tunteet

Tunteet myllertävät tavattuani biolog. äitini
ja hänen lapsensa, siis sisarukseni. Olen tavannut heidät muutaman kerran ja hyvin on tapaaminen sujunut, oon jo nelikymppinen.
He ja adoptioon liittyvät asiat pyörivät mielessäni koko ajan. Onko teillä millaisia kokemuksia ? Onko normaalia tuntea näin voimakkaasti ?
3572
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Ihan takuulla on normaalia tuntea voimakkaasti ja prosessoida asiaa.

Äänestä

Tottakai on lupa tuntea voimakkaasti. Kohtaamasi biologinen äitisi on kuitenkin synnyttänyt sinut. Tunnet ehkä kuitenkin sinut kasvattaneen äidin ja varmaan tunnet häntäkin kohtaan lämpimiä tunteita. Tunteet biologista äitiäsi kohtaan varmaan vaihtelevat vihan ja välittämisen välillä, miten se nainen voi kohdella sinua niin, että luóvutti sinut toiselle perheelle. Mutta toisaalta voit ajatella niin, että ehkä biol. äidilläsi oli vaikea/hankala elämäntilanne ja halusi kuitenkin antaa Sinulle elämän ennemmin kuin olisi abortoinut sinut, ja luotti siihen, että saisit hyvät vanhemmat, jotka kasvattivat sinut aikuiseksi. Luovuttava äiti tekee yleensä ison rakkauden työn päättäessään synnyttää tulevan vauvan ja antaa vauvan kasvettavaksi perheeseen, jota ei itse juuri sillä vauvan syntymän hetkellä itse olisi pystynyt antamaan.

Äänestä
  • Itse ja tyttöystäväni annoimme tyttären adoptioon
    vaikka olemme ns.hyvistä ylempääkeskiluokkaa
    olevista perheistä.Emme vain olleet mielestämme
    23 v:na kypsiä vastuullsiksi vanhemmiksi.Halusimme
    tytön saavan parasta kuten itsekin olimme saaneet.
    Nyt tiedämme,että tytöllä on kaikki hyvin ja
    hän on jo hyvässä lukiossa.
    Itse hän tuskin vieläkään tietää omaa biologista
    taustaansa.Tapauksemme oli erittäin harvinainen
    adoption historiassa.
    omat vanhemmmat ja isovanhemmat eivät asiasta tietenkään saaneet koskaan kuulla.Onneksi
    olimme eri paikkakunnalla opiskelemassa.Olisivat
    kuitenkin painostaneet pitämään lapsen.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


adoptoitu kirjoitti:

Tunteet myllertävät tavattuani biolog. äitini
ja hänen lapsensa, siis sisarukseni. Olen tavannut heidät muutaman kerran ja hyvin on tapaaminen sujunut, oon jo nelikymppinen.
He ja adoptioon liittyvät asiat pyörivät mielessäni koko ajan. Onko teillä millaisia kokemuksia ? Onko normaalia tuntea näin voimakkaasti ?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu