Menin ekalle luokalle, olin onnellinen, tarhassa minulla oli paljon kavereita, ja moni tuli samalle luokalle minun kanssa.. ykkönen meni hyvin, kunnes tuli kakkonen ... kaikki alkoi siitä kun minua ei koulu kiinnostanut, olin kiinnostunut luistelimisesta. kaikki syrjivät koska kaveri piiri oli se reeni porukka. Ja halusin vain luistella enemmin. Luistelu meni koko ajan vakevempaan suuntaan. ja se oli jotain mitä halusin tehdä. Kolmonen meni siinä että minulla oli 4-5kertaa viikkoon harjoitukset, ja aikaa oli muuten vähän. aina sain kuulla siitä kun olen aina reeneissä... Aina kaikki kiusaajat keksivät uusia tapoja solvata minua henkisestin. Asioita ei muutanut se, että en aina tullut toimeen valmentajani kanssa. ylä astelle siirtyessä, en käyttänyt meikkiä, jostain sain kuulla, ja minun tyylini oli urheilija mainen hyvin. silloin jo harjoittelin 5-7kertaa viikkoon. kiusaajani aina vain solvasit minua "taasko sää meet reeneihin", ja jos menin koulusta suoraan reeneihin niin sain kuulla pelkästään että kuinka iso reenikassi.. 7luokan talvilomalla minulta murtui nilkka, ja se oli kova paikka, sillä olisin halunnut luistella sm-kisoissa, joihin olin reenannut ahkerastin. Muistan kun parin viikon koulussa olon jälkeen, olin ollut mangeettikuvissa, ja minulle kerrotiin, että nilkka jouduttaisin leikkamaan, eikä se välttämättä tule enään kestämään samanlaista rasitusta, kuin tähän mennessä. muistan kaikki vain huutelivat kun puhkesin kyyneliin koulussa, ja siitä se alkoi... joka päivä sain kuulla kuinka paska olin luistelemaan ja oli minun vika, että nilkkani murtui. se sattui. oma valmentajani ei tukenut minua. en saanut näyttää taitojani, jotta olisin voinut päästä ylemmälle tasolle.. jouduin harraste tasolle, mutta siellä vietin elämäni viimiset kaudet luistelijana, mutta olivat samalla elämäni upeimmat. Koko peruskoulu oli helvettiä, opettajat eivät tehneet mitään, vaikka näkivät, että minua kiusataan. ja olin terveystiedon opettajaa viisampi, sain kuulla, että oppini oli kuulemma väärin. vaikka olin vain oikeassa. Yläasteen kommentit ovat ikuisestin sydämmessä "v****n ruma,", "paska luistelija", "hanki elämä".. aina kun vastasin jotain, ja jos se oli oikein aina he saivat jotain helvetin läppää siitä heitettyä.. ja aina se satutti minua. fyysistä väkivaltaa joskus koin. luokallani oli pari kaveria, mutta yksi tyttö, kohotti omatuntoaan aina haukkumulla minua....
Mun tarina kiusaamisesta, ei kuulosta pahalta... mutta se satutti...
sori sekava teksti..
Mun tarina kiusaamisesta, ei kuulosta pahalta... mutta se satutti...
sori sekava teksti..
Vastaukset 2
Vanhimmat
:(
Minulla on pitkälti, lähes samanlainen tausta kuin sinulla. Ekalla, tokalla, kolmannella, neljännellä ja viidenenellä luokalla elämä meni normaalisti, olin paljon luokkalaisteni luona ja meillä oli hauskaa, talvisin luisteltiin yhdessä paljon. Kuudenella luokalla elämäni muuttui; Minua ruvettiin kiusaamaan ja pelattiin kaukalopalloa liikassa likkojen kanssa. Kerrankin kaaduin niin että, tömähti. Nilkastani nivelside katkesi. Nykyään ei enää kiusata, vuosi sitten syksyllä se hiipui ja loppujen lopuksi loppua, ja muistan miten ihanaa se oli. Mutta kuitenkin olen yhtä varuillani kuin ennen; Pelkään, että sanoistani saadaan tehtyä pilkkaa. :( Nykyään, kun nilkkakin on ollut jo yli kaksi vuotta terve ja kunnossa, en uskalla yksin luistella, enkä suuren rysän keskellä, sillä pelkään kaatuvani ja hajottavani taas nilkkani,,,
Mutta koeta jaksaa!