Ilmestyskirjan sisältö
Johanneksen Ilmestys eli Ilmestyskirja on osoitettu seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle eli Efesokselle, Smyrnalle, Pergamonille, Tyatiralle, Sardekselle, Filadelfialle ja Laodikealle, jotka kärsivät ankarasti vainojen aikana. Jokaiselle näistä seurakunnista on Ilmestyskirjassa oma kirjeensä (Ilmestyskirjan luvut 2-3).
Tämän osan jälkeen kirjassa alkaa lopun ajan kamppailujen ja katastrofien kuvaus (Ilmestyskirjan luvut 4-20).Uskonsa tähden marttyyreinä kuolleet saavat ihanan levon Jumalan luona:
"Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet." (Ilm.7:14-17)
Historian lopputaistelu, jota kävivät hyvä ja paha eli Kristus vastaan lohikäärme ja peto (antikristus), päättyy hyvän lopulliseen voittoon. Ilmestyskirja päättyy viimeiseen tuomion ja ikuiseen elämän kuvauksiin (Ilmestyskirjan luvut 20-21). Uskolliset pääsevät elämään uudessa Jerusalemissa, taivaassa.
Ilmestyskirja on Uuden testamentin ainoa apokalyptinen kirja
* Apokalypsi = lopun aikaa koskevia ilmestyksiä sisältävä kirja.
* "apokalyptoo" (kreik) = paljastaa, ilmoittaa
* Vanhan testamentin apokalyptinen kirja on Danielin kirja.
Ilmestyskirjan pääsy Uuteen testamenttiin oli pitkään epävarmaa.
* Varsinkin idän kristityt karsastivat Ilmestyskirjaa.
Martti Luther ja Ilmestyskirja
* Martti Luther piti Ilmestyskirjaa vain puoliksi Raamatun arvoisena.
* Lutherin mukaan keskeistä on se, miten Raamatun kirja ”ajaa Kristusta”. Luther tarkoitti tällä sitä, että tulee keskittyä tärkeimpään, eli Kristukseen ja hänen lunastuskuolemallaan valmistamaan pelastukseen.
* ”Kristuksen ajamisessa” ei Ilmestyskirja ollut hyvä, pikemminkin päinvastoin.
* Oudot näyt saivat kristityt vain pohtimaan toisarvoisia asioita.
* Tai vielä pahempaa, näyt johtivat sekasortoon ja kapinointiin (Saksan talonpoikaiskapina 1524-1525)
Ilmestyskirja ja luterilainen tunnustus
* Tärkein luterilainen tunnustuskirja Augsburgin tunnustus kieltää tuhatvuotisen valtakunnan opin (CA eli Confessio Augustana eli Augsburgin tunnustus, kohta XVII): "Edelleen seurakuntamme opettavat... Ne tuomitsevat myös sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu."
* Tuhatvuotinen valtakunta on mainittu Raamatussa vain kerran ja tämä kohta on juuri Ilmestyskirjassa (Ilm. 20:1-10)
Ilmestyskirjan synty
* Kirjoittaja on Johannes (Ilm. 1:1,4).
* Tuskin sama Johannes kuin Johanneksen evankeliumin kirjoittaja (tyyli eli tapa kirjoittaa on aivan erilainen: Johanneksen evankeliumi on hienostunutta kreikkaa, kun taas Ilmestyskirja on karkeaa kreikkaa).
* Syntyaika noin v. 95-96 jKr, jolloin Rooman keisari Domitianus vainosi kristittyjä. (vrt. Ilm.7:13-17, 13:10)
* Rooman keisari vaati, että häntä palvotaan jumalana (vrt. Ilm.13:3-4). Tätä eivät kristityt voineet hyväksyä ja siksi heitä alettiin vainota.
* ”olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle” (Ilm. 1:9). Johannes oli karkotettu Aigean meren saarelle.
* Patmoksen kalliosaari sijaitsee nykyisestä Turkista länteen.
Ilmestyskirjan tulkintamahdollisuuksia
1. Ilmestyskirja kertoo vain omasta ajastaan.
2. Ilmestyskirja kertoo vain lopun ajoista, jotka eivät ole täydellä voimalla välttämättä vielä edes alkaneet.
3. Ilmestyskirja kertoo koko kirkon historiasta, jolloin kirjeet seitsemälle seurakunnalle kertovat kristillisen kirkon eri ajanjaksoista.
4. Vertauskuvallinen tulkinta, jonka mukaan koko kirja tulee ottaa vertauskuvallisesti eikä kirjaimellisesti.
Ilmestyskirjan peto ja pedon luku 666 (Ilm. 13 ja 17)
* Ilmestyskirja kirjoitettu vainotilanteessa, joten asioita ei voinut sanoa suoraan (peitekieli!).
* ”Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.” (Ilm.13:18)
Kreikan ja heprean kielissä kirjaimia käytettiin myös numeroina (suomenkielinen ääntäminen sulkeissa):
alfa (= a) =1
beta (= b) =2
gamma (= g) =3
delta (= d) =4
epsilon (= e) =5
zeeta (= z) =7
eeta (= ee) =8
theta (= th) =9
iota (= i) =10
kappa (= k) =20
lambda (= l) =30
my (= m) =40
ny (= n) =50
ksi (= ks) =60
omikron (= o) =70
pii (= p) =80
roo (= r) =100
sigma (= s) =200
tau (= t) =300
ypsilon (= y) =400
phi (= f) =500
khi (= kh) =600
psi (= ps) =700
oomega (= oo) =800
Kreikankielessä ei ole suoraan kaikkia oman kielemme kirjaimia. Ne ilmaistaan joko jollain muulla kirjaimella tai kahden kirjaimen yhdistelmänä. Näitä ovat:
j - se on kreikaksi sama kuin "i" eli iota (lausutaan "joota"), eli numeroarvo 10.
u - se on kreikaksi "oy" eli omikron ja ypsilon, eli yhteinen numeroarvo 470.
v - se on kreikaksi "digamma" eli kaksi gamma-kirjainta, eli yhteinen numeroarvo 6.
Oli myös kirjaimia, joita käytettiin ainoastaan numeroiden vastineina. Näitä olivat stigma (=6), koppa (=90) ja sampi (=900). Näitä ei siis käytetty esim. nimissä.
Nimen "Timo" numeroarvo on siten 300 10 40 70 eli yhteensä 420.
# monessä käsikirjoituksessa on luvun 666 asemasta 616. Miksi näin?
(666-50=616, lukuarvo 50 on kirjaimella n; katso seuraava kohta)
# ”se on erään ihmisen luku” (Ilm.13:18) todennäköisesti tarkoitettiin ”keisari Neroa”. Nero = Neron (kreikkalaisittain kirjoitetut nimet loppuvat aina konsonanttiin esim. Sokrates, Platon, Aristoteles...). Tuosta lisätystä tai lisäämättömästä lopussa olevasta n-kirjaimesta voi selittyä eri käsikirjoituksissa oleva vaihtelu pedon luvun suhteen (666 tai 616)
”Keisari Nero” heprealaisilla kirjaimilla.
( Lopussa on n-kirjain )
( Luetaan oikealta vasemmalle )
* ”Tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta. Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta, joilla nainen istuu…” (Ilm. 17:9).
Rooma on seitsemän kukkulan kaupunki (Capitolinus, Palatinus, Caelius, Aventinus, Quirinalis, Viminalis, Esquilinus).
* ”… Peto itse - se, joka on ollut mutta jota ei enää ole - on kahdeksas kuningas…” (Ilm. 17:11)
Keisari Domitianus oli kahdeksas yksinvaltaisista keisareista.
Haureellinen porttonainen (Ilm. 17 ja 18)
* ”Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa.
Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.”
Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni”
(Ilm. 17:3-5).
Naisen malja oli täynnä haureutta. Vanhassa Testamentissa haureus kuvaa usein epäjumalanpalvelua (esim. Hes.16,23 ja Hoos.1:2) eli tässä se viittaa keisarinpalvontaan - ”he kumarsivat myös petoa” (Ilm. 13:4,8)
* ”Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita.” (Ilm. 17:18). Nainen on pääkaupunki eli viittaa tässä Roomaan.
Johanneksen Ilmestys eli Ilmestyskirja on osoitettu seitsemälle Vähän-Aasian seurakunnalle eli Efesokselle, Smyrnalle, Pergamonille, Tyatiralle, Sardekselle, Filadelfialle ja Laodikealle, jotka kärsivät ankarasti vainojen aikana. Jokaiselle näistä seurakunnista on Ilmestyskirjassa oma kirjeensä (Ilmestyskirjan luvut 2-3).
Tämän osan jälkeen kirjassa alkaa lopun ajan kamppailujen ja katastrofien kuvaus (Ilmestyskirjan luvut 4-20).Uskonsa tähden marttyyreinä kuolleet saavat ihanan levon Jumalan luona:
"Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen tähden he ovat Jumalan valtaistuimen edessä ja palvelevat häntä hänen pyhäkössään päivin ja öin, ja hän, joka istuu valtaistuimella, on levittänyt telttansa heidän ylleen. Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano, enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle. Karitsa, joka on valtaistuimen edessä, kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille, ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet." (Ilm.7:14-17)
Historian lopputaistelu, jota kävivät hyvä ja paha eli Kristus vastaan lohikäärme ja peto (antikristus), päättyy hyvän lopulliseen voittoon. Ilmestyskirja päättyy viimeiseen tuomion ja ikuiseen elämän kuvauksiin (Ilmestyskirjan luvut 20-21). Uskolliset pääsevät elämään uudessa Jerusalemissa, taivaassa.
Ilmestyskirja on Uuden testamentin ainoa apokalyptinen kirja
* Apokalypsi = lopun aikaa koskevia ilmestyksiä sisältävä kirja.
* "apokalyptoo" (kreik) = paljastaa, ilmoittaa
* Vanhan testamentin apokalyptinen kirja on Danielin kirja.
Ilmestyskirjan pääsy Uuteen testamenttiin oli pitkään epävarmaa.
* Varsinkin idän kristityt karsastivat Ilmestyskirjaa.
Martti Luther ja Ilmestyskirja
* Martti Luther piti Ilmestyskirjaa vain puoliksi Raamatun arvoisena.
* Lutherin mukaan keskeistä on se, miten Raamatun kirja ”ajaa Kristusta”. Luther tarkoitti tällä sitä, että tulee keskittyä tärkeimpään, eli Kristukseen ja hänen lunastuskuolemallaan valmistamaan pelastukseen.
* ”Kristuksen ajamisessa” ei Ilmestyskirja ollut hyvä, pikemminkin päinvastoin.
* Oudot näyt saivat kristityt vain pohtimaan toisarvoisia asioita.
* Tai vielä pahempaa, näyt johtivat sekasortoon ja kapinointiin (Saksan talonpoikaiskapina 1524-1525)
Ilmestyskirja ja luterilainen tunnustus
* Tärkein luterilainen tunnustuskirja Augsburgin tunnustus kieltää tuhatvuotisen valtakunnan opin (CA eli Confessio Augustana eli Augsburgin tunnustus, kohta XVII): "Edelleen seurakuntamme opettavat... Ne tuomitsevat myös sellaiset, jotka nyt levittävät juutalaisia oppeja, joiden mukaan hurskaat tulevat saamaan herruuden maailmassa ennen kuolleiden ylösnousemusta, sen jälkeen kun jumalattomat on kaikkialla kukistettu."
* Tuhatvuotinen valtakunta on mainittu Raamatussa vain kerran ja tämä kohta on juuri Ilmestyskirjassa (Ilm. 20:1-10)
Ilmestyskirjan synty
* Kirjoittaja on Johannes (Ilm. 1:1,4).
* Tuskin sama Johannes kuin Johanneksen evankeliumin kirjoittaja (tyyli eli tapa kirjoittaa on aivan erilainen: Johanneksen evankeliumi on hienostunutta kreikkaa, kun taas Ilmestyskirja on karkeaa kreikkaa).
* Syntyaika noin v. 95-96 jKr, jolloin Rooman keisari Domitianus vainosi kristittyjä. (vrt. Ilm.7:13-17, 13:10)
* Rooman keisari vaati, että häntä palvotaan jumalana (vrt. Ilm.13:3-4). Tätä eivät kristityt voineet hyväksyä ja siksi heitä alettiin vainota.
* ”olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle” (Ilm. 1:9). Johannes oli karkotettu Aigean meren saarelle.
* Patmoksen kalliosaari sijaitsee nykyisestä Turkista länteen.
Ilmestyskirjan tulkintamahdollisuuksia
1. Ilmestyskirja kertoo vain omasta ajastaan.
2. Ilmestyskirja kertoo vain lopun ajoista, jotka eivät ole täydellä voimalla välttämättä vielä edes alkaneet.
3. Ilmestyskirja kertoo koko kirkon historiasta, jolloin kirjeet seitsemälle seurakunnalle kertovat kristillisen kirkon eri ajanjaksoista.
4. Vertauskuvallinen tulkinta, jonka mukaan koko kirja tulee ottaa vertauskuvallisesti eikä kirjaimellisesti.
Ilmestyskirjan peto ja pedon luku 666 (Ilm. 13 ja 17)
* Ilmestyskirja kirjoitettu vainotilanteessa, joten asioita ei voinut sanoa suoraan (peitekieli!).
* ”Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on kuusisataakuusikymmentäkuusi.” (Ilm.13:18)
Kreikan ja heprean kielissä kirjaimia käytettiin myös numeroina (suomenkielinen ääntäminen sulkeissa):
alfa (= a) =1
beta (= b) =2
gamma (= g) =3
delta (= d) =4
epsilon (= e) =5
zeeta (= z) =7
eeta (= ee) =8
theta (= th) =9
iota (= i) =10
kappa (= k) =20
lambda (= l) =30
my (= m) =40
ny (= n) =50
ksi (= ks) =60
omikron (= o) =70
pii (= p) =80
roo (= r) =100
sigma (= s) =200
tau (= t) =300
ypsilon (= y) =400
phi (= f) =500
khi (= kh) =600
psi (= ps) =700
oomega (= oo) =800
Kreikankielessä ei ole suoraan kaikkia oman kielemme kirjaimia. Ne ilmaistaan joko jollain muulla kirjaimella tai kahden kirjaimen yhdistelmänä. Näitä ovat:
j - se on kreikaksi sama kuin "i" eli iota (lausutaan "joota"), eli numeroarvo 10.
u - se on kreikaksi "oy" eli omikron ja ypsilon, eli yhteinen numeroarvo 470.
v - se on kreikaksi "digamma" eli kaksi gamma-kirjainta, eli yhteinen numeroarvo 6.
Oli myös kirjaimia, joita käytettiin ainoastaan numeroiden vastineina. Näitä olivat stigma (=6), koppa (=90) ja sampi (=900). Näitä ei siis käytetty esim. nimissä.
Nimen "Timo" numeroarvo on siten 300 10 40 70 eli yhteensä 420.
# monessä käsikirjoituksessa on luvun 666 asemasta 616. Miksi näin?
(666-50=616, lukuarvo 50 on kirjaimella n; katso seuraava kohta)
# ”se on erään ihmisen luku” (Ilm.13:18) todennäköisesti tarkoitettiin ”keisari Neroa”. Nero = Neron (kreikkalaisittain kirjoitetut nimet loppuvat aina konsonanttiin esim. Sokrates, Platon, Aristoteles...). Tuosta lisätystä tai lisäämättömästä lopussa olevasta n-kirjaimesta voi selittyä eri käsikirjoituksissa oleva vaihtelu pedon luvun suhteen (666 tai 616)
”Keisari Nero” heprealaisilla kirjaimilla.
( Lopussa on n-kirjain )
( Luetaan oikealta vasemmalle )
* ”Tässä tarvitaan ymmärrystä ja viisautta. Seitsemän päätä tarkoittaa seitsemää vuorta, joilla nainen istuu…” (Ilm. 17:9).
Rooma on seitsemän kukkulan kaupunki (Capitolinus, Palatinus, Caelius, Aventinus, Quirinalis, Viminalis, Esquilinus).
* ”… Peto itse - se, joka on ollut mutta jota ei enää ole - on kahdeksas kuningas…” (Ilm. 17:11)
Keisari Domitianus oli kahdeksas yksinvaltaisista keisareista.
Haureellinen porttonainen (Ilm. 17 ja 18)
* ”Minä näin naisen, joka istui helakanpunaisen pedon selässä. Peto oli yltympäri täynnä siihen kirjoitettuja herjaavia nimiä, ja sillä oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea.
Naisen puku hohti purppuraisena ja helakanpunaisena, hänen yllään kimalsivat kulta, jalokivet ja helmet, ja kädessään hän piti kultaista maljaa, joka oli täynnä hänen haureutensa iljetystä ja saastaa.
Hänen otsassaan oli nimi, jolla on salainen merkitys: ”Suuri Babylon, maailman porttojen ja iljetysten äiti.”
Minä näin, että nainen oli juopunut pyhien verestä ja Jeesuksen todistajien verestä, ja hämmästyin suuresti hänet nähdessäni”
(Ilm. 17:3-5).
Naisen malja oli täynnä haureutta. Vanhassa Testamentissa haureus kuvaa usein epäjumalanpalvelua (esim. Hes.16,23 ja Hoos.1:2) eli tässä se viittaa keisarinpalvontaan - ”he kumarsivat myös petoa” (Ilm. 13:4,8)
* ”Nainen, jonka näit, on se suuri kaupunki, joka hallitsee maan kaikkia hallitsijoita.” (Ilm. 17:18). Nainen on pääkaupunki eli viittaa tässä Roomaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.