etävanhempi kieltäyty lähettämästä lapsia 6 ja 8 vee isän luo 230 km päähän kun matka olisi tapahtunut bussilla, ei olisi lapset joutunet kuin sosiaalikasvattajan mielstä matkan aikana heitteille jos ei olisi henkilöautokyytiä saaneet. Pitänee neuvoitella sopimusta tarkemmaksi...
yh kieltäytyy lapsia laittamasta
miesmies
373120
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Minäkään en laittaisi tuon ikäisiä yksin matkalle.Mikset itse voisi hakea lapsiasi,230km hujahtaa nopsaan....
kyllä mtkustin tuossa iässä serkkutyttöni luo hiihtolomavierailulle bussilla seinäjoelta lahteen (huom. olen nyt 24-vuotias). isä saattoi minut bussiin, kertoi kuljettajalle missä minun täytyy jäädä pois ja soitti veljelleen (serkkuni isä), moneltako ja mistä tämän täytyy noutaa minut. istuin bussin etupenkille.
mikä teitä nykyvanhempia oikein vaivaa? onko tämä havaittvissa aisoastaan isommissa kaupungeissa? miten lapset oppivat ottamaan vastuuta mistään, kun sitä ei tarjota? mistä lapset ammentavat elämyksiä? ensimmäinen itsenäisesti tehty busimatka on vain ikimuistoinen kokemus. bussi, lentokone ovat kulkuvälineitä, joilla lapset voi turvallisesti laittaa kulkemaan, koska henkilökunta kyllä pitää huolen. sen sijaan junaan en ihan tuon ikäisiä lapsia laittaisi.
ylisuojeleminen pilaa monia mahdollisuuksia ja tekee asioista monimutkaisempia, mitä on tarve. 8-vuotias on jo toisella tai kolmannella luokalla ja joutuu koulussakin tekemään monia vaativia asioita.
minä sain tuossa iässä oman hevosen ja ei tarvinnut kenenkään muun sen eläimen karsinasta lantaa kärrätä tai puolestani vettä kantaa (en jaksanut vielä kärrätä/kantaa täysi kuormia, joten hain 2 kertaa puoli sangollista vettä ja ravasin kottikärryjen kanssa kolme kertaa matkan karsinasta tunkiolle).
sen aikaisemmin sitä vastuuta oppii itsestään ottamaan, mitä aikaisemmin sitä annetaan. on selvää, että täytyy ottaa huomioon lasten turvallisuus, mutta mitä riskejä bussimatkassa on? busseissa on wc ja 6-vuotias osaa jo asioida vessassa itsenäisesti (ainakin toivottavasti osaa).
minä halusin 6-vuotiaana ehdottomasti ratsastustunnille.äiti sanoi, että senkus menet, mutta etsi itse puhelinuettelosta tallin numero ja soita sinne ja varaa oma tuntisi (kyllä hän sitten kyyditsee tallille ja tulee maksamaan). niin minä tein ja opin hoitaman tuollaisen asian.
varmaan moni pakka lastensa puolesta koulurepunin ja joku tekee jopa läksyt, aina kun lapsi itse ei osaa (viitsi).
olen samaa mieltä kanssasi.
Itse oli viiden vanha kun lentokoneeseen pistettiin ensimmäisen kerran ja elämykset olivat suunnattomat ja ovat edelleen.
kuuden seitsemän ikäisenä linja-autoon 400 km matka ja bysäkiltä tuli maitoauto hakemaan ja vei minut määräpaikkaan takametsien taakse käyden jokaisella maitotilalla. Meni matkustamiseen kauan aikaa, mutta onpahan hyvät muistot. Ja ennenkaikkea siitä sai tulevaisuutta varten varmuutta matkustamiseen eikä tarvitse pähkäillä mitä pitää tehdä jos ongelmia tulee.
Ja tämä oli ennen gsm aikaa.
tuon ikäisiä lapsia laittais edes bussilla matkustamaan. Käytännössä se olisi niin, että tämä 8 v joutuisi huolehtimaan paitsi itsestään myös 6.vuotiaasta. Liian iso vastuu noin pienelle!!
Huoli on monesta asiasta: osataanko jäädä pois oikeassa paikassa? Tuleeko isi varmasti vastaan,entäs jos ei tulekaan? Entä matkatavarat, muistanko millaiset kassit, otetaanko perillä kaikki kassit vai jääkö joku matkasta? Entäs jos pienemmälle tulee kova kakkahätä tai ripuli? Entäs jos jotain sattuu matkalla? Jos tulee humalaisia tai pelottavia ihmisiä bussiin?
Reipaskin lapsi on liian pieni yksin matkaamaan tommosen matkan.
Lapseni olivat suunnilleen saman ikäisiä ja välimatkakin samansuuruinen. Isä ehdotti, että laittaisin lapset hänen luokseen tapamiselle YÖJUNALLA, lähtö perjantaina.
Sanoin että hei, haloo, PERJANTAINA kaksi lasta YÖJUNAAN!
Hän sentään havahtui, että niin, no, tota niin..
Bussikuskin vastuulle ei tuon ikäisiä lapsia voi laittaa. Jos äiti ei voi lähteä mukaan saattamaan edes puoleenväliin - ja sinä tulet sinne puoleenväliin vastaan, niin sitten pitää todellakin miettiä tapaamisasioita uudelleen..
Mutta tuommosen matkan matkustaminen YKSIN ilman saattajaa on heitteillejättöön verrattava asia, vaikka lapset olisivat vanhempiakin!
Ei saa laittaa liikaa vastuuta liian pienelle.
MIES menee minne pitääkin. Itse autoilin 500km
=yhteen suuntaan, 2 krt viikossa puolen vuoden ajan. Ajattelin lapsen parasta, en itseäni.
meillä on tästä asiasta mustaa valkoisella paperilla että lasten matkat hoidetaan puoliksi, eikä ole ollut mitään kinaa vaikka välimatka on 80km. missään ei edellytetä että isä olisi se joka kustantamaan kaiken sen "lystin" kun lapsia valitettavasti joudutaan kuljettelemaan edestakaisin. älkää isät missään tapauksessa antako periksi tässä asiassa vittumaisille ex muijillenne eikä sosiaalitantoille.
matkahuollolla on palvelu jossa
lapsille laitetaan lappu kaulaan
lapussa on pääteasema
hakijan ja lähettäjän puhnrot
lapsia ei luovuteta kenellekään muulle
lapset istuvat heti kuljettajan takana
lasten itsetuntokin kasvaa
kun osaavat matkustaa "itse"
-toimii oikein hyvin-
myös finnairilla on vastaava palvelu
lentoemo saattaa myös koneenvaihdon ja
seurustelee lapsen kanssa lennonajalla
hetkisen silloin tällöin
-kokemusta hesa->roi->hesa-
Kaverin , kohta 8v, on matkustellut kouvola-hki väliä reilu vuoden verran yksin.
Bussissa on turvallista, juna taas vaikeampi, kun pysähtelee matkalla, ja konduktööri ei pysty lasta vahtimaan, bussissa eri asia, kuski näkee kuka menee ulos ja kuka ei..
Minä itse matkustin myös muutaman kerran yksikseni bussilla maalle, ja hyvin se meni.
jännitti tietty, mutta olli hienoa, kun sain ihan yksin mennä..
Mielestäni välillä ylihuolehditaan liikaa,
vaikka onhan maailma muuttunut, ja vaaroja voi vaania, mutta silti..
Ps. myös lentokone on loistava ratkaisu.
Ja usein voittaa junan hinnat, tai ainakin matka käy nopeasti
Moi,itsekin pienenä bussissa matkustaneena kyllä uskaltaisin tuon ikäiset bussiin laittaa. Olin jopa nuorempi, alle kouluikäinen ja homma jännitti kovasti, mutta toi mukanaan myös aimo annoksen itseluottamusta! Kuten edellisissä kirjoituksissa kerrottiin, lapsista pidetään hyvää huolta. Voithan ehdottaa exällesi, että matkustat kerran lasten kanssa bussissa edestakaisin ja tämän jälkeen tulisivat sitten yksin. Oppivat pientä vastuuta omasta itsestään turvallisesti..kuten jo sanottiin, unohda junat.
Ei lasta voi laittaa lapsen vahdiksi!En olisi varmasti antanut omieni tuon ikäisinä matkustaa yksin! Siis tuollaista matkaa.
Mitäs jos tosiaan tulee vaikka pahoinvointi tai pissa/kakkahätä jne.
Kyllä tuon matkan äkkiä ajaisi vaikka hakemaan lapset.
Tai sitten äiti toisi puoliväliin matkaa...
Jos lapset kävisivät isällään esim joka toinen viikonloppu.
isä hakisi lapset. ajoaikaa kertyy noin 2,5 tuntia, jopa enemmänkin.(riippuu onko moottoritietä kuinka paljon ym)
ja matka takaisin, saman verran.
Kyllä minua aikalailla väsyttää jos ajan n. 5-6 tuntia..
ja parin päivän päästä olisi sama reissu edessä, kun vie lapset takaisin..
Ja oletettavasti isä joutuisi olemaan töistä pois(joitakin tunteja) hakupäivänä, ettei paluu kotiin menisi ihan yömyöhään.
Kuten aiemmin jo oli puhetta, matkahuollolla on palvelu, jossa Kuski huolehtii lapsista, ei jää vanhemman lapsen vastuulle pienempi.
Ja lapsilla olisi enemmän aikaa olla isän luona, jos olisivat perillä jo päivällä, eikä vasta illalla, jos isä hakisi.
Miksi yleensä teette lapsia jos on noin vaikeaa keskustelemalla sopia asioista?
Herra Jumala että ihmiset on uusavuttomia!
Kysykää neuvoa vaikka lapselta,jos ei aikuiset osaa asioista päättää!
Täällä on nyt kovasti kirjoitettu, että tuon ikäisten lasten kuuluisi ottaa jo vastuuta itsesään ja että nykylasten perään paapotaan liikaa. Ennenvanhaan minäkin matkasin jo niin ja niin pienenä ja tein ihan itse kaiken, kyllä jännitti vaan hyvin meni ja itseluottamus kasvoi kun osasin, joo.
Se oli silloin ennen se. Silloin ennen maailma oli erilainen kuin nyt. Hullut hoidettiin eikä laitettu ns. avohoitoon tekemään mitä huvittaa itselleen ja toisille. Huume- ja sekakäyttäjiä oli vain marginaaliryhmät.
No, maalaan piruja seinälle.
En ymmärrä miksi äidin huolta vähätellään. Miksi äiti heti on vittumainen exä joka haluaa estää tapaamisen - josko äiti ihan aidosti on huolissaan lapsistaan? Jospa äiti tuntee lapsena ja on sitä mieltä, etteivät ole vielä vastuullisia keskenään tuota matkaa tekemään. Jonkun toisen lapset voivat olla, mutta hänen ei.
Finnairin lento-palvelu on ihan eri asia kuin matkahuollon bussipalvelu. Finnarilla pienistäkin lapsista lentoemännät pitää huolen, ei lentäjä siinä "kuskityönsä" ohessa, kuten bussissa.
Kerronpa mikä MINUSTA on ylihuolehtimista, miten se käytännössä menee, kun luottamusta ei ole:
Olimme muuttaneet toiselle paikkakunnalle, n. 300 km välimatkaa. Lapset halusivat tavata toisensa, ja tuttava laittoi lapsensa bussiin matkaamaan meille. Lapsi oli n. 11-12 vuotias.
Oli monta puhelua ennen Suurta Matkapäivää. Sovittiin päivä, sovittiin kellonaika - monelta bussi lähtee paikkakunnalta X ja moneltako se saapuu paikkakunnalle Y.
Menimme sitten lasta vastaan, minä ja omat lapseni. Bussiasema on aika iso, enkä tiennyt mikä se niistä saapuvista busseista on - mille laiturille tulee.
Lapsi oli noussut jo bussista, ennätti seistä hetken bussin vieressä kun me jo tulimme siihen. Matkatavarat ruumasta ja kotiamme kohti. MAtka oli mennyt hyvin.
Jälleennäkeminenkin oli iloinen.
Kotimatkalla lähijunassa sitten soitin lapsen äidille: perillä on ja kaikki hyvin. Elettiin aikaa jolloin kännyt eivät olleet näin yleisiä kuin nyt. Meidänkin "halossa" oli tosi huono akku.
SElitin, että soitan vasta nyt (enkä heti bussiasemalta) kun akku on tosi huono.. tai jotain semmosta.. meni hetki ennenkuin ymmärsin mitä lapsen äiti minulle siellä toisesta päästä karjuukaan..
HÄn oli yrittänyt soittaa minulle paikkakunnalta X, että nyt bussi lähti ja lapsi siinä mukanaan. En ollut vastannut. En niin, kun olin sitä puhelua aikani odottanut, ja sitten lähtenyt kauppaan ja sieltä sitten saman tien bussiasemalle vastaan. En ollut soittanut hänelle, koska olimmehan sopineet jo moneen kertaan että lapsi tulee klo NNN bussissa ja me menemme vastaan ja minusta se oli sillä selvä.
En muista miten puhelimet ja kännyt meni ja oli, mutta tuohon aikaan tosiaan ei kännykulttuuri ollut samanlaista kuin nykyään ja ilmeisesti äidillä oli vain kotipuhelinnumero, ei sitä huonoakkuisen kännyn numeroa.
Minun lapseni kun olivat tottuneita reissaajia, en ollut tottunut soittelemaan varmistuksen varmistussoittoja, vaan luotin toiseen aikuiseen ja siihen, että yllättävissä tilanteissa lapset itsekin osaa toimia ja saavat suunsa auki.
Tämä lapsipa ei ollutkaan matkaillut.
Ja kun äiti ei tavoittanut minua, oli siellä ajateltu, että minä olen vastuuton yms., ja perheen isä oli jo meinannut lähteä ajamaan bussia kiinni ottaakseen tytön siitä kyydistä pois.
Olivat jo soittaneet paikkakunnan Y bussiasemalle, ja selittäneet tapahtuneen: että jos ei kukaan tulekaan lasta vastaan niin ... ja plaa plaa..
Sain siis aika mahtavat haukut puhelimessa. Olin tyrmistynyt.
Mietin, miksi hän lapsensa meille ja minun luo ylipäätään laittaa, jos olen hänen mielestään noin epäluoettava ja vastuuton.
Tämä lapsikin sitten minulle kertoi, että oli siinä bussin kyljessä odottaessaan jo enneättänyt miettiä, että jos me ei tullakaan, apua, mitä minä sitten teen..ja kauankohan joudun tässä odottamaan..
Ja me siis vain seisoimme bussiaseman toisessa päässä, nähtiin bussin tulevan ja lähdettiin saman tien sinne.. lapsi ennätti jo nousta bussista ja seistä tuokion bussin vieressä, kuskikin vielä hääräsi matkatavaroita ja bussista tuli lisää ulos koko ajan matkustajia!
Kun sitten viikonlopun päätteeksi lapsi laitettiin takaisin kotiinsa X-paikkakunnalle, olitiin taas puhelimessa tämän äidin kanssa. Hän oli leppynyt? viikonlopun aikana, ja jutteli jotain uudesta tapaamisesta tai minun lapseni tulosta sinne heille.
Mutta tuon viikonlopun aikana, ja tuon episodin takia, minä ja lapseni päädyimme lopputulokseen, että tämä taisi loppua tähän. Heidän ystävyytensä jatkukoot jotenkin muuten, mutta tapaamiset eivät tule enää kyseeseen.
Tämäkin siis taphtui "ennen vanhaan".
Jotkut lapset ovat todellakin liian pieniä matkaamaan yksin 8 ja 6 vuotiaana eikä se minusta ole mikään ihme.
Jotkut lapset eivät ole ikinä edes leirille matkustelleet, olleet erossa äidistä vielä 11-12 vuotiaanakaan, ja heille itsenäinen matkustaminen on pelottava kokemus. Syvä hylkäämis-kokemus tulee siitä, kun astuu bussita asemalaiturille, eikä samantien edessä olekaan tuttuja kasvoja, vaan joudut odottamaan niitä tuttuja ainakin minuutin tai jopa kaksi!
Luin elatusvelvollisten sivuja ja siellä suositeltiin että MOLEMMAT,sekä etä,ETTÄ lähi olisivat velvollisia osallistumaan lapsen/lasten matkakustannuksiin yms.Jos isä,joka yleensä on etä,hakee lapset omilla kustannuksilla joka kerta niin kukahan se on joka silloin ajattelee lapsen parasta??JOS äiti tuolla hommalla kiristää isää niin äiti EI todellakaan ajattele silloin lapsen parasta vaan OMAANSA!!Tietysti tuo matka kuulostaa melko pitkältä bussissa istuen-lentokone olisi sopivampi vaihtoehto-pissa ja kakkahätää varten ON olemassa wc:t,myös busseissa(varsinkin noin pitkille matkoille(jos ei nyt joku sattunut tietämään).Tuon ikäiset lapset kyllä tietävät milloin heillä on joku WC hätä ja normaali aikuinen on opettanut jo eskari-ikäiselle WC:ssä käynnin salat,kun sen osaa jo moni neli vuotiaskin!
Jos lapsi on arka,eikä ole noin matkaillut ennen?Sitäpaitsi laki kieltää alle 7vuotiaan jättämisen ilman valvontaa.
matkahullolla ja finnairilla on virallinen lomake
yksin matkustavaa lasta varten
jos seitsemän vuotias ei ole koskaan ollut missään yksin
eikä hänen anneta edes harjoitella
onko hän valmis kouluunkaan
lähtemään aamuisin omatoimisesti
tulemaan ipllä tyhjään kotiin moneksi tunniksi
vanhemmat voisivat psyykata
tsempata arkaa lastaan
palkita hyvin menneet lyhyemmät reitit
aloittaa pienestä
omalle kohdalle osuneet bussin kuljettajat
ovat olleet mukavia ja asiaan vihkiytyneitä
vanhempien on keksittävä lapselle
mielekästä tekemistä matkan ajaksi
hieman herkkuja satucdt
kuulokkeilla musiikkia
piirustusvälineet lukemista
ja kännykkä !
Näin juuri! Se linja-auton kuljettajahan ON vastuussa lapsesta matkan aikana!Näitä on paljon näitä tällaisia arkajalka-aikuisia..ovat arempia kuin omat lapsensa.Moni aikuinen ei tiedäkään mitä oma hellanduudelinsa voikaan keksiä..monet on jo koulukiusaajia ja sätkän vetäjiä ja ainakin meidän kaupungissa jo kahdeksan vuotiaat vetää kaljaa tuolla kaupungilla,että joo tosiaan.Menkää aikuiset itte kasvamaan kun ette anna lapsenne itsenäistyä!Vielä tuutte kummia kuulemaan kun lapsenne hakevat itsenäistymistä jotain muuta kautta!!!
Annas olla jos tietyissä paikoissa jätät 6-vuotiaan edes hiekkikselle itsekseen,jopa tulee huuteluja ettei perään katsota.
Enpä usko että bussinkuljettajat joutaa/tahtoo lapsenlikaksi.
Paskanjauhamista,suoraan sanoen-että 6-8vuotiaan pitäisi itsenäisesti ruveta matkustelemaan.
Miksi sitten lakiuudistus tukee valvottuja hoitopaikkoja 8-vuotiaaksi asti???
Sen ikäinen tarviaa vielä aikuista ihmistä.
Onpa näköjään paljon ihmisiä, jotka huoletta laskee lapsensa yksin pitkin raittia.Onko se yh:n tunnusmerkki-kun ei ole toista valvojaa lapselle,niin laitetaan lapsi pärjäämään itekseen...on sitte itekkin helpompi painella omia menojaan.
Niin, olen samaa mieltä.
Jos arkaa lasta pitää opettaa itsenäisymiseen, se EI ala sillä, että 6 vuotias arka lapsi laitetaan 8 vuotiaan aran lapsen kanssa bussimatkalle jonnekin monen sadan kilometrin päähän. Matkalle, jota ei ole aiemmin tehnyt edes aikuisen kanssa, ei edes henkiöautossa, ei bussisakaan. Ehkä nämä laPSEt eivät ole matkustelleet bussissa aikuisenkaan kanssa..??
Itsenäistymiseen ja rohkeuteen ja luottamukseen yms. kaikkeen tommoseen hyvään pitää lasta kannustaa ja rohkaista, mutta se alkaa pienin askelin. EI rysäyttämällä kahta pientä (6 ja 8 v ovat pieniä!!) lasta keskenään bussiin ja sysäämään vastuuta jollekin tuntemattomalle bussikuskille.
Entäs kun kuski vaihtuu jossain matkan varrella? Entäs jos bussikuski on kiukkunen virolaismaahanmuuttaja tai hoono soomi somaliasta tullut - virolaiset ja venäläiset bussikuskit ovat yleensä kiukkuisia ja epäkohteliaita. Ja tummahipiäiset eivät osaa kunnolla suomea, vaikka ystävällisiä ja lapsiystävällisiä ovatkin.
MInusta tämä lasten äiti on vastuuntuntoinen ja lapsistaan huolehtiva eikä mikään "lapsilla kiristäjä" tai tiukkapipo. Itsekin toimisin noin.
aloitimme pienistä matkoista
mainitsin vastauksessani sen
kukin tekee tavallaan
se mikä sopii toiselle lapselle
ei sovi toiselle
eikä vanhemmallekaan
mielestäni lapsi tarvitsee luottoa
kasvaakseen pärjääväksi aikuiseksi
ja meillä se on onnistunut
-suosittelen ko matkatapaa joka tapauksessa-
Kysehän ei ole "vastuun sysäämisestä tuntemattomalle bussikuskille"
vaan matkahuollolla on palvelu, jossa voi lapsen turvallisesti laittaa bussiin, ja vastuu on kuskilla, sitä ei siis sysätä kenellekkään, se on kuskin tehtävä.
Ja luonnollisesti JOS lapsi on hyvin arka tms, ei kannata laittaa 200km matkalle ihan tuosta vain.
Tosin alkuperäisen kirjoituksessa ei taidettu mainita onko lapset erityisen arkoja vai ei.
Yhtyy etäpesäkkeen kantaan -edelleen..
Teette lapsia ja sitten sysäätte ne "itsenäistymään"=yksin linja-automatkalle!!Te ette vain viitti tehdä omienne eteen,enempää kuin on pakko...ja sitä sanotte itsenäistymiseksi!
6-8vuotias on pieni ja rohkelikollekkin voipi jänö tulla kylään.
Voi yh:t kyllä teille se kaipaamanne täysaikavapaus vielä koittaa,älkää hoppuilko siis.
Jaa,paha sanoa mutta muistakaas sitten jos jotain tapahtuisi-näette peilistä syyllisen!Linkkakuskia turha käydä syyttelemään...ja ei sellaista palvelua jokapaikassa ole.Ja epäilen ettei vastuuntuntoinen vanhempi edes ajattelisi moista noin pienen lapsen kohdalla.
Itseänne te eniten siinä ajattelette.
mitä tahansa voi tapahtua
jos mörköjä näkee kaikkialla
jätä lapsesi aamulla päiväkotiin
se voi olla viimeinen kerta kun hänet näet
elävänä
-provoileva vastineeni-
Oli paskamainen,etkö kunnioita surua joka aiheutui ko.tapauksesta johon viittaat!!!Tämmöseen vedät sen-häpeä!
...pelkäät sossuja niin perkeleesti ja kuvittelet niitten ottavan kaikkien mukulat syyttä huostaan!
vähän voisit kyllä miettiä sanojesi ja tekojesi yhteyksiä, jos kykenet siihen!
opetus lähtee todellakin pienistä asioista. hiljaa hyvä tulee -sanotaan.
kun minä puhun "minä lapsuudessani sitä ja tätä", niin toivoisin, että ihmiset huomioisivat täälläkin sen, että olen 24-vuotias. entisen avomieheni lapsella ja minulla oli vähemmän ikäeroa, kuin lapsen isällä ja minulla. koen olevani yhä lapsi. minulla on henkisesti kypsät vanhemmat (kiitos siitä), joilta voin aina kysyä neuvoa, mutta en ole enää riippuvainen heistä, enkä ole ollut pitkään aikaan.
minä olen kasvanut lapsuudessani myös muualla, kuin suomessa (argentina, chile, australia, tansania) ja joutunut jopa vaarallisiin tilanteisiin (mm. kidnappauksen uhrina roomassa, tosin vasta 20-vuotiaana). olen varttunut kaupungeissa, joissa on enemmän vaaroja ja ihmisiä, kuin koko suomessa. olen yhä hengissä!
minä menestyn elämässäni siksi, että vanhempani ovat nimenomaan antaneet minulle vastuuta pienestä pitäen ja pikkuhiljaa. olen oppinut omatoimiseksi.
minäkin olin lapsena ujo ja arka. tämä johtui taustoistani! puhuin lapsena "vääriä" kieliä ja -murteita (olin erilainen) ja minua koulukiusattiin (noista syistä). synnyin alkoholisti-skitsofreenikko-vanhempien lapseksi ja tämän vuoksi minulta puuttui ensimäisen elinvuoteni (huostaanottoa toisensa jälkeen) ajan tyystin läheinen syli ja kaikki kannustus. minusta tuli hyvin riippuvainen äidistä (otto-) ja muutenkin epävarma. se, millä tuo ujous ja arkuus kuitenkin lähtivät, oli nimenomaan siinä, että vanhempani (adoptio-) laittoivat minut tekemään itsenäisesti asioita, vaikkakin olivat aina mukana näihin opetettaessa niin henkisesti, kuin fyysisestikin. itsevarmuus, -luottamus ja sosiaalisuus kasvoivat vain ja ainoastaan sen ansiosta, että jouduin kohtaamaan erilaisia tilanteita ja huomasin selviytyväni niistä.
mikä on vanhemman tehtävä? luonnollisesti se on turvan antaminen ja vastuun kantaminen lapsesta. kuitenkin vanhemman tehtävä on myös valmentaa lasta aikuisikään. kuinka monia vanhemmista riippuvaisia ikäisiäni kohtaankaan elämässäni! lähdin itse kotoa 17-vuotiaana ja opettelin tuolloin kantamaan itsestäni myös taloudellisen vastuun (vaikka vanhemmilla on elatusvelvollisuus aina 18:nteen ikävuoteen asti, en kokeut sitä itse enää tarpeelliseksi). se kaikki olisi ollut vaikeaa, jolleivät vanhempani olisi opettaneet minua selviytymään. itse työpaikan saaminen on loppujen lopuksi paljon varmempaa, kun ilmoutautuu itse, eikä isä tai äiti soita sinne (suhteet). tällöin koetaan nuori itsenäiseksi ja aloitekykyiseksi. kumman sinä palkkaisit seuraavist: "hei, olen niemisen mikko ja näin työpaikkailmoituksen hesingin sanomissa?" vai "päivää. olen lahtisen teemun äiti ja poikani olisi kiinnostunut avoimesta työpaikastanne."?
kelatkaa nyt hyvä vanhemmat tovi! "etäpesäke" on nainen, jolla riittää elämänkokemusta ymmärtäkseen nämä asiat ja niiden merkityksen. en tiedä hänen ikäänsä tai taustojaan, mutta monen monta kirjoitusta luettuani olen sitä mieltä, että hän on tasapainoinen, fiksu ja ennen kaikkea rakastava äiti, jolla on paljon syvällisempi näkemys asioihin kuin meillä muilla. itse koen oppineeni häneltä (kuin myös monelta muulta tältä palstalta) paljon. olen itse vielä henkisesti monelta kanalta täysi kakara. oma äitini on opettanut monia kullanarvoisia neuvoja nimenomaan elämästäselviytymiseen (vaikkei hengissä voikaan selvitä) ja yksi niistä kuuluu: "vain hakeutumalla itseään fiksumpaan seuraan voi oppia"). mutta yhtään isääni aliarvioimatta sanottakoon, että isältä olen saanut ne vastoinkäymiset, jotka elämästäni olisivat muuten tyystin puuttuneet ja olisin TAKUULLA tehnyt itsemurhan jossain vaiheessa aikuisikääni, jollen olisi saanut kotonakin jotain vastatuulta. se tekee vahvaksi!
suojelemalla ja varjelemalla kailkelta maailman pahuudelta vanhempi ei voita mitään. vanhempi ei ehkä itse koe epäonnistuneensa, mutta tuollainen tarkoitus ja toiminta ovat jo silkkaa itsekkyyttä, eivätkä lapsen parasta (tlevaisuutta ajatellen)! lapsen kasvatus on pitkä prosessi, joka ei pääty koskaan. pohjimmainen moraali ja omatunto (joilla on merkitystä läpi elämän) saavat alkunsa hyvin varhain. lapset seuraavat pitkäänkin vanhempiensa jalanjälkiä. minulla oli siinäkin mielessä onnea, että esimerkiski poliittisilta kannoiltaan vanhempani erosivat toisistaan (avioeroa ei ole tapahtunut) ja täten antoivat minun itse muodostaa oman kantani täysin puolueettomasti. olen saanut aina ajatella omilla aivoillani.
ette te voi tehdä lapsistanne itsenne kopioita! ette te voi varjella ikuisuuksiin lapsianne pahalta! teidän tehtävänne on nimenomaan opettaa lapsenne itsenäisiksi!!! lapsista kasvaa jonain päivänä aikuisia ja sinä päivänä kun nämä ovat aikuisia, nämä osaavat myös arvostaa teitä (mikäli on aihetta!). miettikähän tätä: monen ystäväni ja entisen poikaystävväni vanhemmat eivät ole evästäneet lapsiaan paljonkaan aikuisuuden varalle. joidenkin vanhemmat ovat yhä henkisesti hyvin naiiveja: mm. erään poikaystäväni 4-kymppinen äiti suuttui minulle, kun en suostunut kyyditsemään noin viisi vuotta sitten tätä noin 30km:n päähän, jotta tämä olisi voinut soittaa jonkun miehen ovikelloa sanoakseen: "haista vittu". koin tuon äärettömän lapselliseksi ja minulla oli itsellni työvuoro alkamassa. olisin toki voinut myöhästyä, mutta,... työmoraalini ei sallinut moista (tämä ihminen tiesi työni kyllä). nämä ihmiset (ystäväni ja entiset poikaystäväni) soittavat toisinaan tänäkin päivänä minulle kysyäkseen neuvoja arjen asioissa, jotka minun vanhempani ovat minulle opettaneet. he eivät soita omille vanhemmilleen, koska eivät koe näiden osaavan auttaa! minä soitan yhä vanhemmilleni (äärimmisen harvoin tarvitsen muuta apua, kuin kuuntelijaa ja nykyään äitini soittaa useammin minulle tarvitessaan itse aikuista juttuseuraa ja kuuntelijaa. äitini on 57-vuotias), paitsi jos tunnen (kuten yleensä) jonkun muun paremmin asioista perilläolevan. olen siis oppinut (vanhemmat ovat opettaneet), etteivät isä ja äiti ole kaikkivoipia! jokaisen tulee itse tehdä omst valitansa ja ratkaisunsa ja jokainen on oman onnensa seppä. vanhemman työ on kasvattamista ja evästämistä.
matkustanut paljon ja elänyt poissa Suomesta, alaikäisenä. Tiedän myös, että seitsenvuotias ei ole minikokoinen aikuinen, vaan täysi lapsi. Hän ei pysty huolehtimaan itsestään, eikä pysty tekemään itseään koskevia päätöksiä. Täysi-ikäisyys on vasta 11 vuotta myöhemmin.
Nyt on puhuttu paljon lasten iltapäivähoidosta. Monessa maassa tuollasta monen tunnin yksinoloa pidetään heitteillejättönä, kun kyseessä ovat noin nuoret lapset. Ja sellaisen sitä pidän minäkin. Onneksi se on Suomessa muuttumassa ja iltapäivähoito tulee pienimmille koululaisille. Oli täysin pöyristyttävää että seitsenvuotias saattoi olla kuusikin tuntia ypöyksin joka arkipäivä...Edes koiran ei suositella olevan näin pitkiä aikoja yksin.
Mikä sitten laittaa äidit kannattamaan tätä lasten itsenäistymistä?
Omani ei ole ollut yksin kuin satunnaisesti. Mutta omatoimisuus on silti huipussaan! Olen ottanut hänet mukaan kotitöihin ja myös matkoilleni. Hän ei siis ole ollut vapaa-aikojani mummolassa eikä muuallakaan hoidossa.
On niin monta muuta lapselle huomattavasti miellyttävämpää tapaa oppia itsenäisyyttä, kuin se, että jätetään yksin vastaamaan kaikesta, kun siihen ei ole vielä valmis. Valmennusta asiaan tarvitaan. Kolmevuotiasta ei pidä kannustaa yksin kaupungille kauppaan, eikä päiväkotiin, eikä vielä viisivuotiastakaan.
Myöskään en ymmärrä, mikä kiire aikuisilla on saattaa lapsuus loppuun mahdollisimman pian. Kyllä aikuisuutta ja asioista vastaamista riittää vaikka kuinka pitkälle, vaikka vähän lapsuutta pidennettäisiinkin nykyisestä. Tuntuu monessa tapauksessa, että lapsuus päättyy, kun äitiyslomakin päättyy...Joku järki asiassa pitää olla!
Puhut suojemisesta maailman pahuudelta. Pitäisikö sinun mielestäsi maailmaa vielä enemmän tuoda lasten tietoisuuteen? Pitäisikö sodat ja raakuudet näyttää heille, kuten ne ovat? Eikö nykyinen informaatioähky sairastuta jo tarpeeksi monia pieniäkin lapsia?
Pettymyksiltä lasta ei saa suojella, maailman pahuudelta kylläkin, ja tuleekin suojella, sitä varten lapsella on vanhemmat!
Ei liian paljoa liian varhain.
Sitä paitsi, normaali lapsi vaatii vastuuta itselleen, hän alkaa vaatia saada itsenäistyä kunhan hän on siihen valmis. On aivan turha pelätä, että normaalilla kasvatuksella voisi pilata tämän halun. Mikäli on läheisriippuvaa sorttia, saattaa vaara piillä, mutta ei muuten.
vuotiaat eivät todellakaan ole vielä sen ikäisiä, että heiltä voi vaatia noin pitkän matkan suorittamista yksin.
Vanhemman on pystyttävä itse arvioimaan lastensa henkinen kyky suoriutua matkasta. Mihinkään ikään asia ei sinällään ole sidottu.
Itse en lähettäisi vielä noin nuoria matkaan, yksin.
Muista, että harjoittelu vaatii oman halun. Jos taas on omaa halua, miksi palkita? Matkahan on silloin palkinto.
Mutta mehän emme aiemminkaan ole ymmärtäneet toisiamme, miksi siis nytkään.
eikö ole rikkautta
että meitä eritavalla ajattelevia
on olemassa
kerran vielä:
jokainen lapsi on yksilö
mikä sopii toiselle
ei sovi toiselle
allekirjoitan useankin mielipiteesi
en suinkaan ole sinun vastarannankiiskesi
-hymyilee-
mutta
oletkohan ymmärtänyt lukemasi ?
-et ansaitse enempiä sanoja-
eli monien tintien yksinolosta kotona tai muualla olen samaa mieltä (kun on kysymys tuon ikäisestä), mutta busissa tai lentokoneessa lapsi ei ole yksin. seurassa on aikuisia. on eri asia jättää 7-vuotias yksin kotiin kuudeksi tuniksi, kuin laittaa tämä matkustamaan bussilla pari tuntia siten, että lähellä on aikuinen.
ihmisten keskuudessa? mistä tiedät mitä pedofiileja siellä on liikkeellä?
itse en kans laita lapsia yksin ennen kuin tietävät maailman pahimmat puolet!
koskaan ei voi olla liian varovainen kun kyseessä on oma kullanmuru. lapsi on ainutkertainen ja vaan lyhyen aikaa lapsi. sitä vois kyllä kunnioittaa.
Onhan siinä seinän takana naapurit. Ja kaverin voi aina pyytää kylään. Ja mennä pihalle. Siellä on muita ihmisiä.
Miksi lapsi siis yksin kotona olisi? Onhan hänellä kuitenkin kännykkä jolla voi soittaa äidille. Niinpä 10-vuotias voi olla ihan huoletta viikonlopun yksin kotona, kun äiti ja isi menee viikonlopuksi mökille, mutta lapsi ei halua tulla mukaan, ja lapsi on niin itsenäinen että pärjää itsekseen ja itsenäisyyteenhän on kannustettava.
Silloin voi 6-vuotiaskin olla yksin kotona iltapäivän tai äidin työpäivän. Eihän hän ykisin ole, ole seinän takana on naapurit.
Eli olen edelleen samaa mieltä: ja minun mielestäni 8 ja 6 v eivät ole kypsiä keskenään bussimatkalle. Omiani en olisi laittanut, vaikka reippaita ja matkustamiseen tottuneita lapsia olivatkin.
Eräs entinen tuttava oli sitä mieltä, että päivähoitomaksut ovat ihan liiat korkeat ja tämä perheenisä ilmoitti, että sitten kun lapsi on 5 v, hän ei mene enää hoitoon vaan on kyllin iso pärjäämään kotona vanhempien työpäivän ajan. He asuivat pienellä kirkonkylällä ja äidin työpaikka oli kodin vieressä.
Lapsi ei ennättänyt täyttää 5 ikävuottaan. Äiti otti lapsen kainaloonsa, ja lähti. Muutti toisaalle. Erosi. Lapsi jatkoi päiväkodissa. Myöhemmin äiti ja lapsi muuttivat toiselle paikkakunnalle.
minun mielestäni ei ole kypsää vääristellä toisten kirjoituksia.
mielestäni lapsi on valmis olemaan yötä yksin kotona vasta yläasteiässä. jo lapsen henkisen kehityksen kannalta ei ole hyvä, että ala-asteikäinen joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin (vanhempien työn aikana) kotona. parin tunnin bussimatka, johon vanhempi saattaa ja toinen vanhempi tulee vastaan, on täysin eri asia. 8-vuotias selviää tuosta matkasta hyvin, 6-vuotiasta en laittaisi yksin, mutta 8-vuotiaan seurassa kyllä.
lapsia ei ole 3 viikkoon tullut nyt sitten nähtyä kun eksä ei edes keskustele asiasta vaan laittaa kännyt kiinni. Tosin 8 vee viettää sitten kesälomaa päivät joskus klo 14 asti yksin, se ei ole nähtävästi heitteillejättöä...
yhteishuoltoa koskien,että tapaajavanhempi on velvollinen kustantamaan lapsen/lapsien matkat-järjestä siis hakija/saattaja lapsilles jos exälles käy.