Turha työ

Useissa ammateissa tehdään paljon turhaa työtä. Opettaja, kiinteistövälittäjä, lääkäri pari ammattia mainitakseni. Pakko hyväksyä se, että maa kiertää aurinkoa, eikä päinvastoin.

Riippuu vähän mitä pitää turhana työnä.

Paljon sitä tekee sellaista mikä ei lopulta toteudu, mutta ei se ole yleensä itsestä kiinni. Yritettävä on ja hyväksyttävä sekin että kaikki tehty ei kuitenkaan onnistu jäämään pysyväksi. Jos kovin tiukkoja oltaisiin, kukaan ei koskaan suostuisi esimerkiksi siivoojan hommiin...

Ei kai siitä kannata suuttua ;)
tehty mikä tehty, hyvässä uskossa...
Tyhjää työtä kun taitaa maailmaan mahtua enemmän kuin sellaista jolla on jokin tarkoitus?

Jos siitä saa kohtuullisen korvauksen, ei ole oma moka, eikä täysin vastuussa, ei harmita, enemmän kylläkin, jos on "aika kortilla"..

Mikä on turhaa?

Turha pingoittaminen on maailman turhinta hommaa.

Turha turhautua! On otettava opiksi.

Sama periaate kuin oman talouden hoidossa.
Pienimmällä panostuksella paras tulos.

Ponnistelu tai muu panostus on turhaa jos se on jostakin tärkeämmästä pois.

Omassa palkkatyössään ihminen on yleensä hyvä keksimään oikoteitä tuloksen kärsimättä tai ainakin optimoimaan tuloksen tason alhaisimpaan hyväksyttyyn.

Noita lyhyimmän kävelyreitin laahustajia näen päivittäin talomme risteyksessä.
Hiivitään viistoon risteyksen halki.

Elän sen mukaan, ettei se päämäärä, vaan se matka :) Kantsii kokeilla, se on vapauttavaa.

Ihan kokeilin hakusanalla "turha työ" ja löytyi näinkin vanha ketju. Onhan tätä ollut siis jo ainakin kymmenen vuotta. Nykyään kun puhutaan että suomalaiset eivät tee tarpeeksi töitä ja työaikaa pitäisi lisätä. Mutta kun nykyään se työaika menee kaiken maailman palavereihin ja papereitten ja selvitysten kirjoitteluun ja failien tekoon tietokoneelle. Eli halutaan lisätä turhaa kirjaamista entisestään kun ei millään mene perille ettei kaikkea tarvitse ylös laittaa. En halua olla yhtään enempää töissä ennen kuin tämä kirjaamisvimma pienenee ja aletaan arvostaa aikaan saavuutta.

Woi-woi, sitä on tullut tehtyä elämän aikana niiin paljon, että ihme jos on muutakin ehtinyt. Joskus pännii ja toisen kerran withuttaa, mutta yhtäkaikki, tehty on.

Jos ei tee mitään, niin ei voi epäonnistua tekemisen kanssa. Tämäkö on kenties aloittajan motto?