Tää nyt tuntuu todella typerältä kysymykseltä, mutta kysyn kuitenkin. Siis kun sanotaan että kaikki tekemäni palaa kolminkertaisena takaisin "niin hyvässä kuin pahassa", niin meneekö se niin, että jos teen jotain hyvää, saan kolminkertaisesti hyvää takaisin ja jos teen jotain pahaa, saan kolminkertaisesti pahaa takaisin, vai meneekö se niin että jos teen jotain hyvää saan kolminkertaisesti sekä hyvää että pahaa takaisin?
ken ties typerä kysymys
pohtija
181382
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Sähän olet nyt jo ihan sekaisin!!!!Tee niin kuin toivot ittellesi tehtävän!!!
Toi oli Raamatusta:)
Mikäli teet itse niin kuin muita neuvot, toivoisit siis, että kun sinä menet kysymään jotain pyhästä kolminaisuudesta tms. joku eri uskontoon kuuluva tulisi sinulle ilkkumaan Jumalasi skitsofreniasta. Opettele ensin elämään omien neuvojesi mukaan, neuvo sitten muita!
heheh hohhooho!!! Olet ilmeisesti kyllästynyt itseesi. Eihän tossa kysymyksessä ollut päätä eikä häntää!!! Jos teen niinkuin teen niin käykö mulle sit niinkuin luulen sen menvän niin että voisin olla varma että se menee näin.
ainakin minun tietojeni ja kokemuksieni mukaan,se menee niin että jos teet hyvää saat sitä hyvää kolminkertaisena takaisin ja sama pahan kanssa. Tosin kannattaa muistaa että se paha tuo mukanaan myös kokemusta ja auttaa henkisessä kasvussa. Niin sitä oppii virheistään ;)
Eli, kun teet toiselle hyvää, se kaikki palautuu sinulle hyvänä. Ja kun teet toisella pahaa, se palautuu pahana sinulle.
Mutta tässä kannattaa muistaa, että "hyvä" ja "paha" ovat suhteellisia käsitteitä. Sillä jotkut asiat saattavat tuntua "pahoilta" mutta ne voivat kasvattaa sinua henkisesti ja voit oppia jotain, eli silloinhan kyse on myös hyvästä. Tätä asiaa ei kannata ihan millilleen viedä, sillä tämäkin "sääntö" on niin laaja.
Mitään vippaskonsteja ei ole olemassa, niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, rakasta ihmisiä niin he toivon mukaan vastaavat samalla tavalla, jos eivät, ovat tietämättömiä ja sydämmettömiä.
Kertokaapa joku lyhyesti mistä viccalaisuudessa on kysymys.
Aika laaja kysymys. Koitan oikein lyhyesti vastata:
Luonnon kunnioittamisesta
Elämän kunnioittamisesta
Uskosta Jumalaan ja Jumalattareen
Uskosta magiaan (mitä ikinä se kenenkin kohdalla tarkoittaakin)
Kaikki eivät ehkä allekirjoita edes noita ja toisaalta tuosta voi puuttua jotain jollekin todella olennaisen tärkeää.
Wiccassa ei ole kysymys saatananpalvonnasta, ei huumeiden käytöstä, ei seksihurjasteluista yms. mitä wiccaan kallellaan olevan nuoren vanhempi varmaankin voi pelätä.
Wicca ei ole samalla tavalla järjestäytynyt uskonto, kuin esim. kristillisyys, jossa käydään jumalanpalveluksissa ja kerätään kolehtia. Useimmat harjoittavat wiccaa yksinään täysin omilla ehdoillaan. On olemassa suuntaus, jossa kokoonnutaan ryhmiin = coveneihin, mutta näihin ei kuulemani mukaan tavallisesti kovin mielellään edes oteta alaikäisiä.
Wiccalaisuus on yksi henkisen kasvun tie. Sen harjoittamiseen sisältyy paljon oman elämän ja luonnon kiertokulun pohdiskelua. Se painottaa yksilön vastuuta omista tekemisistään, kuten tämän threadin alkuperäisestä aiheestakin käy ilmi. Se on vanha eurooppalainen tapa elää.
korjatkaa viisaammat, jos olen väärässä. Näin minä wiccani näen. Ainakin tällä hetkellä.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Luonnon ja elämän kunnioittamisen osalta vastaa varmasti omaa ajatusmaailmaani. Lievä mystisyys kiinnostaa myös.
Osaatko suositella aihetta käsittelevää kirjallisuutta?
Tervehdys.
Wiccojen jumala on aivan sama kuin kristinuskon Jeesus ja Maria, tässä on TOTUUS.
TOTUUS ON TUNNUSTAA JUMALAA JA JUMALATARTA JOTKA ASUVAT LUONNOSSA JA KIVET OVAT HEIDÄN TEMPPELINSÄ NYT JA AINA.
St Morningstar.
"Meissä kaikissa asuu pieni Wicca!".
Annan tästä isoilla kirjaimilla "totuuksien" huutamisesta varoituksen. Ei kannata toitottaa totuutta, koska kukaan ai voi varmasti tietää. Voimme vain kukin uskoa tavallamme. On olemassa myös polyteistiwiccoja, jotka uskovat kristinuskon jumaluuksien olevan eri asia kuin wiccojen jumaluudet. Toisekseen ainakin itse wiccana uskon, että hahmot Jeesus ja Maria ovat hyvinkin saattaneet olla historiallisia henkilöitä. Mutten usko sen paremmin kummankaan jumalallisuuteen saatikka, että he olisivat sama asia kuin oma Jumalattareni ja Jumalani.
Ei kannata puhua omasta uskostaan "totuutena". Sillä saa vain toisin uskovat loukkaantumaan tai ärtymään.
En oo itekkää vielä niin montaa kirjaa nähny. Kate Westin Wiccan käsikirja on luvun alla. Se on niitä harvoja suomenkielisiä ja jostain syystä antaa wiccasta vähän jäykän kuvan, mutta kaippa se kannattaa lukea. Scott Cunningham on toinen, jonka kirjoja on suomennettu ja niitä koitan metsästää itsekin ja sit oli Vivianne Crowley. En muista oliko siltä suomeksi vaiko eikö, mutta noista minä koitan lähteä liikkeelle.
Kuva kirjassa luultavasti kuvailee juuri sitä wiccan alkuperäistä muotoa. Eklektinen "muotoile-itse-wiccalaisuutesi" on muodostunut vasta traditionaalisen wiccan pohjalta. Vaikka olisi eklektikko, on hyvä tietää mistä wicca on lähtöisin ja miksi siinä käytetään juuri tiettyjä asioita (esim. kehä, elementit, athame, yms..).
(en ole sama kuin aikaisemmin täällä, varasin vain itselleni oman nimi merkin ja se sattui olemaan sama...)
Olen samaa mieltä siitä kirjasta, melko jäykkä, mutta kyllä se kannattaa lukea.
Tottakai nimenomaan perusasiat tulee tietää ja sen jälkeen vähän muutakin, mutta esim rituaalit on kovin yksityiskohtaisesti kuvattu kyseisessä kirjassa. Pitää olla justiin sitä ja justiin tätä ja lausua juuri nämä sanat..
Itselleni on merkityksellisempää rituaaleja tehdessäni muotoilla itse sanomiseni tai ajatukseni, jolloin pystyn paremmin keskittymään itse tapahtumaan, kuin muistella ulkoa opeteltuja vuorosanoja. On siinä kirjassa paljon hyvääkin. Kovasti se on ainakin selkeä.
hei pliis,
jätä ne hollywoodin leffat ja kaunokirjallisuus hieman vähemmälle!
Kolminkertaisuuden laki lienee yksi vanhimmista osista wiccalaisuutta. Tarkalleen laki Reden mukaan kuluu "By the power of three times three, what ever thou sendt forth comes back to thee." Tämän saman aihepiirin toisintoja hieman eri sanamuodoissa löytynee lähes kaikesta wiccalaisuutta käsittelevästä kirjallisuudesta.
Mitä tuo laki sitten pitää sisällään ja kuinka se toimii? Huom. nyt liikutaankin sitten sillä alueella, joka on Reposen omaa tulkintaa ja pohdintaa tässä aiheessa. Yritän muistaa lähdeviitteet tarpeellisissa kohdissa. Eli tätä EI voi lukea yleisenä wiccan dogmina.
Kolminkertaisuuden lakia voisi minun mielestäni pitää wiccalaisen etiikan keskeisimpänä koodina, mutta myös maailmankaikkeuden toimintaperiaatteita kuvaavana "lakina" tai pikemminkin yrityksenä kuvata vallitsevaa lainalaisuutta. Eettinen sääntö se on sikäli, että sen avulla voi pohtia omia toimiaan ja niiden vaikutuksia ja sitä kautta se "rajoittaa" siihen uskovaa, vaikkei suoraan annakaan mitään "tee sitä taikka tätä" -normistoa. Maailmankaikkeutta ja sen periaatteita se kuvastaa myös, sillä voisi ajatella, että juuri maailmankaikkeus on se metsä, joka vastaa kuin sinne huutaa. Tämä ajatus tulee siitä, että maailmankaikkeus on täynnä resursseja, se on täydellinen leikkikenttä pienelle ihmisille ja ihminen itse päättää oman suhteensa tuohon loppumattomaan "hyvään". (Ei, en tarkoita, että luonnonvaroja tms. on loputtomasti. Tarkoitan, että maailmankaikkeudessa on olemassa kaikki se, mitä tarvitaan tekemään ihminen tahi muun kaltainen olento onnelliseksi.) Tehdessään hyvää ihminen myös tämän kolminaisuuden lain mukaan saa osakseen hyvää, niin ihmissuhteissaan, kuin työssään ja koko maailmassa.
Kuinka tämä periaate sitten mahdollisesti voi toimia? Minä en hyväksy selitystä siitä, että tämä on wiccan mysteeri, eikä sitä sellaisena pitäisikään selittää tai ymmärtää. Jätetään se mysteeri-hölynpöly niille, joille se kuuluu. Magia ja maailmankaikkeus ovat kuitenkin loogisia ja niitä voi ymmärtää.
Olen lukenut kaksi mahdollista selitysmallia kolminkertaisuuden laille, joista kumpaakaan en pidä täydellisenä tai riittävänä. Ensimmäinen on vanha tuttu karma, että maailmankaikkeus ennemmin tai myöhemmin palauttaa ihmiselle sen, mitä hän on laittanut liikkeelle. (Vrt. hindut) Ja, että on mahdollista, ettei ihminen saa "korvattua" pahoja tekojaan elämänsä aikana, vaan tämä karmavelka voi siirtyä seuraavaan elämään. Tässä lähestymistavassa ongelmana on nähdäkseni se, ettei se oikeastaan selitä sitä, mikä on tuon kolminkertaisuuden lain toteutumisen prosessi, kuinka tuo karma muodostuu ja mistä tuo "kosto" seuraa ja kuka tai mikä määrittelee sen, milloin se tapahtuu.
Toinen selitysmalli esittää, että energian perusperiaatteiden mukaisesti samankaltaiset vetävät toisiaan puoleensa. Eli negatiivisten tekojemme kartuttama negatiivinen energia vetää puoleensa samanlaista energiaa muualta. Tässä toimivaa on se, että kuka tahansa voi helposti todeta, kuinka tämä laki nopeasti toimii. Jos hymyilet, vastaantulijat kadulla alkavat hymyillä sinulle. Ja käätäen. Mutta lyhyt matematiikkanikin kertoo minulle, että näin saadaan nopeasti aikaan enemmän kuin kolminkertainen annos, että tulos muistuttaa enemmän itseään toistavaa noidankehää, eli negatiivisen teon aiheuttama kriisi vain syvenee ja vetää yhä enemmän negatiivista energiaa puoleensa.
Nämä tulkintamallit eivät kuitenkaan mielestäni kerro sitä, mistä kolminkertaisuuden laissa on kyse. Vaikka selitysmalleina ne kertovat meille paljon energiasta ja kenties uudelleen syntymisen prosessista, ne eivät välttämättä valaise elämän, tekojen ja tämän hetken merkitystä siinä määrin, kuin olisin toivonut.
Se, mitä kolminkertaisuuden laki on minulle opettanut syvimmin, lienee totuus siitä, ettei ole mitään vuosien kuluttua seuraavaa karmaa tai ajan kuluessa kerääntyvää energiaa, vaan että nämä kaksi kuvaavat sitä, mikä tapahtuu heti teon yhteydessä, mikä oikeastaan tapahtuu koko ajan kun toimimme, elämme ihmisinä maailmassa.
Karma seuraa tekoa välittömästi, jokainen tekemämme teko, niin pieni kuin suurikin, vaikuttaa meihin sillä hetkellä kun sen teemme. Joskus vain käy niin, että vaikutusten kasvaminen sellaiseen mittakaavaan, missä mekin ne huomaamme, kestää kauan.
Miksi? Francesca de Grandis kirjoittaa kirjassaan Goddess Initiation "There is no point at whihc I stop being you." (Tarkemmin kyse on rukouksesta nimeltä "Prayer to Find and Selebrate the Self Trough Selflessness") Vapaan käännöksen mukaan siis ei ole sitä pistettä, missä minä lakkaisin olemasta sama kuin sinä. Tämä ei kata vain meitä ihmisiä, tai ihmisiä ja vaikkapa astraaliolentoja, vaan ihmisiä ja koko maailmankaikkeutta kaikkine olentoineen. Näin ollen kaikki minkä minä teen vaikuttaa myös minuun. Rakastaessani ja kunnioittaessani lähimmäisiäni kunnoitan myös itseäni. Kyse on siis enemmästä, kuin metsän vastauksesta, kyse on myös siitä, kuinka minä kohtelen itseäni. Eli siis samoin satuttaessani jotakuta, satutan aina myös itseäni, koska sitä maagista rajaa, joka tekisi toisesta subjektin ja toisesta objektin ei ole.
Miksi kyse on sitten kolminkertaisuudesta, jos kyse on samasta asiasta? Ei täysin, on eri asia vastaanottaa vihaisia ja vahingollisia sanoja lähimmäiseltään, kuin sanoa niitä itse. Se, joka joutuu negatiivisen teon kohteeksi on paremmassa asemassa selviytymään teosta kuin tekijä. (Ei, tämä ei ole mystiikkaa.) Vaikka teko aiheuttaa kipua kohteessaan, kohde voi selvitä siitä, mutta tekijän on kohdattava sekä teon aiheuttama kipu, että se todellisuus, että hän on tehnyt kyseisen teon. Eli teon aiheuttama syyllisyys. Ja kysymys, olenko minä sellainen ihminen, joka tekee tällaisen teon. Tämä pätee siis myös positiivisiin tekoihin. Kuinka vahvistavaa on ajatella tehtyään jonkun hyvän asian "Minä olen sellainen ihminen, joka on kykenevä näin hienoihin ja viisaisiin tekoihin."
Miksi kaikki eivät sitten elä hyvin tai kääntäen, miksi silti on pahoja ihmisiä?
(Eli Se Klassinen Kysymys.)
Minä olen ehtinyt elämässäni viettää viimeiset kymmenkunta vuotta pohtien kolminkertaisuuden lakia, sen toteutumista ja merkityksiä ja olen vielä näinkin alkumetreillä tätä taivalta. Tämä instant-karmaksi tovereideni leikkisästi kutsuma ajatus valkeni minulle vasta muutamia vuosia sitten. Ja kovin monelle se ei koskaan edes valkene. Ihmiset sulkevat niitä ovia ja ikkunoita, joista voisivat tarkastella itseään tuntevina olentoina tekemällä sellaisia tekoja, joista he eivät halua ottaa vastuuta. Siksi he hyvin usein eivät näe negatiivisten tekojensa kipeitä vaikutuksia itsessään ja lähimmäisissään. Ja nekin ihmiset (allekirjoittanut mukaan luettuna) jotka ovat huomanneet huonojen tekojen vaikuttavan yhtä paljon tai jopa enemmän tekijään kuin lähimmäisiinkin, silti välillä väsyneinä tai vihaisina tekevät asioita, joita myöhemmin sitten katuvat. (Tämä varmasti on yksi ihmisyyden peruspilareista.) Minulta vaadittiin monta erehdystä ennen kuin suostuin oivaltamaan edes tämän ensimmäisen lainalaisuuden ja kun ajatellaan, että kuusi miljardia ihmistä tässä maailmassa yrittää opetella tuota samaa asiaa, voidaan nopeasti päästä sellaisiin lukemiin että heikompaa hirvittää.
Siksi on oleellista myös pyrkiä kaikin tavoin katkaisemaan noita kierroksia ja palkitsemaan lähimmäisiä niistä onnistuneista ajatuksista. Kun lähimmäinen on väsynyt, eksynyt, yksinäinen, peloissaan tai vihainen ja haluaisi kaataa omat negatiiviset tunteensa niskaani, voin aina kieltäytyä ottamasta niitä vastaan. Mutta voin myös tarjota apuani noiden asioiden käsittelyssä. Näin vaihdetaan kipeä oppimisprosessi lempeään, korvataan viha, kipu ja pelko rakkaudella ja aloitetaan uusi kolminkertaisuuden kierros, sellainen, joka kerää ja herättää lisää rakkautta ja viisautta.
Jos otetaan pähkinältä kuori ja sullotaan tuo hillitön sepustus siihen, jotta saadaan vastaus alkuperäiseen kysymykseen:
Jokainen tekosi kohdistuu yhtä paljon tai jopa enemmän sinuun itseesi kuin ulkopuolellesi. Näin ollen se, mitä teet muille on sama asia, kuin mitä teet itsellesi. Jokainen teko. Tämä tarkoittaa sitä, että kunnioittaessani lähimmäistäni, kunnioitan itseäni ja vahingoittaessani lähimmäistäni, vahingoitan itseäni. Ja kaikki tämä kolminkertaisena.
Ja rautalangasta saivartelijoille:
Ei, hyvästä teosta ei voi saada kolminkertaisena pahoja asioita. *lol*
Siunattu mehiläinen kaikille tovereille!