Uusi aakkosto
alkaa nimestä,
ratkaisemattomasta mysteeristä
sisältäen äkillisen makeuden
intohimoisen nuoren naisen,
joka otti mehiläisen muodon,
paritteli ja lopulta tappoi
rakkaudesta
väkivallattomalla kuolemalla
Sielun vertauskuvana
toivomme ihanien
olentojen lisääntyvän
ettei kauneuden symboli
viehkeiden silmien
ylenpalttinen lahja
kuihdu ja katoa
nuoruuden kylmään rappioon
yöhön eksyneeseen
vaaleaan perhoon
Niin kuin luonto
kaiversi kasvosi sinetiksi,
antoi kylmän talven
piirittää ja luoda uomansa,
painaa mieleensä
ensimmäisen näkökuvan
vilahduksen naisen
sileästä vartalosta
Kuin synnin tikku
olisi raapaistu
vartalon hohtavan
pienen tuikean liekin valossa
niin yö oli
meidät vihkinyt
mielekkyyttä etsiessään
pyhiinvaeltajan
luvattuun maahan
Paljastamalla itsensä kokonaan,
panemalla kaikki alttiiksi
kerran elämässään,
koko haparoivan
sisimpänsä summan
Luovuttaa itseni sinulle
Ei riitä että
kellumme kaiken pinnalla,
meidän on tiedettävä
keitä olemme ja
mistä maailmamme koostuu,
kaikki on saanut alkunsa
Syntyykö jokaisessa
rakkaudessa uusi
Romeo ja Julia,
samalla kun
ulkopuolisia merkityksiä
kasautuu ja ne
läikkyvät sisäpuolelta
yli reunojen
Useita viikkoja
tätä hillitöntä vapautta,
rajatonta
hurmioitunutta rakastelua,
kokea sietämätöntä
ja sitten se oli ohi
Paluu omaan elämään
vastuuntuntoiseksi ja järkeväksi
iltatuulen heilutellessa
keveästi verhojen ikkunaa
alkaa nimestä,
ratkaisemattomasta mysteeristä
sisältäen äkillisen makeuden
intohimoisen nuoren naisen,
joka otti mehiläisen muodon,
paritteli ja lopulta tappoi
rakkaudesta
väkivallattomalla kuolemalla
Sielun vertauskuvana
toivomme ihanien
olentojen lisääntyvän
ettei kauneuden symboli
viehkeiden silmien
ylenpalttinen lahja
kuihdu ja katoa
nuoruuden kylmään rappioon
yöhön eksyneeseen
vaaleaan perhoon
Niin kuin luonto
kaiversi kasvosi sinetiksi,
antoi kylmän talven
piirittää ja luoda uomansa,
painaa mieleensä
ensimmäisen näkökuvan
vilahduksen naisen
sileästä vartalosta
Kuin synnin tikku
olisi raapaistu
vartalon hohtavan
pienen tuikean liekin valossa
niin yö oli
meidät vihkinyt
mielekkyyttä etsiessään
pyhiinvaeltajan
luvattuun maahan
Paljastamalla itsensä kokonaan,
panemalla kaikki alttiiksi
kerran elämässään,
koko haparoivan
sisimpänsä summan
Luovuttaa itseni sinulle
Ei riitä että
kellumme kaiken pinnalla,
meidän on tiedettävä
keitä olemme ja
mistä maailmamme koostuu,
kaikki on saanut alkunsa
Syntyykö jokaisessa
rakkaudessa uusi
Romeo ja Julia,
samalla kun
ulkopuolisia merkityksiä
kasautuu ja ne
läikkyvät sisäpuolelta
yli reunojen
Useita viikkoja
tätä hillitöntä vapautta,
rajatonta
hurmioitunutta rakastelua,
kokea sietämätöntä
ja sitten se oli ohi
Paluu omaan elämään
vastuuntuntoiseksi ja järkeväksi
iltatuulen heilutellessa
keveästi verhojen ikkunaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Verhoista sulle tuli sitten mieleen naisen sileä vartalo? ;)) Njooho, kai se on sileimmillään kuln ripustaa verhot.. oisko. Tai veden alla. Tuli päivän sadeannoksesta mieleen.
Mulle tuli Hectorin Yhtenä iltana taas mieleen. Jokainen ansaitsee sellaisen Yhden illan. Joka venyy useaksi viikoksi :))
Varmasti ansaitsee ja itse asiassa mikään ei estä ketään näin viikkojaan viettämästä ;)
Mä muistan pienempänä, vakkari sanonta tai nokkeluus oli "pidetäänkö teillä verhoja ikkunoissa, meillä ei, ne pysyvät pitämättäkin".
Tänään olis joulupuuroa, joululounas ja joulukahvit firman puolesta tarjolla, mantelin löytäjä palkitaan...juoksenko jo...
En ole lukenut kovin montaa runoasi mutta tämä oli lukemistani selkein. Käytät hienoa sanan ja kuvaannollisuuden kaavaa jota voi vain ihailla mutta silti tuntui aikaisemmissa runoissa sanat jäävät yksikseen kaikessa kauneudessaan ja ajatus katkeaa liikaa ja lukeminen tuntuu turhauttavalta. Ehdottomasit kuitenkin kiinnostusta herättäviä runoja.
"Jäävät yksikseen ja katkeilevat", vähän niin kuin ensin hengitys ja sitten ajatus...ajan päästä toiminta kuten mulla just usein käy ;)
Ehkä tässä on Strindbergiläistä ajattelumaailmaa, eli itsensä näköinen kokonaisuus, koska kirjoittaminen on viime kädessä oman itsensä tutkimista vaikka suurin osa on fiktiota?
Sitaatti Strindbergiltä
"Saattaa olla, että miehissä usein tavattava taipumus polygamiaan, on perinnöllisyyttä jo menneiltä kehityskausilta. Olkoon asian laita miten tahansa, surullista se joka tapauksessa avioliitossa on, sillä se rikkoo sopimuksen ja häiritsee luottamusta. Vielä ikävämpää on polyandria naisissa, sillä jos mies onkin uskoton, ei hän pakota vaimoaan elättämään toisen lasta, mutta jos nainen on uskoton, saattaa hän miehensä tekemään työtä toisen miehen lapsen hyväksi, ja se on ruma muoto varkautta.”
Ehkä se elämä toisilla menee ympäristön hämmenyksen ja turhautumisen aiheuttamiseen ;)
Kiitos kuitenkin, että kurkkasit ja hyvää päivän jatkoa.