Vaimo sai vanhemmiltaan lahjaksi mökin ja samalla huomasin että lahja kirjassa oli maininta että aviopuolisolla ei ole aviollista oikeutta omaisuuteen tai jos sinne tehdään jotain lisää.
Sillä ne suunnittelee uutta rakennusta ja jos siihen laitetaan yhteisiä rahoja ja tiulisi ero niin kaikki menisi vai??
Onko se lain voimanen?? sillä sen on vahvistanut julkinen kaupan vahvistaja yksi todistaja
Sillä ne suunnittelee uutta rakennusta ja jos siihen laitetaan yhteisiä rahoja ja tiulisi ero niin kaikki menisi vai??
Onko se lain voimanen?? sillä sen on vahvistanut julkinen kaupan vahvistaja yksi todistaja
Vastaukset 17
Vanhimmat
anna vaimon laittaa. Kyllä sä saat varmaan käyttää sitä, kunhan jotain hommia teet...
Vaimosi vanhemmat saavat täysin päättää omasta omaisuudestaan ja luovuttaa sitä sellaisilla ehdoilla kuin haluavat. Tällainen avio-oikeuden poissulkeminen on hyvin tavallista ja usein perusteltuakin.
Mikäli pystyt esim. avioerotilanteessa näyttämään, että sinun rahojasi on käytetty vaimon yksin omistaman mökin rakentamiseen, voit vaatia sen huomioimista osituksessa.
Aviopuolisoiden kesken on yleensäkin hankaluuksia selvittää mikä omaisuus on kummankin rahoilla hankittua ja tämä tapaus kuuluu juuri niihin.
Mutta kun siinä on rajattu pois myös mitä sinne tehdään, joten kaikki mitä laitetaan menee akalle.
Se siinä mielenkiintoista onkin!!
Vaimon vanhemmat ovat lahjakirjan ehdolla voineet rajata lahjan saajan puolison avio-oikeuden pois ainoastaan heidän antamastaan lahjasta (ja sen tuotosta). Jos vaimo sitten omilla avio-oikeuden alaisilla varoillaan kohentaa saamaansa lahjaa, vaikkapa rakentamalla tontille, tämä varallisuuden siirtyminen vaimon avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta avio-oikeudesta vapaaseen omaisuuteen voidaan kyllä ottaa huomioon omaisuuden osituksessa sinun hyväksesi ns. vastikkeena.
On myös mahdollista, että rakennuksella on eri omistaja kuin sen maapohjalla. Niinpä jos sijoitat uudisrakennukseen varojasi ja työpanostasi, kannattaisi ehkä etukäteen sopia vaimon kanssa kirjallisesti, että tulette rakennuksen omistamaan yhdessä panostenne mukaisessa suhteessa. Toki erotilanteessa olet tällöin vaimoasi huonommassa asemassa, kun tuskin voit osuuttasi vastaavaa osaa rakennuksesta viedä pois perustuksiltaan. Ainakin tilanne olisi kannaltasi parempi verrattuna tilanteeseen, että et olisi mitään sopimusta ennen rakentamiseen ryhtymistä tehnyt.
Kun siinä oli myös sanottu että mitä sinne tehdään ei kuulu kuin "akalle"
Joten kaikki mitä sinne sijoitetaan jää akalle jos tuollainen vaan on lain voimainen?
Avioehto täytyy hyväksyttää käräjäoikeudella mutta lahjotuksiin ei tarvi vai?
Luehan vastaus uudelleen. En viitsi kahteen kertaan kirjoittaa samoja asioita.
Avioehto rekisteröidään nykyään maistraatissa (ei käräjäoikeudessa). Lahjakirjaa, jossa on avio-oikeuden pois sulkeva määräys, ei tarvitse rekisteröidä.
"Mutta kun siinä on rajattu pois myös mitä sinne tehdään, joten kaikki mitä laitetaan menee akalle."
Mikäli kiinteistö annetaan lahjaksi täysin oikeuksin, eli pidättämättä esim. hallintaoikeutta, ei tällainen määräys ole avioerotilanteessa pätevä. Appivanhempasi voivat määrätä omasta omaisuudestaan, mutta eivät siitä mitä esim. mökkitontille sen jälkeen rakennetaan.
Mutta kuten edellä kirjoitin, toisen puolison tai yhteiseen omaisuuteen sijoitetut varat ovat ongelmallisia jälkeenpäin ellei varojen käyttö ja tarkoitus ole pantu paperille. Yleensä ei ole.
Et ilmeisestikään ole appivanhempiesi suosiossa. Et sovi heidän sukuunsa mm. taustasi, varallisuutesi ja omien sukurasitustesi takia. Ihmisenäkin olet ikävä ja häpeäksi heidän tyttärelleen ja huono isähahmo heidän lapsenlapsille. Nyt on koston aika. Sinua kuritetaan sillä, että et pääsisi hyötymään heistä taloudellisesti. Lyön vetoa, että heidän testamentissaan lukee, että toisen kuollessa perijät saavat vain lakiosan ja esittävät toiveen siitä luopumisesta kunnes toinenkin vanhus kuolee.
Tervetuloa meidän epäsuosiossa olvien vävypoikien kerhoon.
Appivanhemmat taitavat olla samanlaisia kuin olutpullotkin. Parhaimmillaan kylmänä, avattuna, pöydällä.
Taidan olla liian köyhä heidän sukuun!!
"Lyön vetoa, että heidän testamentissaan lukee, että toisen kuollessa perijät saavat vain lakiosan ja esittävät toiveen siitä luopumisesta kunnes toinenkin vanhus kuolee."
Miksipä ei näin lukisi. Sehän on vain oikeus ja kohtuus.
Lahjakirjan tai testamentin ehto, jolla saajan aviopuolison avio-oikeus on suljettu pois lahja/perintöomaisuudesta, on nykyään varsin yleinen. Se on myös hyvin perusteltu. Lakiakin ollaan tietääkseni muuttamassa tähän suuntaan, koska se on myös oikeudenmukaista ja kohtuullista.
Käytännön hankaluutta ehdosta tosin voi aiheutua silloin, jos - kuten kysyjän tapauksessa - lahjoitetulle kiinteistölle rakennetaan uutta tai korjataan vanhaa, ja tähän käytetään avio-oikeuden alaisia (toisen tai molempien puolisoiden) varoja.
Tämän "sianajajan" kommenteissa paistaa suomalaisille tyypillinen tyhmyys perinnönjaossa. Pidetään oikeudenmukaisena sitä, että leski saa pitää kaiken ja omaisuus jaetaan vasta kun toinenkin puoliso kuolee. Näinhän Suomessa on ollut tapana ja perintöveroja on maksettu.
Ruotsissa ja muissa sivistymaissa perintöä aletaan jakaa jo elinaikana. Eläkeikäiset siirtävät omaisuuttaan verottomana jälkikasvulle eri tavoin. Kun sitten on perinnön jaon aika, on vainajan tilillä vain muutamia tuhansia välttämättömiin menoihin.
Suomessa tyhmät eläkeläiset pitävät järjettömiä rahasummia matalakorkoisilla tileillä pankkeja elättäen. Ja sitten maksetaan aivan turhaan perintöveroa. Tähän voi tietysti sanoa, että jokainen saa tehdä rahallaan, mitä huvittaa, mutta miksi antaa rahat valtiolle, kun niillä voisi tasoittaa omien lasten ja lastenlasten tietä?
"Tähän voi tietysti sanoa, että jokainen saa tehdä rahallaan, mitä huvittaa, mutta miksi antaa rahat valtiolle, kun niillä voisi tasoittaa omien lasten ja lastenlasten tietä?"
Nykyään vanhempien kuollessa lapset ovat vähintäänkin keski-ikäisiä eivätkä ole vanhempiensa taloudellisen tuen tarpeessa. Pikemminkin leski tarvitsee, ainakin voidakseen säilyttää sen elintason, joka puolisoilla on ollut, vapaaseen käyttöönsä yhteisen pesän varat. Toki hän siitä osuudesta, jonka saa puolisoltaan testamentilla, maksaa perintöveron, joka I veroluokassa ei kuitenkaan maata kaada. (Keskivertotapauksessa veroprosentti on hieman yli 10.) Tältä osin sitten lapset aikanaan maksavat perinnöstä veron uudelleen. Mutta jos puolisot keskinäisellä testamentillaan haluavat turvata leskeä tällä tavalla, se on täysin heidän vapaassa valinnassaan. Siihen ei perintöä kärkkyvillä (ahneilla) lapsilla pitäisi olla nokan koputtamista.
Sika-asianhoitaja yrittää taas kääntää asiat päälaelleen. Järkevää rahojen hoitoa yritetään väittää ahneudeksi. 10% prosentin perintövero voi olla satoja tuhansia mummonmarkkoja. Siitäkin verosta voi välttyä, jos siirtää rahat ajoissa jälkeläisilleen ja käyttää esim. vakuutuksia. Harvassa ovat ne eläkeläiset, jotka eivät voisi ylläpitää hyvää elintasoa leskenäkin perhe-eläkkeen turvin.
Suomessa tarvitaan valistusta perintöjen hoitoon. Esim. pankit eivät tietenkään ota asioita esille, koska eläkeläisten talletuksissa on miljardeja euroja halpakorkoisilla tileillä. Nuo rahat pitäisi laittaa liikkeelle ja jakaa omaisille kulutukseen. Jääräpäiset "jokainen pitäkööt säästönsä hautaan saakka"-mielipiteet ovat metsäläissuomen aikaisia itkuvirsiä.
Kyllähän tuossa sianajajan viestissä oli ihan selvästi perusteltu näkökulma ilman mitään päälaelleen kääntämistä. Onhan se erikoista, että vanhemmilla olisi suoranainen velvollisuus jakaa varansa sen sijaan että käyttäisivät ne itse niin halutessaan.
Muuten mitä mieltä olet vanhan sanonnan ajatuksesta: "rakastaa enemmän maata kuin kansaa"?
"Järkevää rahojen hoitoa yritetään väittää ahneudeksi."
Kun lapset hoitavat omalta kannaltaan järkevästi elossa olevien vanhempiensa rahoja, tätä "hoitoa" voisi luonnehtia myös termillä "lypsäminen".
"10% prosentin perintövero voi olla satoja tuhansia mummonmarkkoja. Siitäkin verosta voi välttyä, jos siirtää rahat ajoissa jälkeläisilleen"
Jos 10 % on satoja tuhansia, niin loput 90 % on miljoonia. Ne miljoonat siis lesken olisi tullut jakaa lapsilleen. Tokihan lapsia harmittaa, kun leski porskuttaa "heidän rahojensa" päällä eikä ymmärrä kuolla, jotta lapset saisivat "omansa". Lapsi-ressukat, kun joutuvat lesken elinajan kituuttamaan pelkän lakiosaperintönsä varassa.
Verosuunnittelussa sinänsä ei tietenkään ole mitään tuomittavaa, mutta kyllä sen tulee perustua perittävän omaan vapaaseen tahtoon, ei (ahneiden) lasten painostukseen.
Taidat muuten Hugo tyylistäsi päätellen olla itse näitä (ahneita) lapsenlapsia, joiden tarpeista kirjoittelet. Siis oma lehmä ojassa. Koeta Hugo kasvaa (aikuistua) vähän, kyllä se perintö sieltä sinullekin lankeaa, kun maltat vielä vähän odottaa.
En ole perimässä suurperintöä. Minun tapauksessani puhutaan parista kymmenestä tuhannesta eurosta, jos joskus äitini perin.
En näe yhtään mitään järkeä kenenkään kannalta siinä, että maksetaan järjettömiä summia perintöveroja. Miksi joku leski haluaisi välttämättä maksaa veroja? Etenkin, kun varat on saatu säästämällä ja niistä on jo veroja kertaalleen maksettu. Ja miksi joku leski haluaa makuuttaa rahoja pankissa, kun ne voisi jakaa eteenpäin täysin verottomana järkevällä suunnittelulla?
Olen itse keski-ikäinen ja minulla on lapsia. Olen jo nyt siirtämässä ihan tavallista omaisuuttani lapsilleni ja jatkossa aion nopeuttaa tätä rahanjakoa. Olen itse kituuttanut nuorena ankarasti säästäen ja tinkien. Haluan, että omilla lapsillani olisi edes hieman helpompaa kuin minulla.
Sika-asianhoitajan jutuissa näkyy läpi katkeruus. Hän ei tule kosskaan perimään keneltäkään juuri mitään, eikä sallisi sitä muillekaan.