Kisun ulkoilusta

Onko kissa saanut tottua valjaisiin kotona rauhassa? Jos ei ole, siitä lähdetään ensin. Valjaat päälle muttei hihnaa. Sitten leikitään ja hemmotellaan herkuin. Vaikkapa viiden minuutin valjastreenejä ensin päivittäin. Jossain vaiheessa hihna kiinni, jotta tottuu johonkin perässä laahaavaan.

Ethän ole koskaan vetänyt kissaa valjaissa ulkona? Se voi aiheuttaa kovaakin paniikkia ja pelkoja. Valjaat on kissalla vain siksi, ettei se pääse pakoon. On ihmisen tehtävä pitää hinha sopivan löysällä.

Missä ulkoilette? Ihan vaan pihassa vai jossain rauhallisemmassa paikassa? Omistani vain yksi on tottunut ja nauttii valjasulkoilusta, mutta kotipihassa (asun siis kerrostalossa) se ei halua ulkoilla (eikä kyllä saakaan järjestyssääntöjen mukaan). Niimpä kannan sen muutaman sadan metrin matkan lähimetsään, jossa likka tykkää liikkua. Siellä ei ole pelottavia autoja, ihmisiä tulee vastaan harvemmin ja koiratkin näkyy ulkoilevan asfaltilla enimmäkseen. Kesällä varsinkin nautti suuresti liikuskelusta ja välillä innostui ottamaan kunnon spurttejakin - koetin toki pysyä perässä ;)

Tuo, että kissasi vaatii päästä ulos, kertoo kyllä vahvasti siitä että se nauttii ulkoilusta jo nyt. Kissat vaan ei toimi niinkun koirat, kissa voi istua tuntikausia ulkona ja ihmetellä maailman menoa - koiralla on sisäsyntyinen tarve liikkua, kissa taas ei tee mitään minkä se laskee turhaksi. Talviulkoilusta saa mielestäni päättää kissa; jos se tarkenee ulkona, se voi ulkoilla, mutta tyyliin tunnin ulkoilu voipi olla liikaa varsinkin jos ei ole tottunut. Ja pakkasten mukaan toki ulkoillaan, -20 astetta on monelle kissalle liikaa.

Entäpä jos kissa ulkoilisi ihan vaan parvekkeella, jos siellä kerran viihtyy? Onko parveke lasitettu? Jos ei, voisiko sen verkottaa? Olisi varmasti hyvä joululahja kissalle ;)

Revitty ei tietenkään olla! Ja tosiaan valjaissa hengailikin alkuunsa sisällä. Kissamme ei tavallaan edes arista noita valjaita mitenkään, mutta kun ne pukee sille se muuttuu jotenkin todella tottelevaiseksi, aivan kuin se alistuisi.. En oikein osaa selittää. Mutta siis ne päällä se kyllä sisällä liikkuu...

Vein sen viereisen metsän reunaan myöhään illalla, jolloin liikennettä ei juurikaan ollut. Mietin kyllä, että voisi ajaa mahd. jonnekin syrjempään ja päästää kissan kantokopasta ulos valjaissa sitten vaikka keskellä metsää, missä mitään mölyjä ei ole...

Parveke olisi kyllä kiva, mutta nyt olemme muuttamassa ja valitettavasti tuo tuleva parveke on todella dorkan mallinen. Siinä ei ole tavallaan ollenkaan seinää, vain kalterit ja kattoakaan ei ole koko parvekkeen matkalta.. Siis todella oudon mallinen... Sen asunnon vieressä on kyllä paljon luontoa, että siellä voisi sitten aloittaa tuon pihalla oleiluun tottutamisen vielä paremmin.

Kiva kuulla, että talvellakin voi olla ulkona! Meillä on kyllä vielä pitkäkarvainen kisu, että ei onneksi ihan karvaton ole :) Tuollaisilla pakkasilla en itsekään kyllä pihalle lähtisi, että eiköhän sitä kisua viedä ulos enemmänkin siinä 0 tietämillä :) Ja jotakin 20min kerralla. En usko, että tuota alkuun saisi kauempaa olemaankaan.

Kyllä ne kissat ensin vähän aristelee valjaita, saattavat esim. kulkea vatsa maata viistäen ja kipitellä "häntä koipien välissä" takaisin sisään.. Mutta uskon, että uteliaisuus on lopulta voimakkaampi kuin pelko sinunkin kissasi kohdalla. Jos kissasi on päässyt ulkoilman makuun, kannattaa kyllä kokeilla valjaissa ulkoiluttamista. Ja pakkasella sitten mennään ihan kissan vaatimusten mukaan. Kissa kyllä näyttää, mikäli kylmä lumi tassun alla ei miellytä.
Mutta älä päästä kissaa ulos ilman valjaita!

Meidän kollikissamme oli pitkään leikkaamaton ja ulkoili vapaana entisen asunnon pihalla. Se pysyi siis omassa pihassa ihan vapaaehtoisesti. Se kai pelkäsi ihmisten ja liikenteen ääniä, eikä halunnut mennä omaa pihaa pidemmälle. Mitään pissimis- ja mouruamisongelmiakaan ei ollut, koska lähellä ei ollut muita kissoja. Muuton ja uuden rivariasunnon pihapiiriin tutustumisen jälkeen alkoi sitten hirveä mouruaminen ja jatkuva pihalle haluaminen. Eräänä iltana syykin selvisi. Toinen kissa tuli mouruamaan ovemme taakse. Myöhemmin huomasimme, että kissoja liikkuu ympäristössä useampiakin. Muutamien karkailujen ja veristen tappelujen jälkeen leikkautimme kissamme ja mouru lakkasi.

Ulos se on kuitenkin selvästi halunnut, joten olemme ulkoiluttaneet sitä valjaissa. Aluksi sitä ei saanut juurikaan liikahtamaan omin jaloin, mutta kun veimme sitä rauhallisemmalle alueelle, niin se alkoi tutkia paikkoja. Nykyään käytämme sitä eräällä metsäpolulla vähintään kerran viikossa ja siellä se tykkää liikkua. Vastaantulijoita se vielä pelkää ja maastoutuu pusikkoon.

Hämärässä ja pimeässä ulkoiluttaminen onnistuu selvästi paremmin kuin päivänvalossa. Jalkakäytävillä kissamme ei suostu päivällä juurikaan liikkumaan, mutta pimeässä se liikkuu, joskin varautuneesti ja se lyö helposti maihin, jos joku liikkuu näköpiirissä.

Pieni pakkanen ei kissaa haittaa. Oma kissamme oli eräällä karkuretkellä viime talvena n. 7 tuntia muutaman asteen pakkasessa, eikä ollut milläskään. Ruoka sille kyllä maistui todella hyvin reissun jälkeen.