Hei!
Ajattelin kysellä, olisiko täällä sellaisia, joille samaa sukupuolta edustavaan henkilöön rakastuminen on tullut ns. kuin salama kirkkaalta taivaalta? Minulle nimittäin kävi niin, vaikka olen itseäni pitänyt tähän asti ihan heterona. Ja tämä on IHANAA, varsinkin kun hän tuntee samoin!!!
Ajattelin kysellä, olisiko täällä sellaisia, joille samaa sukupuolta edustavaan henkilöön rakastuminen on tullut ns. kuin salama kirkkaalta taivaalta? Minulle nimittäin kävi niin, vaikka olen itseäni pitänyt tähän asti ihan heterona. Ja tämä on IHANAA, varsinkin kun hän tuntee samoin!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Palstan perusteella päättelisin, että useimmat ovat jo teini-iässä aavistelleet taipumuksensa, mutta en minä. Tynnyrissä kasvanut - tai siis tiesin, että onhan "niitä", muttei olis voinut vähempää kiinnostaa. Jonkin verran vanhempana kuin sinä, vuosia sitten, rävähti äkisti. Meitä oli neljä työkaveria merellä, ohjailtiin firman venettä Suomenlahdella. Ja lauantaiaamuna yhtäkkiä tajusin, miten kaunis Hän on.
olen aivan umpirakastunut ihanaan naiseen. jätin miehen ja monen vuoden suhteen... salamakirkkaalta taivaalta jutun takia, hyvältä tuntuu
sitten kävikään,,,." (muumeista?)
Lauantai sujui häkeltyneenä, niin uutta. Toisaalta tiesin tismalleen, mitä oli päässyt tapahtuman, toisaalta sen torjui. Mutta siitä aamusta alkaen väistelin tarkkaan Häntä, varoin koskettamasta. Naurettavaa, ahtaassa veneessä! Vielä eilen hipoiltiin kaikki toisiamme luontevasti (paitsi meidän kommodoria, mies). Kiusallisinta oli, että halusin koskettaa, mutta siis kunnon protestantti ei kosketa missään nimessä.
Illalla harhauduttiin saareen, jossa oli jonkin venekerhon tanssit. Kuten sanoin, Hän oli kaunis (kai vieläkin), vetäistiin aina ensimmäisenä lattialle. Niin nytkin. Lattialta silmäilin usein, kukas sitä nyt vie. Nolostuin kamalasti, kun aina, joka saakutin kerta hänkin katsoi minua ja kulloistakin tanssikaveria, en enää lopulta kehdannut vilkuilla. Kun vetäydyttiin veneelle nukkumaan, Hän hylkäsi siskonpedit ja asettui erilleen makuupussiinsa. Halusin ryömiä sinne, koko yön, nukahdin vasta aamulla.
Herranjestas, tätä voisi jatkaa, mutta tarina ei ole yhtä onnellinen kuin tuossa edellä minä:llä. Täysnuijahan tässä. En pystynyt sulattamaan itseäni, ja kun tunnetta ei voinut torjua, torjuin sen näyttämisen. Kuvittelin onnistuneeni siinä. Parin vuoden ajan Hän ilmestyi viereen kapakeissa ja bussiretkillä, huonekaveriksi seminaareissa, hyttikaveriksi risteilyillä, minä vaan esitin hauskaa heteroa. En uskaltanut. Sitten Hän vaihtoi työpaikkaa. Vielä muutama vuosi jaakobinpainia ja otin vihdoin lusikan kauniiseen käteen, etsin naisen, tuntemattoman, josta tuli tuttu.
suurin syy saman kurssin löytymättömyydelle molemminpuolinen tilanteen uutuus, varovaisuus, ulkalluksen puute ehkä pahimmillaan nolostumisen uhatessa? Olivatko elämäntilanteet esteenä? Ymmärsin, että tunsitte jo toisenne, ja sitten tuli oivallus, teille molemmille.
Voihan olla, että nämä mieleen jääneet, kovastikin puhutelleet tilanteet, ovat elämämme varrella niitä "jumalan sormen" (ilman lokeroivaa vakaumusta, jotenkin piti kielellä ilmaista) kosketuksia. Ehkä ne ovat reitin käännäntipisteitä, joista valitaan uusi linja, ja sillä tavalla tilanne edistää paljonkin. Pääasia ettei jää harmittamaan, ettei hukkaannu energiaa. Vai liekö sekään? Ehkä harmituksen tarkoitus on muistuttaa.
Niin voisi. Miksikö utelen? -Se ei ole tarkoitukseni, aivan hyvällä kysyn. Uskon, että meidän yhsilöiden elämät muotoutuvat samoista aineksista, vaikka eivät olekaan yhteismitallisia. Ja tässä elämässä toistuvat samanmoiset tilanteet. Muistat, kerrot elävästi, lämpimästi.
Asia oli outo, uus. Yli 20v sitten myös koko valtaväestölle, uskoisin. Ei esillä mediassa, kirjallisuutta ei hevin löytynyt (paitsi vihdoin Nin, Jong, Alther, Clod ja muutama muu). Ajatukset jyskytti päässä. Yksin. En kehdannut paljastaa tunteita, mitä, jos olen erehtynyt, jos Hän nauraa, paljastaa töissä, miten on käynyt, saan kummajaisen leiman (vaikka itse jo aloin tottua tähän ihmeelliseen intohimoon). Nyt jo vähän enemmän elämässä nähneenä olen aika varma, että Hän oivalsi ensin minut, ja minä älykääpiö lopulta heräsin, mutta pelkurina luikin pakoon enkä vastannut houkuttelevaan kutsuun. Jumalallinen kosketus todella, muutti suuntaa. Parin etsiminen vaikeutui sanomattomasti sen tien.
pitäisi olla se madonreikä tossa noin, tai retkimallinen repun taskussa, josta livahtaa tästä tosihetkestä aikamatkalle. Voi että,,,.
Mun eka ihastus seitsemään vuoteen veti polvet veltoiksi, mutta ei onnannut sen kanssa, vaan se johdatti erään toisen naisen syliin.
Onks kaikilla ollut näin hauskaa koko ajan ja tämä on ollut minulta salattuna näin pitkään?