, mutta äidin läsnäolon tunsin hänen kuoltuaan ja oikeastaan tunne, jonka siitä sain oli pikemminkin riemua kuin surua...Se lohdutti, auttoi kestämään menetyksen.
Äiti tai isä lauloi tuota laulua lapsuudessani. En ole muistanut koko asiaa, mutta tuli mieleeni, kun luin viestisi.
Mun herrasmiesiskän suosikkilaulu oli aaria oopperasta hevosmiehet kusella....
Heh,heh, saihan täällä nauraa tänäänkin - ja olihan tuossa k/k:n jo äänessä.
Mun iskän lempilaulu oii Kodin kynttilät (vaikkei sitä paljon kotona näkynyt,
viikonlopuisin - oli alan miehiä...)
Minäkin muistan jostain Bertasta ja Vilhosta jotain hyvin surullista, pieni olin kun ratioonista kuulin... itkin sen bertan kohtaloa ja muistan äitini sanat et noin käy jos alkaa poikien kanssa vehtaamaan. Tietenkin kysyin et kuinka ...sain kluunapin ottaani ja komennon ajattele enmpi. Onneksi karjalaismummoni taas kerran senkin ´suomenti´:)))
Lippo Koivujuuri - Vilho ja Bertta
http://www.youtube.com/watch?v=tEdM4JX4gZk
Mun veli haki kauan noita Bertan ja Vilhon sanoja ja löysikin. Kyllä ne on minullakin jossakin kun vain tiestäisi missä. Mutta huonostihan sille Bertalle kävi: hukuttautui kun Vilho hylkäsi ja Vilho lääkärinä joutui tekemään ruumiinavauksen...
Kyllä ne niin petollisia on noi miehet..)) Tai oli. Tainneet roolit jo vaihtua.
Äitini lauloi tuotakin laulua. Sen muistan paremmin, koska enoni oli Vilho ja vaimonsa Bertta.
Voi kiitos linkistä, I-a. Nyt tuli syy opetella linkittämään. Tuo täytyy ehdottomasti pistää veljen sähköpostiin.
"Mun herrasmiesiskän suosikkilaulu oli aaria oopperasta hevosmiehet kusella.... "
Ei sentään aaria oopperasta mustalaispojan munat ovenraossa. Saranan puolella...
Toi vie jo kyllä yöunet...))
22.1.25. - Kyllä tuntuu tutulta! Äitini sitä lauloi minun 'lasna ollessani'! Ajatteln sitä paljon, sen dramaattista ja jotenkin niin murheellista sisältöä, josta tosin en selvää saanut.
Siisnä puhuttiin kauniista vuorimaasta ja murheeseen päättyneestä rakkaudesta.
Niin, kuka sen säveltänyt, kuka sanoittanut? Jos tiedätte, niin kertokaa! - Terveisin Tuulikki.
Alkuperäinen on:
J.H. Erkon runo "Se kolmas" (kirjoitettu 1887-1890 välillä), jonka Oskar Merikanto sävelsi vuonna 1895