Tuossa jutskailin pikkuveljen kanssa joka on siis peräti 12v nuorempi kuin minä. Samassa lukiossa kuitenkin käytiin. Silloin kun minä kävin, oli ihan opettajien ja erityisesti liikunnan- ja terveystiedon opettajan taholta melkoista homovihaa ja haukkumista. Joitain ujoja poikia haukuttiin suoraan homoiksi vaikkeivät edes homoja olleet. Homo oli haukkumasana, eikä oikeastaan mitään muuta. Itse olin 'äijä' mutta en noihin haukkumisiin ottanut osaa, en kyllä uskaltanut puolustaakkaan. =(
Pikkuveljen käydessä samaa koulua, oli ihan selviä kaapista ulos tulleita varmaankin viisi samalla luokka-asteella veljen kanssa, ja hämmästykseni oli melkoinen kun kuulin ettei heitä mitenkään syrjitty tai pelätty. Heittivät kuulemma sellaista huumoria ja itseironiaa homoista jota SETA pitäisi varmaankin loukkaavana, eivätkä olleet käpertyneenä siihen homoporukkaan vaan ihan kunnolla oli heteroita kavereita heillä. Opettajatkin suhtautuivat hyvin ja oli käyty läpi homoseksuaalisuus terveystiedossa ja biologiassa ja ties missä. Liikunnan opettajan mukaan se homous itsessään ei laske liikunnan numeroa, jos tekee samat kuulantyönnöt ja korkeushypyt kuin muutkin. No kaksi niistä homoista olikin kovia pelaamaan sählyä ja saivat hyvät numerot.
Tuosta sitten tuli sellainen olo, että itse taidan aina (nyt ja tulevaisuudessakin, hautaan asti) olla jotenkin rikkonainen oman homouteni suhteen, ei sitä lapsuuden ja nuoruuden haukkumista ja häpeää oikein pysty mitenkään parantamaan. Toisin saattaa olla noilla pikkuveljeni ikäisillä nuorilla, joilla ympäristö on ollut paljon suvaitsevaisempi. En usko heidän joutuneen missään vaiheessa häpeilemään suuntautumistaan vuosikausia, eikä mitään traumoja siitä pakollisesta heteron esittämisestäkään sitten ole tullut.
Voi että kun olisin syntynyt railun vuosikymmenen tai kaksi vuosikymmentä myöhemmin, ei tarvitsisi tuntea tällaista häpeää. Tiedän kyllä ettei mitään hävettävää ole, mutta on se häpeä silti jossain pinnan alla. Olen kateellinen nuorille homoille, en heidän ikänsä vuoksi (pidin kyllä aikoinani aivan riittävästi hauskaa kaapissaolosta huolimatta) vaan sen ympäristön vuoksi missä he ovat saaneet kasvaa eheiksi homoseksuaaleiksi. Itse varmaankin olisin pystynyt tulemaan kaapista peräti vuosikymmen aikaisemmin, ellei ympäristö olisi ollut kaapistatulon suhteen niin vihamielinen.
Yhteiskunnan suvaitsevaisuuden suunta on oikea, tuossa se näkyy konkreettisesti, vaikka tämän ikäisenä sen ympäristön muutosta ei juuri huomaa. Ehkä en anna ympäristölle mahdollisuutta vaan edelleenkin vetäydyn siihen omaan kyyniseen kuoreen ja torjun itse uudet ihmissuhteet torjutuksi tulemisen pelossa. Draamaa parhaimmillaan.
Kolme neljästä isovanhemmastakin onnistuin aliarvioimaan niin, etten ennen heidän kuolemaansa heille mitään kertonut, en siis kyynisyyksissäni antanut mahdollisuuttakaan heille ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Neljännelle kerroin... ja hän sanoi tienneensä jo pitkän aikaa ettei lapsenlapsia varmaankaan minulta hänelle tule kun olen 'niitä poikia'. Noh nyt on hänkin jo haudassa.
Se kaapissa olo tuntuu niin turvalliselta... mutta onko se hyväksi? Itse en ainakaan tiedostanut ennenkuin tämän kirjoitin, miten pahasti kaapissa olo on haitannut. Noh samapa tuo - toivottavasti moni on rohkeampi kuin minä ja kynnys madaltuisi edelleen suvaitsevaisuuden myötä.
Pikkuveljen käydessä samaa koulua, oli ihan selviä kaapista ulos tulleita varmaankin viisi samalla luokka-asteella veljen kanssa, ja hämmästykseni oli melkoinen kun kuulin ettei heitä mitenkään syrjitty tai pelätty. Heittivät kuulemma sellaista huumoria ja itseironiaa homoista jota SETA pitäisi varmaankin loukkaavana, eivätkä olleet käpertyneenä siihen homoporukkaan vaan ihan kunnolla oli heteroita kavereita heillä. Opettajatkin suhtautuivat hyvin ja oli käyty läpi homoseksuaalisuus terveystiedossa ja biologiassa ja ties missä. Liikunnan opettajan mukaan se homous itsessään ei laske liikunnan numeroa, jos tekee samat kuulantyönnöt ja korkeushypyt kuin muutkin. No kaksi niistä homoista olikin kovia pelaamaan sählyä ja saivat hyvät numerot.
Tuosta sitten tuli sellainen olo, että itse taidan aina (nyt ja tulevaisuudessakin, hautaan asti) olla jotenkin rikkonainen oman homouteni suhteen, ei sitä lapsuuden ja nuoruuden haukkumista ja häpeää oikein pysty mitenkään parantamaan. Toisin saattaa olla noilla pikkuveljeni ikäisillä nuorilla, joilla ympäristö on ollut paljon suvaitsevaisempi. En usko heidän joutuneen missään vaiheessa häpeilemään suuntautumistaan vuosikausia, eikä mitään traumoja siitä pakollisesta heteron esittämisestäkään sitten ole tullut.
Voi että kun olisin syntynyt railun vuosikymmenen tai kaksi vuosikymmentä myöhemmin, ei tarvitsisi tuntea tällaista häpeää. Tiedän kyllä ettei mitään hävettävää ole, mutta on se häpeä silti jossain pinnan alla. Olen kateellinen nuorille homoille, en heidän ikänsä vuoksi (pidin kyllä aikoinani aivan riittävästi hauskaa kaapissaolosta huolimatta) vaan sen ympäristön vuoksi missä he ovat saaneet kasvaa eheiksi homoseksuaaleiksi. Itse varmaankin olisin pystynyt tulemaan kaapista peräti vuosikymmen aikaisemmin, ellei ympäristö olisi ollut kaapistatulon suhteen niin vihamielinen.
Yhteiskunnan suvaitsevaisuuden suunta on oikea, tuossa se näkyy konkreettisesti, vaikka tämän ikäisenä sen ympäristön muutosta ei juuri huomaa. Ehkä en anna ympäristölle mahdollisuutta vaan edelleenkin vetäydyn siihen omaan kyyniseen kuoreen ja torjun itse uudet ihmissuhteet torjutuksi tulemisen pelossa. Draamaa parhaimmillaan.
Kolme neljästä isovanhemmastakin onnistuin aliarvioimaan niin, etten ennen heidän kuolemaansa heille mitään kertonut, en siis kyynisyyksissäni antanut mahdollisuuttakaan heille ymmärtää tai olla ymmärtämättä. Neljännelle kerroin... ja hän sanoi tienneensä jo pitkän aikaa ettei lapsenlapsia varmaankaan minulta hänelle tule kun olen 'niitä poikia'. Noh nyt on hänkin jo haudassa.
Se kaapissa olo tuntuu niin turvalliselta... mutta onko se hyväksi? Itse en ainakaan tiedostanut ennenkuin tämän kirjoitin, miten pahasti kaapissa olo on haitannut. Noh samapa tuo - toivottavasti moni on rohkeampi kuin minä ja kynnys madaltuisi edelleen suvaitsevaisuuden myötä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turhaan olet kateellinen kaikille nuorille heidän tilaanteesta, nimittäin yhä tänä päivänä pienemmillä paikkakunnilla harvoin uskaltaa olla avoimesti homo esim. lukiossa. Suurimmissa kaupungeissa onneksi alkaa olla jo parempi tilanne.
heh... Mä en tunne yhtää homoo täält mis asun, tai kenenkää tiiä kaapista tulleen tai olevan kaapissa.
...Paitsi kaapissa olijoista itseni...
Täällä vaikuttaa välillä olevan niin homovastaista porukkaa että polttavat roviolla jos kaapista ulos tulisi. Ehkä vähän liioitellusti.
Sinun on turha olla kateellinen meille nyky nuorille.
Mutta kyllä se tilanne alkaa vissiin paranemaan päin olla.
En itse ole nykyään kuullut pahemmin kenenkään haukuttavan "homoksi" suoraan.
Itse en ainakaan aijo näillä näkymin tulla kaapista ennenkuin olen sen 40v vanha... eli vasta reilun 20vuoden päästä...
Nii se taitaa olla, että sitten kun se ensimmäinen tulee kaapista niin alkaa muitakin tulla. Aloittajan viestissä oli ehkä se ihmeellisin asia se että nuo kaapista tulleet tai ainakin osa on urheilullisia ja koleita tyyppejä joilla on paljon kavereita jo ennestään ja jotka on suosittuja.
...
Mä muistan kun omana kouluaikana sitä yhtä umpihomoa kiusattiin kyllä, mutta se oli muutenkin sellainen pieni, hiljainen ja laiha nörtti. Se homous oli sitten vielä boonuskiusaamisaihe.
...
Toi aloittajan liikunnanopettajan suhtautuminen on kyl harvinainen nykyäänkin, urheiluseurassa jos kerrot olevas homo, niin helposti potkitaan ulos. Siihen joukkueen sisäiseen kemiaan ei haluta sotkea mitään pelkoa seksuaalisuudesta. Sääli että suuntaus menee taitojen edelle mutta niin se on vielä monessa muussakin asiassa.