Ihmettelen täällä palstalla ihmisiä, jotka kiihkeästi näyttävät olevan sillä kannalla, että asuntojen nopea, jatkuva hinnan nousu on hyvä asia.
Itse olisin asiasta hieman eri mieltä.
Ensinnäkin on mielestäni sääli, että ihmisten varallisuudesta on niin suuri osa kiinni yhdessä omaisuuserässä ts. asunnossa -> sijoittaminen muihin kohteisiin saattaisi kasvattaa kansallisvarallisuuttamme nopeammin.
Kansantalouden kannalta olen sitä mieltä, että korkeat asuntojen hinnat eivät ole hyvä asia, koska, asuntoihin sijoitettu raha on poissa kulutuksesta muualla, esim. palvelujen käyttö varmasti työllistäisi ihmisiä enemmän.
Ajatusleikki: Ostat asunnon/otat ison asuntolainan -> ei työllistä ketään muuta kuin asuntovälittäjän hyvin lyhyeksi aikaa.
Rakennat talon/otat ison asuntolainan -> työllistät muutaman rakentajan/ostat tarvikkeita noin vuoden ajan -> tämän jälkeen lyhennät asuntolainaa 30 vuotta ilman, että se lisää työllisyyttä, mutta vähentää jatkuvasti kykyäsi käyttää rahojasi muuhun kulutukseen, esim. palveluihin, jotka oikeasti työllistäisivät ihmisiä.
Olisin myös sitä mieltä, että korkeat asuntojen hinnat nakertavat tätä meidän viime aikoina niin kovasti puhuttua kansainvälistä kilpailukykyämme. Korkeat asumiskustannukset heijastuvat palkkoihin ts. niiden nousupaine kasvaa -> kilpailukykymme huononee entisestään.
Onko logiikassani jotain vikaa?
Itse olisin asiasta hieman eri mieltä.
Ensinnäkin on mielestäni sääli, että ihmisten varallisuudesta on niin suuri osa kiinni yhdessä omaisuuserässä ts. asunnossa -> sijoittaminen muihin kohteisiin saattaisi kasvattaa kansallisvarallisuuttamme nopeammin.
Kansantalouden kannalta olen sitä mieltä, että korkeat asuntojen hinnat eivät ole hyvä asia, koska, asuntoihin sijoitettu raha on poissa kulutuksesta muualla, esim. palvelujen käyttö varmasti työllistäisi ihmisiä enemmän.
Ajatusleikki: Ostat asunnon/otat ison asuntolainan -> ei työllistä ketään muuta kuin asuntovälittäjän hyvin lyhyeksi aikaa.
Rakennat talon/otat ison asuntolainan -> työllistät muutaman rakentajan/ostat tarvikkeita noin vuoden ajan -> tämän jälkeen lyhennät asuntolainaa 30 vuotta ilman, että se lisää työllisyyttä, mutta vähentää jatkuvasti kykyäsi käyttää rahojasi muuhun kulutukseen, esim. palveluihin, jotka oikeasti työllistäisivät ihmisiä.
Olisin myös sitä mieltä, että korkeat asuntojen hinnat nakertavat tätä meidän viime aikoina niin kovasti puhuttua kansainvälistä kilpailukykyämme. Korkeat asumiskustannukset heijastuvat palkkoihin ts. niiden nousupaine kasvaa -> kilpailukykymme huononee entisestään.
Onko logiikassani jotain vikaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sykli onkin menossa romahduksen suuntaan.
....täällä avauksia ja vastailee niihin itse samantien :)
Tuskinpa kukaan tälläkään palstalla on mitenkään nopean ja jatkuvan asuntojen hinnan nousun kannalla. Sellainen vaikutelma on saattanut syntyä sinulle siitä, että erään Lahden suunnasta olevan romahdusviestejä jo vuosia massapostittaneen tyypin juttuihin on kyllästytty, etenkin kun hän tietoisesti vääristelee markkina-informaatiota ja aiheeseen liittyviä juttuja, poimien niistä vain omaa mielipuolista romahdushumppaansa tukevia ajatuksia tai lukuja.
Vastineeksi tälle massapostitussekoilulle ovat ihmiset ryhtyneet tuomaan esille faktatietoa asuntomarkkinoista kokonaisuudessaan. Sitten asiaan.
Asuntojen hinnat romahtivat elinkustannusindeksiin nähden poikkeuksellisen alas 90 -luvun laman aikana, mutta niin oli lamakin sellainen, joka osuu kohdille vain 50-100 vuoden välein. Asuntomarkkinat alkoivat toipua laman pudotuksesta vasta 90 -luvun puolivälin jälkeen ja pitkän aikavälin indeksillä asunnot saavuttivat keskimääräisen tason vasta vuosikymmenen lopussa. On totta, että senkin jälkeen on asuntojen hinnoissa nähty nousua, paikoin aika kovaakin. Tämä selittyy kahdella asialla. Toinen on se, että asuntojenkin hinnoissa on lyhytaikaista syklistä liikettä ja nyt on ollut nousuliikkeen vuoro. Syklin vaihtumista ei tarkalleen voi tietää, eikä sen liikkeet ole kovin suuria ehkä 10% luokkaa. Mutta toinen, joillakin alueilla vielä kovemmin vaikuttava tekijä on rakennemuutos. EU ja kansalliset päätökset ovat vääjäämättä ajaneet alas maaseutua ja tämä kehitys tulee jatkumaan. Kiristyvä kilpailu EU:n sisämarkkinavapauden seurauksena tuottaa Suomeenkin kasvualueita, joissa on parhaat elinolot ja työtä ihmisille. Suomessa näitä on ehkä muutamia pääkaupunkiseudun ja sen kehyskuntien lisäksi. Näillä alueilla asuntojen hintoihin on normaalin syklisyyden ja lamasta toipumisen lisäksi vaikuttanut muuttoliikkeen kasvattama kysyntä. On selvää, että pääkaupunkiseudun ja kasvukeskusten kehyskunnissa, tunnin työmatkan päässä, asuntojen hinnat tulevat lähelle rak. kustannustasoa, ydinalueilla voi mennä paljon ylikin, kun uudistuotanto ei ole tonttipulan takia mahdollista.
Sillä, onko se hyvä vai huono asia, ei ole paljonkaan merkitystä. Se on väistämätöntä kehitystä. Sitten joitakin kommentteja viestiisi.
" Ensinnäkin on mielestäni sääli, että ihmisten varallisuudesta on niin suuri osa kiinni yhdessä omaisuuserässä ts. asunnossa -> sijoittaminen muihin kohteisiin saattaisi kasvattaa kansallisvarallisuuttamme nopeammin. "
Asuntoja tarvitaan. Vaatimustaso ja rakentamismääräysten kiristyminen nostavat hintoja/rak. kustannuksia. Jonkun varallisuus on niissä asunnoissa joka tapauksessa kiinni, eikä sillä ole kansantalouden kannalta merkitystä, onko se asukkaan vain vuokranantajan varallisuutta.
Korkeat hinnat ovat hyvin pitkälle vaatimustason ja rak. määräysten kiristymisen seurausta. Suomessa tulee aina olemaan asuminen kallista näiden sääolojen vuoksi ja sen takia joudumme kyllä aina tinkimään muusta elintasostamme.
Täyttä asiaa puhut. Suorastaan vaikuttaa asiantuntijan kirjoitukselta.
Yes,hermolepää ja on hauska huomata että täällä viihtyy fiksujakin immeisiä.