Aikanaan haettiin tansipaikoilta, mutta nykyään nekin taitaa olla enemmän tanssia, kuin iskemistä varten.
Mistä nykyään sellinen viisikymppinen etsii seuraa itselleen?
Mistä nykyään sellinen viisikymppinen etsii seuraa itselleen?
Mistä nykyään haetaan seurustelukumppania?
Miten on?
29738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Joko netistä tai fyysisestä ympäristöstä. Siellä missä olet toisten kanssa on aina joka hetki mahdollisuus yhteiseen tiehen.
Itse en ole onnistunut vielä. Harkitsen ostaa tarranauhapuvun. Samat harrastukset liittää ihmisiä yhteen vahvemmin. Sama työpaikka kuulemma erottaa ihmiset herkästi. Yritän olla silmätt auki. Jospa minuakin joskus onnistaa.
Ilman kumppania tuntuu elämä puolinaiselta. Miksi muuten sen tunteen nimitys on puoliNAINEN eikä puolimies
totuttu tapa puhua ja toimia -kuten esim... tehdess makaronilaatikkoa -makaronit keitetään ja sitten paistetaan -ei tarvitse keittää, mutta vesi-sulatejuusto-mausteseos on hyvä--- 1,5ltr nestem > 400g makaronia..
Niin on! Vois vaihteeksi tehdä uuden reseptin Joulun kunniaksi. Makaroonilaatikon sijaan tekisin terveellisen joulukakun johon laittaisin puoli litraa nestettä (mikä vaan käy kunhan on märkää), hikipisaroita mielin määrin, kuiskauksia puolin ja toisin (ei kuitenkaan valheita), halauksia reilu sylillinen.
Sekoitetaan hellästi sormenpäillä.
Huom! Nesteen voi korvata parilla kourallisella kuivajauhekahvia. Siinä tapauksessa sekoitetaan neljällä jalkaparilla kiivaasti tangon tahtiin.
Kyllä edelleenkin voi tanssipaikoilta hakea. Alle kolmikymppiset ovat niitä jotka ovat vain tanssimassa.
"Alle kolmikymppiset ovat niitä jotka ovat vain tanssimassa. "
- no mielestäni tuonikäiset kyllä pariutuvat ja ovat juuri perheenperustamisiässä. Keski-iässä olevat käsittääkseni ovat enempi vain tanssimassa.
Tuon ikäiset pariutuvat ja ovat juuri perheenperustamisiässä, siksi heitä ei näykään tansseissa vaan he ovat etsimässä paria sellaisista paikoista mistä muutkin saman ikäiset. Monen mielestä tanssiharrastuksen aloittaminen pariutumismielessä on sama asia kuin zumban tai sulkapallon aloittaminen pariutumismielessä.
Kyse oli lavalla käyvistä alle kolmekymppisistä tanssijoista, ei koko väestöstä. Lavalta löytyy nuorille helpommin kumppani kuin keski-ikäisille. Keski-ikäiset ovat elämää jo nähneet ja siten vaatimukset on eri luokkaa kuin nuorilla.
Aika moni on löytänyt kumppanin netistä. Pari tuttua on päätynyt avioonkin asti. Itse käyn tansseissa ja ravintoloissa, joten en näe tarvetta nettideittailuun.
Tuota samaa olen usein miettinyt, mutta ehkä yritän ottamalla puheeksi asian? Siellä missä olen.
No, tässäkö olet? Ota vaan puheeksi vaikka heti. Mitä sitä turhaan odottelemaan ja kallista aikaa hukkaamaan.
Tässäpä tässä joten en hukkaa aikaa. Mistä aletaan?
Oikeasti alettiin jo! Miten on visiot? Lopusta jos aletaan, on ensin muotoiltava alku. Minkälainen se on tai oli. Aika mukava, eikös?
Jos ei ole mukava alku loppu tulee äkkiä vastaan.
Tanssissa mennään määrättyjen kaavojen mukaan. Onkin aika helppoa jatkuvuudelle seurata molempien tuntemaa kaavaa.
Mitä tanssia/kappaletta ehdottaisit eka kappaleeksi?
Miten olis Lauran kauniin haikea "Mä Annan Sut Pois" :)
No kyllä sitä kumppania haetaan myös tanssipaikoilta, mutta se on pidempi prosessi, eikä haku ole aktiivista. Ensin tutustellaan tanssin merkeissä pari vuotta, kunnes tullaan niin läheisiksi, että päädytään vahingossa suhteeseen. Yhden illan taktiikalla ei tansseista seuraa juurikaan löydy.
Jumalanpalveluksista ja kirjastosta olen löytänyt hyviä.
Tämän täytyy olla uusavuttomuutta.
L-positiivisten seuroista,siellä on namupaloja.
syrjä kyliltä siellä on niin halukasta porukkaa että sukat koivista irtoo ja valinnan varaa löytyy, ja pirusti mehtiä!(eikä oo jäläkikasvua)
Mietiskelen aivan samaa täällä kotona istuessani.
Ravintoloihin minun on turha mennä. En oikein tiedä miksi koen asian niin, mutta kait tunnen itseni siellä jotenkin ulkopuoliseksi.
Sitten on semmoinenkin asian jonka ei luulisi olevan ongelma lainkaan, mutta semmoiseksi se on muodostunut. Olen huomattavasti ikäistäni nuoremman näköinen. Joten kaikki ikäiseni vastakkaista sukupuolta olevat karsastavat minua ja (kait) ajattevat minun olevan etsimässä ikäistäni vanhemmista jotain muuta kuin vakituista kumppania. Vai pelotanko jotenkin muuten. Olenko esim. kotoani karanneen näköinen? En tiedä. En ole kysynyt, kun edes siihen ei ole ollut tilaisuutta.
Kaikenmaailman kansalaisopitot eivät ole olleet tuottoisia. Sinne vaan mennään ja sitten kaikki kiirehtivät väsyneinä koteihinsa.
Tanssipaikat ovat loputtoman kaukana vaikka asunkin Etelä-Suomessa, en missään Takahikiällä. En ole edes tanssitaitoinen siinä mielessä kuin nuo asiaan vihkiytyneet ovat. Intoni kun ei kuitenkaan korvaa taitoa.
Netti-ilmoitukseni ei poikinut muuta kuin kehuja siitä kuinka hyvä ja hauska se profiilini oli. Siitä tuli vain semmoinen fiilis kuin joskus työtä hakiessani. Näkemättä ja tapaamatta minua, minut laitettiin fossiilien joukkoon. Turha väittää ettenkö olisi ollut aktiivinen sielläkin.
Mitä siis teen? Istun ja ikävöin kumppania, hellyyttä, yhteisiä hetkiä, rakkautta,...
Nyt elän vain puolittain. Loppuelämäni tulee olemaan pitkästyttävä ja merkityksetön.
Joopa joo.Olen itsekin paljon ikäistäni nuoremman näköinen ja oman ikäiset naiset eivät kiinnostu minusta lainkaan,vaikka olen "kuulemma" ihan hyvännäköinen,mukava ja kaikkee muuta ihan vitun hienoo.Se on aivan käsittämätöntä että sitten jotkut pikkuritsat on ihan lääpällään tämmöseen 40v mieheen ja mä en haluais mitään itseeni paljo nuorenpaa elämänkumppaniks.Nytkin olen seurustellut 24v tytön kans pari vuotta ja ollaan jotenkin niin eri maailmoista että haluisin erota ja vihdoin löytää naisen joka on samanikäinen ja suunnilleen ajattelis tulevaisuutta samanlailla.Ihan turha mistään netistä etsiä,olen koittanu ja haluaisin kans tietää et mistä löydän seuraa.
Eipä se kumppani hakemalla taida tulla, kun on tullakseen, se vaan tulla tupsahtaa ja sillä siisti. Itse käyn silloin tällöin tanssimassa ja kyllä niitä tulijoita olisi, mutta kun, hmm. Jos tuntuu yksinäiseltä hommaa vaikka koiran pentu, niin on seuraa ihan kylliksi:) minulla on jo 9v koira enkä ole tuntenut itseäni yksinäiseksi.
Ei se kumppani hakemallakaan ehkä ikinä tule,mutta ei sua kukaan kotoakaan tule hakemaan.Sielä saa varmasti lopun ikänsä olla yksinään jonkun koiran kans.Mulla sitä paitsi on kissoja kaks mutta ei niitten kans oikein mitään kovin kummallisia keskusteluja saa aikaseksi.Ehkäpä munkin eteen vielä joku tulla tupsahtaa.Se oliskin mukava joululahja.Jos tekis profiilin tänne suomi24.Onhan täältä kai joku löytäny ihan järkevääkin seuraa,vaikka kuulemma täälä eninmäkseen pyörii kaikkia enenmän tai vähemmän tunnevammasia ihmisiä.
Tunnevammaisia kait ollaan kaikki ihan oikeutetusti! Miksi? Koska ihan (vakavissaan) pikkusen aikaa sitten sai koko Suomen kansa sotatrauman. Aaltoliikettä, siis tunnevammaa riittää vielä pitkään.
Kuulin että Korvatunturilta saa naista tänä Jouluna. Eli siis sinne kaikki Sinkkumiehet. Sinne kaikki naiset menneet on.com
ei mistän
Jos haet nuorempaa seuraa, niin et löydä ainakaan sennssisivuilta. Samanikäistä tai vanhempaa voit löytääkkin. Käy kiskurin sivuilla (nimi muutettu). Siellä on 90% viiskymppisiä. Erityisesti mies+mies sivut on täynnä sun ikäsiä ;) Jos nuorempi seura kiinnostaa, niin vain rahalla saa. Vinkkinä voin sanoa, että pikkuraha ei kelpaa. Suomeen on rantautunut uusi ilmiö. Rattopojat. Kumma kun toimittajat ei tiedä asiasta mitään.
Sex shopista.
Tarkoitat varmaan seksikumppania!?
Seksi ja seurustelu-sanat kun ovat niin samanlaisia, että tuppaa mennä sekaisin.
Joo! Ainakin mä haen siinä sivussa myös seksikumppania. Olin naimisissa semmoisen seurustelukumppanin kanssa, jolle ei seksi tai edes kädestä kiinni pitäminen maistunut. Minä yhdistän seurustelun ja seksin oikein mielelläni samaan pakettiin!