Mieltäni painaa se, että monelle tuntuu olevan vaikea päästä opiskelemaan lukion jälkeen. Huonot paperit ovat perusteena monella, kuten itsellänikin. Tiedän, että yliopistoon kannattaisi hakea, sillä sisään pääseminen huonoilla papereilla on mahdollista. Mutta jos haaveilet esim. toimintaterapeutin, sairaanhoitajan, ensihoitajan tai fysioterapeutin ammatista niin helposti hymy kääntyy suruun, jos omaa "huonot paperit".
Itse seurasin vierestä kun sisareni ei päässyt 3 vuotena mihinkään AMK:n pääsykokeisiin joihin oli hakenut ja monesti sisko kyynelehtikin asian takia. Sisko on aina hoitanut asiansa hyvin, tehnyt töitä ja on ahkera, mutta koska on lukiosta C:n paperit ja keskiarvo on 7.5. Fiksu likka ja mihinkään ei päässyt edes yrittämään. Onneksi hän pääsi nyt vihdoin pääsykokeisiin ja aloittaa sairaanhoitajan opinnot tammikuussa.
Lukio paperit eivät mielestäni kerro ihmisestä mitään. Vaikka olisikin huonot paperit voi silti hoitaa työnsä tulevaisuudessa vimosen päälle. Siksi on väärin että pääsykokeisiin on niin tiukat vaatimukset. Itse koin lukion hirveäksi paikaksi, hirveä luokkajako ns. kermajoukko ja muumaailma. Voin koko lukion pahoin koska en sietänyt sen ympäristöä ja ahdisti kun opettajat vaativat paljon. Lietsoivat vain kirjoituksen tärkeydestä. Ymmärrän kyllä että ne ovat tärkeät mutta meillä kotona on aina painotettu siihen että pitää myös elää. Surullista mutta tunnen myös niitä, jotka suorastaan rääkkäsivät itseään lukiossa (perheenpainostus).
Itse halusin nyt pitää välivuoden ja unohtaa koko lukiopaskan. Pelottaa vain se että jos itse joudun samanlaiseen kierteeseen kuin siskoni tai muutama muu läheiseni. Miksi hakisin opiskelemaan jtn mitä en halua? Uskon kyllä että löydän tulevaisuudessa paikkani vaikka kiertoteiden kautta. Pelottaa silti ajatella uutta opiskelu paikkaa, sillä minua ahisti lukion kilpailu, "luokkajako" ja painostus. Lisäksi minua pilkattiin paljon selkäni takana, mistä sain myöhemmin kuulla monesti. En edes haluaisi ajatella kouluja, mutta pakkohan sinne jossain vaiheessa on mennä. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?
Miten on selviytynyt jatkossa?
Meinaako tulevaisuudessa mennä kouluun?
Itse seurasin vierestä kun sisareni ei päässyt 3 vuotena mihinkään AMK:n pääsykokeisiin joihin oli hakenut ja monesti sisko kyynelehtikin asian takia. Sisko on aina hoitanut asiansa hyvin, tehnyt töitä ja on ahkera, mutta koska on lukiosta C:n paperit ja keskiarvo on 7.5. Fiksu likka ja mihinkään ei päässyt edes yrittämään. Onneksi hän pääsi nyt vihdoin pääsykokeisiin ja aloittaa sairaanhoitajan opinnot tammikuussa.
Lukio paperit eivät mielestäni kerro ihmisestä mitään. Vaikka olisikin huonot paperit voi silti hoitaa työnsä tulevaisuudessa vimosen päälle. Siksi on väärin että pääsykokeisiin on niin tiukat vaatimukset. Itse koin lukion hirveäksi paikaksi, hirveä luokkajako ns. kermajoukko ja muumaailma. Voin koko lukion pahoin koska en sietänyt sen ympäristöä ja ahdisti kun opettajat vaativat paljon. Lietsoivat vain kirjoituksen tärkeydestä. Ymmärrän kyllä että ne ovat tärkeät mutta meillä kotona on aina painotettu siihen että pitää myös elää. Surullista mutta tunnen myös niitä, jotka suorastaan rääkkäsivät itseään lukiossa (perheenpainostus).
Itse halusin nyt pitää välivuoden ja unohtaa koko lukiopaskan. Pelottaa vain se että jos itse joudun samanlaiseen kierteeseen kuin siskoni tai muutama muu läheiseni. Miksi hakisin opiskelemaan jtn mitä en halua? Uskon kyllä että löydän tulevaisuudessa paikkani vaikka kiertoteiden kautta. Pelottaa silti ajatella uutta opiskelu paikkaa, sillä minua ahisti lukion kilpailu, "luokkajako" ja painostus. Lisäksi minua pilkattiin paljon selkäni takana, mistä sain myöhemmin kuulla monesti. En edes haluaisi ajatella kouluja, mutta pakkohan sinne jossain vaiheessa on mennä. Onko muilla ollut samanlaisia ongelmia?
Miten on selviytynyt jatkossa?
Meinaako tulevaisuudessa mennä kouluun?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Palstan otsikko on "Tavoitteena lisensiaatin- tai tohtorintutkinto? Keskustele akateemisista jatko-opinnoista.", mutta siitä huolimatta tänne tulee jatkuvasti tällaisia itkuvirsiä. Jos ihmisellä on opinnoissaan ja etenkin koekysymysten vastauksissaan sama osumatarkkuus, en yhtään ihmettele, että menee surkeasti.
Elämästä on aika turha ottaa noin suuria paineita, eli sellaisista asioista, jotka ovat vasta edessa, jos ovat. Jokainen voi kuolla huomenna, tai tänään, voi vammautua ja sairastua, maailmanloppu voi tulla, meteori iskeä...
Jos näitä alkaa märehtimään, niin voi voi.
Jokainen ei pääse joka paikkaan, pitää vain muuttaa suunnitelmia sitten realismin mukaan. Jos ei pääse sairaanhoitajaksi yms. niin hakee sitten lähihoitajaksi, jos ei pääse sinne, niin hakee sitten siivoojaksi. Miksi ottaa ihmeellisiä patteja, kun elämä on?