Olen harkinnut tätä rotua jo kolmisen vuotta...tarvitseeko se toisen kissakaverin vai riittääkö kaksi pientä koiraa jonkinlaiseksi seuraksi?
Tulee mieleen,miltä tuntuisi elää 18v,ilman että kukaan ymmärtää mitä haluat ilmaista..tämä siis seurallisen kissarodun piirre.
Itselläni ei ole mahdollista hankkia kahta kissaa...yksikin riittäisi.
Tulee mieleen,miltä tuntuisi elää 18v,ilman että kukaan ymmärtää mitä haluat ilmaista..tämä siis seurallisen kissarodun piirre.
Itselläni ei ole mahdollista hankkia kahta kissaa...yksikin riittäisi.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä CR:lle on tärkeää että on toinen kissa - mielellään samaa rotua koska ovat TODELLA energisiä kissoja. Mutta joissakin tapauksissa VOI myös koirakumppani olla OK. Sitä vain ei tiedä ennenkuin ne on tutustuneet toisiinsa!
Meillä Cornish Rex, Scottish Fold ja Lapinkoira. Ensin tuli koira sitten Rexi ja viimex Foldi. Kaikki tulevat toimeen keskenään, mutta Rex on niin seurallinen ja koiramainen että parhaimmat välit sillä on kyllä koiran kanssa ja näistä kolmesta se on kyllä se joka eniten huomiota kaipaa.
Mielestäni ehdottomasti tarvitsee jonkun kaverin, mutta koirakin kyllä kelpaa.
Kyllä kaikki kissat pärjää yksinkin rodusta riippumatta. Eiköhän noi vilkkaudet ja muut ominaisuudet ole kissoilla enemmänkin yksilöllisiä edelleenkin. Melkein kaikki rodut ovat nykymuodossaan kuitenkin todella uusia. Eikä kissat ole oikeasti laumaeläimiä vaan suurimmaksiosaksi yksin eläjiä.
Itse en ota enää koskaan kahta kissaa, koska itselläni ja monella tutullakin on kissat tapelleet erittäin pahasti, kun niitä on ollut kaksi. Näissä tapauksissa ei ole merkinnyt mitään onko kissat olleet leikattuja tai leikkaamattomia tai uroksia tai naaraita.
No ei se ihan noinkaan ole. Esim. PER ja SIA rodut todellakin täysin toistensa vastakohtia, huolimatta siitä, että myöskin yksilöllisiä eroja vilkkaudessa on. PER ei kiipeile ovien päälle, verhotankojen päälle jne. SIA menee minne sitä sattuu huvittamaan - yleensä mahdollisimman korkealle.
Monet kasvattajat ei myy itämaisia rotuja ainoiksi kissoiksi juuri tuon aktiivisen luonteen vuoksi, vaan he vaativat että kodissa pitää olla kissakaveri - ihminen ei siihen riitä. Itämaisilla on taipumusta myös ns. roturasismiin, varsinkin jos itämaisia on kaksi ja niiden lisäksi yksi jotakin rauhallisempaa rotua.
Kissa voi pärjätä näennäisesti yksinkin rodusta riippumatta, mutta paljon paremmin toisen kissan kaverina. Jotkut kissat yksin ollessaan tekee tuhojaan sen minkä ehtivät, kun aktiviteettia ei ole riittävästi. Kahden kissan kanssa nämä tuhot jää usein tekemättä, kun on kaveri jonka kanssa voi touhuta kissojen juttuja.
Vaikka kissaa pidetäänkin yksineläjinä, on jopa vapaina elävillä kissoilla kokoontumisia tiedossa. Syytä näihin kokoontumisiin ei vielä ole varmasti selvitetty, mutta se on selvää, ettei kyse ole reviirien jaosta tmv. eikä näissä "tapaamisissa" ole edes tappeluita.
Itsellä on ollut likimain aina enemmän kuin yksi kissa, eikä mitään tappeluita ole koskaan ollut. Jokainen uusi, ulkopuolelta kodinkin tullut pentu, on asettunut taloksi ilman minkäänlaista kärhämää. Tämä johtunee ihan vain siitä, että jokainen tähän talouteen tullut kissa, on luovutettu riittävän vanhana ja kissamaiset taidot oppineena. Nyt on 10 kissaa, joista on selvästi pomokissa nähtävillä ja muut ottaneet oman tilansa pomon jälkeen, ilman taisteluita. Aika ajoin joku muu yrittää matroonan pallia heilutella, vaan vielä ei ole johtoasemassa vaihtumista tapahtunut.
Kyse ei ole niinkään siitä pärjääkö kissa yksin, vaan siitä onko se kissan kannalta hyvä juttu.