Mua kiusattiin ala-asteen 3.luokalta aina yläasteen 8.luokalle asti. Mulla ei ollut yhtäkään kaveria niihin aikoihin, mut eristettiin täysin koko yhteisön ulkopuolelle. Muistan kun kuudennella ekaluokkalaisetkin harrastivat nälvimistä, olin tuolloin itse muistaakseni neljännellä tai viidennellä. Kiusaaminen oli henkistä, nimittelyä, uhkailua, nolaamista, nöyryyttämistä, eristämistä jne, lisäksi tavaroitani rikottiin ja varastettiin. Syy kiusaamiseen oli ulkonäöllinen. En muista oliko fyysistä väkivaltaa koskaan, mutta kouluaika oli täyttä helvettiä. Kukaan ei välittänyt, opettajat eivät puuttuneet kiusaamiseen millään tavalla.
Olen nyt 24v. Tuloksena tuosta kaikesta on epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikeuttaa todella paljon elämääni. Joudun syömään lääkkeitä varmaankin lopun ikääni ja monet ihmissuhteeni ovat menneet pilalle mielenterveysongelmieni takia, eli kiusaamisesta aiheutuva kärsimys ei todellakaan lopu kouluun vaan saattaa jatkua pitkälle aikuisikään asti. Lisäksi työelämässä on ollut pahoja ongelmia. Tuntuu välillä että elämä on pelkkää kestämistä kestämistä ja kestämistä. Kiusaaminen on AINA tuomittavaa, mikään toisen henkinen tai fyysinen pahoinpitely edes "leikillään" ei ole missään määrin hyväksyttävää! Se jättää aina syvät haavat jotka eivät välttämättä koskaan parane ja vaikeuttavat koko loppuelämää. Ajan myötä olen oppinut nauttimaan elämästä pienissä pätkissä, mutta vielä on paljon tekemistä. Katkeraksi todellakin heittää se, että aikanaan kiusaajat pitivät kustannuksellani hauskaa, mutta nyt saan itse korjata heidän jättämiään jälkiä. Noh, kyllä valoa on aina tunnelin päässä.
Olen nyt 24v. Tuloksena tuosta kaikesta on epävakaa persoonallisuushäiriö, joka vaikeuttaa todella paljon elämääni. Joudun syömään lääkkeitä varmaankin lopun ikääni ja monet ihmissuhteeni ovat menneet pilalle mielenterveysongelmieni takia, eli kiusaamisesta aiheutuva kärsimys ei todellakaan lopu kouluun vaan saattaa jatkua pitkälle aikuisikään asti. Lisäksi työelämässä on ollut pahoja ongelmia. Tuntuu välillä että elämä on pelkkää kestämistä kestämistä ja kestämistä. Kiusaaminen on AINA tuomittavaa, mikään toisen henkinen tai fyysinen pahoinpitely edes "leikillään" ei ole missään määrin hyväksyttävää! Se jättää aina syvät haavat jotka eivät välttämättä koskaan parane ja vaikeuttavat koko loppuelämää. Ajan myötä olen oppinut nauttimaan elämästä pienissä pätkissä, mutta vielä on paljon tekemistä. Katkeraksi todellakin heittää se, että aikanaan kiusaajat pitivät kustannuksellani hauskaa, mutta nyt saan itse korjata heidän jättämiään jälkiä. Noh, kyllä valoa on aina tunnelin päässä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Etkö voinut itseasialle mitään?
mitä sä nuorten palstal teet?
Elämä on epäreilua, ruikuttamisesta taas ei ole mitään apua.
Jos jollakin on joku tollanen ongelma niin luuletko että auttaa alkaa aukoa päätä ja antaa typeriä ohjeita? Ihan niinkuin tää ihminen ei olis jo kärsiny tarpeeksi! Tsemiä sulle kiusattu!