Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    On aika aloittaa

    Näen ajan kaartuvan ylle maan,
    ihmiset pakenevat kodeistaan.

    Yksinäisten kyynelten maistuva makeus,
    kätkettyjen tunteiden piilotettu
    sakeus. Jäljellä yöllisten unien toistuvat sarjat,
    valokuvien pettävät onnellisuusharhat.

    Näen ajan kaartuvan ylle maan.

    Sielujen epävire soitantaa,
    kuunnella jos jaksaa ja
    lähteä matkaan uudestaan

    En kuitenkaan, halua uudestaan.
    Nähdä ajan kaartuvan, unohdettujen
    haaveiden saartuvan. Sydänten lämmön
    laantuvan, itseensä lopulta kaatuvan.

    Kuljen kohti majakkaa.
    Merkin tuon tunnistan, valon edessä
    silmäni ummistan. Saan sisälleni lämmön tarttuvan,
    ajatusteni tunnen karttuvan.

    Mietin milloin oman rauhan saan,
    käännän valon ja valaisen
    maan.

    On aika aloittaa.
    2185
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 2

    Vanhimmat

    Suruni läpi säkeiden kauniiden
    kumun kuulen
    Sieluni viitta havahtuu ja jonkin
    sisimmässäni taas herääväni luulen
    Oman painajaisarjani unhoittuneen kuopatuksi vihdoin suot,
    Kun valo, mistä lienetkin tullut,
    etäisyyteni ääreen kajon tuon oudon viereeni tuot

    Äänestä

    • Pihalla se seisoi,
      ryhtiään kohensi.
      Elämäänsä tyytyväisenä,
      latvaansa suoristi.

      Muisti menneet, näki
      tulevan. Ympärillään
      lauman huteran.

      Ihmetteli jälleen
      sydänten väärää,
      tyytymättömien
      puuttuvaa päämäärää.

      Nyökkäsi tuulessa
      kaipaukselle, kuunteli
      lupaukset, hymähti
      ainoille unelmille.

      Viisaana tiesi, ymmärsi sen:
      ei yhtä tietä ole, ei reittiä ainoaa
      oikeaa vaeltaja vastaan saa.

      Siinä se seisoi,
      haluamatta muuta.
      Hymyssä suin suoristi,
      vahvaa ja vankkaa
      puuta.

      Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Anu kirjoitti:

    Näen ajan kaartuvan ylle maan,
    ihmiset pakenevat kodeistaan.

    Yksinäisten kyynelten maistuva makeus,
    kätkettyjen tunteiden piilotettu
    sakeus. Jäljellä yöllisten unien toistuvat sarjat,
    valokuvien pettävät onnellisuusharhat.

    Näen ajan kaartuvan ylle maan.

    Sielujen epävire soitantaa,
    kuunnella jos jaksaa ja
    lähteä matkaan uudestaan

    En kuitenkaan, halua uudestaan.
    Nähdä ajan kaartuvan, unohdettujen
    haaveiden saartuvan. Sydänten lämmön
    laantuvan, itseensä lopulta kaatuvan.

    Kuljen kohti majakkaa.
    Merkin tuon tunnistan, valon edessä
    silmäni ummistan. Saan sisälleni lämmön tarttuvan,
    ajatusteni tunnen karttuvan.

    Mietin milloin oman rauhan saan,
    käännän valon ja valaisen
    maan.

    On aika aloittaa.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu