Vaihtoehto adoptiolle

Niin sanotusta avoimesta adoptiosta jonkinlaista kokemusta. Tosin virallisesti tuota avointa adoptiota ei vieläkään taida olla, mutta jos sellaisen haluaa, niin itse saa aika lailla päättää mitä haluaa ja mitä ei. Toki yhteinen sävel adoptiovanhempien kanssa täytyy löytyä. Adoptiovanhemmilta vaaditaan siis halukkuutta tuollaiseen avoimeen adoptioon, jossa pidetään etukäteen sovitulla tavalla yhteyttä biologiseen vanhempaan / sukuun. Yhteydenpito voi olla vaikka vain tietojen välittämistä tai sitten ihan tapaamisiakin. Adoptiovanhemmat saavat kuitenkin päättää täysin lapsen asioista. Sijaisperheessä taas biologiset vanhemmat päättävät lapsen asioista, esim. ulkomailla käynnit yms. Sijaisperhe ei välttämättä pysy samana koko lapsen lapsuutta. Avoin adoptio (tai adoptiokin) on lapsen kannalta ehkä sijaisperhettä parempi ratkaisu, jos kuitenkin sijoittaminen perheeseen ajatellaan koko lapsuusiän pituiseksi. Keskustelu sosiaalityöntekijän kanssa ja huolellinen eri vaihtoehtojen pohtiminen kannattaa.

Minulla ei itselläni ole kokemusta adoptiosta mutta tuttava perheeni on adoptoinut lapsen suomesta muutama vuosi sitten. He rakastavat lasta kuin omaansa eivätkä ole katuneet, lapsi on saanut heiltä hyvän ja rakastavan kodin. Mielestäni se joka joutui luopumaan lapsesta olipa syy mikä tahansa teki epäitsekkään teon antaessaan onnen lapselleen sekä perheelle joka ei voinut saada lasta omin keinoin. Lapsi pitää adoptiovanhempiaan oikeina vanhempinaan mikä minusta on hyvä, ei mene lapsi "sekaisin" jos monia äitejä on kuvioissa.
Avoimesta adoptiosta en ole kuullut mitään hyvää, varsinkaan lapsen kannalta, menee vain lapsi sekaisin jos monta "äitiä" on riitelemässä asioista. Siinä tulee hankaluuksia ja harva perhe siihen edes suostuu.