Jatkonovelli,jatkakaa pliide=)

Katselin Aleksin hermostunutta olemusta ja tunteet velloivat mielessäni ihanasta onnentunteesta myötätuntoon Aleksia kohtaan.
Voi miksi ei Aleksi voisi jo unohtaa turhaa stressiä ja keskittyä olennaiseen.

Päätin että nyt olisi vihdoinkin aika ehdottaa ratkaisevaa siirtoa yhteiselomme suhteen...

Tsyde kirjoitti:

Katselin Aleksin hermostunutta olemusta ja tunteet velloivat mielessäni ihanasta onnentunteesta myötätuntoon Aleksia kohtaan.
Voi miksi ei Aleksi voisi jo unohtaa turhaa stressiä ja keskittyä olennaiseen.

Päätin että nyt olisi vihdoinkin aika ehdottaa ratkaisevaa siirtoa yhteiselomme suhteen...

Lue lisää

-Aleksi.. mä aloitin ja Aleksi käänsi päänsä minua kohti, Oon ajatellu tätä mein juttua viime aikoina..
Aleksin ilme värähti, mutta hän jatkoi kuuntelemista kiinnostuneen näköisenä. Höpisin siinä hetken niitä näitä, miten suhteemme oli alkanut ja edennyt siitä. Aleksi hymyili ja kehotti minua menemään suoraan asiaan. Nojasin pääni nuoren miehen olkaa vasten ja sanoin, ettei asiaa ei ole helppo sanoa. Aleksi kietoi kätensä ympärilleni.
-Kyllä sä tiedät, että mulle voit sanoo mitä vaan. Mä oon aina sun tukenasi!
-Sitä mä tässä toivoinkin.. Että olisit mun tukena ja turvana...aina..
Aleksi vaikeni ja kääntyi minua kohti.
-Oon miettinyt samaa, sä oot mulle tärkeempi kuin kukaan koskaan ennen!
Vedet alkoivat valua silmistäni, kun katsoin Aleksin säteileviä kasvoja.
-Niina, mä rakastan sua.
Tuon kuultuani purskahdin itkuun ja syöksyin Aleksin kaulaan.
-Niin mäkin sua.

iiFa kirjoitti:

-Aleksi.. mä aloitin ja Aleksi käänsi päänsä minua kohti, Oon ajatellu tätä mein juttua viime aikoina..
Aleksin ilme värähti, mutta hän jatkoi kuuntelemista kiinnostuneen näköisenä. Höpisin siinä hetken niitä näitä, miten suhteemme oli alkanut ja edennyt siitä. Aleksi hymyili ja kehotti minua menemään suoraan asiaan. Nojasin pääni nuoren miehen olkaa vasten ja sanoin, ettei asiaa ei ole helppo sanoa. Aleksi kietoi kätensä ympärilleni.
-Kyllä sä tiedät, että mulle voit sanoo mitä vaan. Mä oon aina sun tukenasi!
-Sitä mä tässä toivoinkin.. Että olisit mun tukena ja turvana...aina..
Aleksi vaikeni ja kääntyi minua kohti.
-Oon miettinyt samaa, sä oot mulle tärkeempi kuin kukaan koskaan ennen!
Vedet alkoivat valua silmistäni, kun katsoin Aleksin säteileviä kasvoja.
-Niina, mä rakastan sua.
Tuon kuultuani purskahdin itkuun ja syöksyin Aleksin kaulaan.
-Niin mäkin sua.

Lue lisää

Silloin heräsin, puristin lujasti tyynyä sylissäni. Ihmettelin missä olen. Katseeni kääntyi valoa kohti, ikkuna oli verhoton. En jaksanut muistaa miten olin tähän huoneeseen joutunut. Huomasin, etten voi liikuttaa jalkojani. Pakokauhu valtasi minua ja aloin riuhtomaan päätäni ylös vuoteesta.
-Hei hoitaja nyt täällä heräillään, huusi ääni takaani.
Katsoin sivulleni ja siellä istui Aleksi.
- Hei, mitä on tapahtunut, miksi minä olen täällä, ja miksi minun jalat ei liiku, sopersin Aleksin korvaan hänen rutistaessaan minua.
- Ota ihan rauhallisesti hoitaja on juuri tulossa. Etkö sinä muista kun me maanantaina lähdimme.................

asialla kirjoitti:

Silloin heräsin, puristin lujasti tyynyä sylissäni. Ihmettelin missä olen. Katseeni kääntyi valoa kohti, ikkuna oli verhoton. En jaksanut muistaa miten olin tähän huoneeseen joutunut. Huomasin, etten voi liikuttaa jalkojani. Pakokauhu valtasi minua ja aloin riuhtomaan päätäni ylös vuoteesta.
-Hei hoitaja nyt täällä heräillään, huusi ääni takaani.
Katsoin sivulleni ja siellä istui Aleksi.
- Hei, mitä on tapahtunut, miksi minä olen täällä, ja miksi minun jalat ei liiku, sopersin Aleksin korvaan hänen rutistaessaan minua.
- Ota ihan rauhallisesti hoitaja on juuri tulossa. Etkö sinä muista kun me maanantaina lähdimme.................

Lue lisää

..turisteina Skopjeen. Siellä kävelimme maamiinaan, joka silpoi jalkasi. Itselleni kävi miltei yhtä huonosti. Jos Tarja Halonen olisi vain saanut tahtonsa läpi maamiina-asiassa tämäkin episodi olisi voinut jäädä kokematta.

Amatööri, jatkoa kirjoitti:

..turisteina Skopjeen. Siellä kävelimme maamiinaan, joka silpoi jalkasi. Itselleni kävi miltei yhtä huonosti. Jos Tarja Halonen olisi vain saanut tahtonsa läpi maamiina-asiassa tämäkin episodi olisi voinut jäädä kokematta.

Lue lisää

"Voi Luoja, Aleksi! Miten sinä VOIT toivottaa minut takaisin tervetulleeksi elämään tuolla tavalla? etkö voisi jättää politiikkaa hetkeksi ja.. ja.." Pyyhkäisin silmäkulmaani ilmestyneen kyyneleeni teatraalisesti ja mutisin itkuisen säälittävästi; "...vaikka pyyhkiä kyyneleitäni."

"Mitä sinä sanoit? en kuullut. Voi perkele, onkohan minulta mennyt kuulokin? Katso nyt tätä minun kättäni!! Keskisormi on aivan turvonnut ja rannekin on aivan raapaleilla! Miten ihmeessä minä saan kirjoitettua sen jutun ensi viikon lehteen?

"Aleksi! Minulla on molemmat jalat kipsissä!", huudahdin järkyttyneenä Aleksin totaalisesta itsekkyydestä.

"Niin, niin. Totta, todellakin. Todellakin.", Aleksi mutisi ja katseli ikkunasta ulos. Tiesin, että uneni oli todellakin vain unta. Tuo mies ei uhrannut minulle ajatuksen puolikastakaan.

"Jaahas! Mitenkäs täällä voidaan?", selvää suomea kaikui viereisen huoneen ovelta. Ääni kuulosti hyvin tutulta.

"Aleksi! Tuo mies..", kuiskasin Aleksille. "Kuka?" "Tuo ääni..."

Samassa pieni siilitukkainen mies ilmestyi ovelle. Vaikka hän näytti erilaiselta sairaalatakissa, tiesin etten voinut erehtyä. Hän se oli. Kirkaisuni tuli täysin vaistonvaraisesti.

jazz kirjoitti:

"Voi Luoja, Aleksi! Miten sinä VOIT toivottaa minut takaisin tervetulleeksi elämään tuolla tavalla? etkö voisi jättää politiikkaa hetkeksi ja.. ja.." Pyyhkäisin silmäkulmaani ilmestyneen kyyneleeni teatraalisesti ja mutisin itkuisen säälittävästi; "...vaikka pyyhkiä kyyneleitäni."

"Mitä sinä sanoit? en kuullut. Voi perkele, onkohan minulta mennyt kuulokin? Katso nyt tätä minun kättäni!! Keskisormi on aivan turvonnut ja rannekin on aivan raapaleilla! Miten ihmeessä minä saan kirjoitettua sen jutun ensi viikon lehteen?

"Aleksi! Minulla on molemmat jalat kipsissä!", huudahdin järkyttyneenä Aleksin totaalisesta itsekkyydestä.

"Niin, niin. Totta, todellakin. Todellakin.", Aleksi mutisi ja katseli ikkunasta ulos. Tiesin, että uneni oli todellakin vain unta. Tuo mies ei uhrannut minulle ajatuksen puolikastakaan.

"Jaahas! Mitenkäs täällä voidaan?", selvää suomea kaikui viereisen huoneen ovelta. Ääni kuulosti hyvin tutulta.

"Aleksi! Tuo mies..", kuiskasin Aleksille. "Kuka?" "Tuo ääni..."

Samassa pieni siilitukkainen mies ilmestyi ovelle. Vaikka hän näytti erilaiselta sairaalatakissa, tiesin etten voinut erehtyä. Hän se oli. Kirkaisuni tuli täysin vaistonvaraisesti.

Lue lisää

"Moppe?!!" minä kiljahdin riemuhuudon ilmaan. Muut potilaat katsoivat minua vihaisina.
"Jepulis. Minäpä minä.." hän sanoi vaatimattomasti. "Mitä sinulle oikein on tapahtunut, kun sairaalassa makaat?? Ei kai mitään vakavaa??" hän jatkoi kauhistellen.
"Eii.. mitä nyt jalkani menetin tuossa äskettäin.." kerroin hänelle.
"Eikä.. Olen pahoillani, Niina!" hän purskahti itkuun..
"Sinä senkin hupsu veli.. Nouse nyt sieltä maasta..!" sanoin noloudesta punaisena.
"Juu.. Minä lähdenkin tästä katsomaan miten Katjaana voi.. Hei vaan, tulen katsomaan sinua joskus..." Aleksi sanoi ohimennen ja viiletti ulos huoneesta. "..kai" oli hänen viimeinen sanansa jonka kuulin.
Katjaana. Se maailman ilkeämielisin akka. Miten helvetissä Aleksi on voinut joskus olla sellaisen kanssa?
Tai.. no.. nyt ymmärrän. He ovat kyllä aivan samanlaisia.
"No, Moppe.. Voinko tulla luoksesi asumaan joksikin aikaa? Tarkoitan, kun pääsen sairaalasta?" kysyin veljeltäni.
"Tottakai.. jos se käy Marjaanalle!" hän naurahti epätoivoisen oloisena.. ja katsahti siihen kohtaan peittoa, missä olisi pitänyt olla pari jalkoja.. Pitkiä jalkoja..
Minä puolestani ajattelin Marjaanaa.. Me emme olleet kovin hyvissä väleissä..
a) en ole koskaan kuullut hänen puhuvan
b) hän näyttää kuin trimmatulta puudelilta
c) hän ei tule ikinä ulos keittiöstä (paitsi sänkyyn ja vessaan)
Outoa. Onkohan hän alien? Ei kai....

Mörköliini kirjoitti:

"Moppe?!!" minä kiljahdin riemuhuudon ilmaan. Muut potilaat katsoivat minua vihaisina.
"Jepulis. Minäpä minä.." hän sanoi vaatimattomasti. "Mitä sinulle oikein on tapahtunut, kun sairaalassa makaat?? Ei kai mitään vakavaa??" hän jatkoi kauhistellen.
"Eii.. mitä nyt jalkani menetin tuossa äskettäin.." kerroin hänelle.
"Eikä.. Olen pahoillani, Niina!" hän purskahti itkuun..
"Sinä senkin hupsu veli.. Nouse nyt sieltä maasta..!" sanoin noloudesta punaisena.
"Juu.. Minä lähdenkin tästä katsomaan miten Katjaana voi.. Hei vaan, tulen katsomaan sinua joskus..." Aleksi sanoi ohimennen ja viiletti ulos huoneesta. "..kai" oli hänen viimeinen sanansa jonka kuulin.
Katjaana. Se maailman ilkeämielisin akka. Miten helvetissä Aleksi on voinut joskus olla sellaisen kanssa?
Tai.. no.. nyt ymmärrän. He ovat kyllä aivan samanlaisia.
"No, Moppe.. Voinko tulla luoksesi asumaan joksikin aikaa? Tarkoitan, kun pääsen sairaalasta?" kysyin veljeltäni.
"Tottakai.. jos se käy Marjaanalle!" hän naurahti epätoivoisen oloisena.. ja katsahti siihen kohtaan peittoa, missä olisi pitänyt olla pari jalkoja.. Pitkiä jalkoja..
Minä puolestani ajattelin Marjaanaa.. Me emme olleet kovin hyvissä väleissä..
a) en ole koskaan kuullut hänen puhuvan
b) hän näyttää kuin trimmatulta puudelilta
c) hän ei tule ikinä ulos keittiöstä (paitsi sänkyyn ja vessaan)
Outoa. Onkohan hän alien? Ei kai....

Lue lisää

mutta olin väärässä. seuraavana päivänä selvisi
että marjaana oli alien. näin sen hänen kainaloistaan, kun marjaana riisui paitaa edessäni. kainalokarvat riippuivat navankorkeudella, ilmeisesti koska marjaana ei hirveän siisti ihminen ollut. juoksin suoraa päätä vessaan oksentamaan.

miowe kirjoitti:

mutta olin väärässä. seuraavana päivänä selvisi
että marjaana oli alien. näin sen hänen kainaloistaan, kun marjaana riisui paitaa edessäni. kainalokarvat riippuivat navankorkeudella, ilmeisesti koska marjaana ei hirveän siisti ihminen ollut. juoksin suoraa päätä vessaan oksentamaan.

Lue lisää

-no niina! moppe säikähti. -mitä nyt?
-maaa-ma-marjaanan kainalot... änkytin pyyhkien oksennusta suupielistäni.
-ai ne... moppe mumisi. -ei niistä muuta haittaa ole kuin se, että ihmiset toljottaa marskua kun se menee topissa jonnekkin.
hymyilin nolosti ja palasin olkkariin. marjaana oli saanut cledjut päälleen ja häipynyt kyökin puolelle.
-kohta on ruoka!! hän karjui.
-eiks marjaana tee muuta kuin kokkaa? ihmetelin.
-kyllä se nukkuu ja syö, moppe virnuili ja toisiamme tönien menimme syömään.
mutta keittiössä minulta pääsi kirkaisu...

iiFa kirjoitti:

-Aleksi.. mä aloitin ja Aleksi käänsi päänsä minua kohti, Oon ajatellu tätä mein juttua viime aikoina..
Aleksin ilme värähti, mutta hän jatkoi kuuntelemista kiinnostuneen näköisenä. Höpisin siinä hetken niitä näitä, miten suhteemme oli alkanut ja edennyt siitä. Aleksi hymyili ja kehotti minua menemään suoraan asiaan. Nojasin pääni nuoren miehen olkaa vasten ja sanoin, ettei asiaa ei ole helppo sanoa. Aleksi kietoi kätensä ympärilleni.
-Kyllä sä tiedät, että mulle voit sanoo mitä vaan. Mä oon aina sun tukenasi!
-Sitä mä tässä toivoinkin.. Että olisit mun tukena ja turvana...aina..
Aleksi vaikeni ja kääntyi minua kohti.
-Oon miettinyt samaa, sä oot mulle tärkeempi kuin kukaan koskaan ennen!
Vedet alkoivat valua silmistäni, kun katsoin Aleksin säteileviä kasvoja.
-Niina, mä rakastan sua.
Tuon kuultuani purskahdin itkuun ja syöksyin Aleksin kaulaan.
-Niin mäkin sua.

Lue lisää

Jatkiksen tässä vaiheessa tunnelmapilaajat heitettiin jorpakkoon pistämään maamiinansa kartoitetusti puolustusvyöhykkeille, eikä levitetty tervetuliaismattoa viholliselle. Ei niitä siellä kylvetä muuta kuin hyökkäjää vastaan !!!!

Tuhannen kilometrin itäraja on eri juttu kuin joku siviilejä tappavat sisällissodat. eikä tyypeille tapahtunu onnettomuutta, oli vain huono kässärinjatko:

anyway, olispa mulla sellanen tyttö, joka nojais olkapäähäni, antaen tietää että olen hänen ainoansa...
Muriseva joutsen