poistin kirjoitukseni, jotten pilaa kenenkään kipua kestämättömän "kirjanoppineen" herkkää joulumieltä.
Näinhän se käy....poissa silmistä, poissa mielestä...
Näinhän se käy....poissa silmistä, poissa mielestä...
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minäkin sus poistin oman kommenttini, joka saattoi loukata, vaikka annoinhan kaksi vaihtoehtoa sentään.
Olit kiltti, reagoihan siihen muutkin kuin minä. Kipua kyllä kestää, mutta vanhojen kauniiden arvojen ivaaminen voi viiltää ja tukahduttaa.
PS. Tuo otsikko ja kirjanoppinut ? Älä nyt viitsi enää pilkata!
Voi voi Sinua!
Aloituksesi ovat aina olleet mielenkiitoisia ja asiallisia, et koskaan lietso mitään jakautumista, mielelläni olen vastannut aloituksiisi.
Mukavasti pohtivia syvällistäkin niitä tarvitaan palstan monipuolisuuden ylläpitämiseksi, meillä on halua joskus pohtia kanssasi syvällisiä
Enkä taatusti ole ainoa joka pitää aloituksistasi, kovasti pitkiksi ja pohtiviksi ne ovat kasvaneet.
Etkö voisi olla vaan niin kuin tähänkin asti ja tehdä aloituksia, ainahan täällä ollaan eri mieltäkin.
Laitetaanko taas silitetty joululiina pöydälle ja siihen sininen hyasintti.
Yhdyn toki myöhemmin joululauluihin....tuntuu olevan samanlainen maku monella...näitä vähän "melankolisempia" joululauluja.
Aion tännään tehä silakkarullat ja lasimestarin, niikon vaihteessa vien persialaisilleni näitä omia tekeleitäni, sainhan jo heiltä niitä tosimakeita hilloja, he niin makeitten ystäviä.
Hyvgää päivää tänään teille "höpönassut"....!!!
Nyt tunnen sus'in taas :) Ihana sininen toivon väri! heippa, äitee
Kiinnostuin tästä, kävin aloitusriviä katsomassa, ai sekö aloitus, jossa katsauksen yksinäisyyden ja köyhyyden aitovierille teit tässä joulutohinan keskellä.
Eilen en ehtinyt siihen mitään sanoa. Ajattelin vaan että toit esille juuri sen mikä oli sillä hetkellä mieleen noussut ja todeksi kokenut, ettei kaikilla mene yhtä hyvin kuin meillä.
Kyllä tuo puoli varmasti käy monen mielessä ja Pelastusarmeijan joulupataan seteli vilahtaa, ei siksi että paikkaisi huonoa omaa tuntoaan, pitäisikö sitä tuntea, ei mielestäni.
Joulun odotukseen liittyvästä ainutlaatuisesta tunnelmasta, joka on meissä jo lapsesta asti sydämessä, siitä nauttikaamme hyvällä omallatunnolla kukin tapojemme mukaan.
Pelastusarmeija ja muut tekevät minkä voivat antaakseen jouluiloa köyhille ja syrjäytyneille. Hyvää joulumieltä meillä jokaisella on mahdollisuus tarjota lähimmäisellemme varmasti.
Kyllä aloitus paikkansa ansaitsi, susmorsiamen tunneskaala on laaja (iloa, surua, maailmankansalaisuutta) ja enkä ihmettelisi jos eteemme vielä sellainen ihana muistin kätköistä pulpahtava joulusatu meille eteen maalattaisi.
Nyt on aika jolloin joulumusiikkia on mukava kuunnella vaikka tässä samalla.
http://www.jouluradio.fi/
Pelastusarmeijan joulujuhla on kuulunut vuosia joulutraditioihimme kodittomien joulujuhlan ja Pähkinänsärkijä-baletin ohella. Pitkälti yli 2000:n hengen vetävä konserttisali oli taas ääriään myöten täynnä armeijan juhlassa ja armeijalaisten kuoroa oli täydennettu upeilla solisteilla.
Siellä soi monenlainen joulumusiikki ja perinteellinen torvisoitto vauhditti myös yleisöä laulamaan mukaan satapäisen armeijalaisten kuoron kanssa.Yleisö muodostui poikkeuksellisen kirjavasta joukosta, koska lippujen hinnat on vedetty hyvin alas, ettei hinta olisi kynnyksenä kenellekään.
Joulun sanoma hyvästä tahdosta ja rakkaudesta tiivistyy konserttisalissa ja yleisö poistuu aina hymy huulillaan.
Nyt sattui pieni välikohtaus ovella konserttiin mentäessä, missä tungos oli melkoinen monien pyörätuolien ja rollaatorien keskellä. Eräs konserttivieras
ei ollut muistanut ''savuton-tuoksuton-alue-sääntöä'' ja huomautuksia sateli sieltä täältä ''tuoksuorvokille'', joka kauluksiaan nostellen yritti olla niistä välittämättä.
Allergiavetoomukset kovenivat ja juuri sisälle päästyämme nuori lipuntarkastaja huomautti kohteliaasti, ettei sisälle sovi tulla hajusteissa, mikä ilmoitetaan jo
konserttitalon säännöissä. Pois lähti tuoksuorvokki kumppaneineen, joulukonsertti jäi heiltä nauttimatta.
Kotiin lähtiessä huomasimme pienen ilmoituksen konserttitalon ulkoseinässä
savuttomasta ja tuoksuttomasta alueesta, mutta vielä jäi mieltä askarruttamaan
voiko olla tietämättämyyttä tämä hajusteiden käyttökielto yleisillä paikoilla, koska siitä puhuttu ja tiedotettu ainakin yli 20 vuotta ellei enemmän.
Hyvää Joulua!
Kyllä mie oon uskomattoman höperö, vieläkii, sanon sen ihan antaumuksella mutta lämmöllä. Kyllä niin nätisti ootte kirjoitellu, että sydän ihan sykkyrällä.
Laittakaapa soimaan vaikkapa "Niin pieni ihmissydän on, mut avara ja pohjaton...", enhän ennää muista sitä linkin siirtoo.
Huuhhuijaa, pakersinkin tuossa ne silakat ja sillin, kylläpä on sitten Jonuksella namittelemista. Sitten vien kyllä muutakin, myös rasiallisen kuivattuja kantarelleja ja suppilovahveroita.
Puol päivää tuossa vetkuttelin ja vetkuttelin, sit kun toimeen ryhdytään, onkin suit-sait tehty.
Onni-poika kasvaa ja kehittyy ihan silmissä....kummasti ne geenit kulkee, on niin ukkoin,isoisänsä näköinen ja luonteinenkin, rauhallinen kun viilipytty.
Tähän Susin ketjuun uskaltaa heittää tekstiä aiheen vierestäkin. Nyt parhaillaan voisi tehä voileivän ja nauttii sen vaikka keppanan ohella.
Mut sehän ei käy...eihän se kertakaikkiaan käy, kuten "lapparitkin" ennen lauloivat, kas kun pikku aterian näkeminen nosta heti painoa ja verenpainetta.
Muistan jouluaattoiltoja melko kiljuvassa näläntunteessa. Uni tulee kyllä ja aamiainen on sitten odotetumpi tapaus.
Syy että Sus viestinsä poisti? Ei kai vain epäkristillisen joulunvieton aiheen takii. Tänä vuonnakin on joka kuukausi ne 24 ja 25 päivä.
Päiviä päivien joukossa sanon mie. Isoveli tarjois Raaseporissa mahtavat joulupöperöt, mut eihän se sellainen mässäys käy.
Muuten tanskalaisen kinkun ostin. Sahasin sen pokasahalla kolmeen osaan, Yks osa keraamiseen sähköpataan kypsymään ja loput pakkaseen.
Joka jouluksi kun saan pojaltani uuden allakan, nyt tuli postissa Kirjallisuus-Kalenteri. Pienenä päiväkirjana olen allakoita käyttänyt, sopii muistiin jotain laittaa, joka johdattelee muistamaan asian paremmin.
Tässä on kullekin kuukaudelle oma kirjailijansa, tammikuulle eräs mieleiseni, Bo Carpelan. Tänä vuonnahan hän kuoli 84-vuotiaana.
Tässäpä yksi hänen tammikuun runoistaan,
Yksinkertaisia ilonaiheita.
Riittävän vanha
ymmärtämään
yhä vähemmän,
näkemään
miten valo muuttuu,
avaamaan kaikessa rauhassa oven
yksinkertaisille ilonaiheille:
lämmin tuuli,
huoleton päivä
sopivasti villiintyneessä puutarhassa,
hyvät muistot,
ja läheiset, lähellä.
Ei siitä poistamisesta olisi enää tarvinnut tulla kirjoittamaan.
Tuntuu vähän siltä, kuin tavoittelisi marttyyrin sädekehää.
hällä tämä. Menikös siinä sitten muittenkin kirjoitukset, aika katalaa , kukaan kun ei saisi olla viksumpi , poistoon vaan.