Cornish rex

No ei se ihan noinkaan ole. Esim. PER ja SIA rodut todellakin täysin toistensa vastakohtia, huolimatta siitä, että myöskin yksilöllisiä eroja vilkkaudessa on. PER ei kiipeile ovien päälle, verhotankojen päälle jne. SIA menee minne sitä sattuu huvittamaan - yleensä mahdollisimman korkealle.

Monet kasvattajat ei myy itämaisia rotuja ainoiksi kissoiksi juuri tuon aktiivisen luonteen vuoksi, vaan he vaativat että kodissa pitää olla kissakaveri - ihminen ei siihen riitä. Itämaisilla on taipumusta myös ns. roturasismiin, varsinkin jos itämaisia on kaksi ja niiden lisäksi yksi jotakin rauhallisempaa rotua.

Kissa voi pärjätä näennäisesti yksinkin rodusta riippumatta, mutta paljon paremmin toisen kissan kaverina. Jotkut kissat yksin ollessaan tekee tuhojaan sen minkä ehtivät, kun aktiviteettia ei ole riittävästi. Kahden kissan kanssa nämä tuhot jää usein tekemättä, kun on kaveri jonka kanssa voi touhuta kissojen juttuja.

Vaikka kissaa pidetäänkin yksineläjinä, on jopa vapaina elävillä kissoilla kokoontumisia tiedossa. Syytä näihin kokoontumisiin ei vielä ole varmasti selvitetty, mutta se on selvää, ettei kyse ole reviirien jaosta tmv. eikä näissä "tapaamisissa" ole edes tappeluita.

Itsellä on ollut likimain aina enemmän kuin yksi kissa, eikä mitään tappeluita ole koskaan ollut. Jokainen uusi, ulkopuolelta kodinkin tullut pentu, on asettunut taloksi ilman minkäänlaista kärhämää. Tämä johtunee ihan vain siitä, että jokainen tähän talouteen tullut kissa, on luovutettu riittävän vanhana ja kissamaiset taidot oppineena. Nyt on 10 kissaa, joista on selvästi pomokissa nähtävillä ja muut ottaneet oman tilansa pomon jälkeen, ilman taisteluita. Aika ajoin joku muu yrittää matroonan pallia heilutella, vaan vielä ei ole johtoasemassa vaihtumista tapahtunut.

Kyse ei ole niinkään siitä pärjääkö kissa yksin, vaan siitä onko se kissan kannalta hyvä juttu.