Unelmia ja unelmia

Terveellinen muistutus! Mikähän siinä kirjailijuudessa on noin hirveän tavoiteltavaa? Raha ei ainakaan pitäisi olla houkuttimena, jos on yhtään lukenut tutkimuksia kirjailijoiden tulotasosta. Maine ja kunniako sitten? Ei monikaan julkaisukynnyksen ylittäneistä sitten kuitenkaan saa niitä kumpaakaan, kirja on seuraavassa alennusmyynnssä eikä kukaan huoli sitä ilmaiseksikaan.

Onko kaikki vain harhaa, unelmaa? Niin kai sitten. Joku kirjailija/opettaja totesi kerran Oriveden opiston kesäkurssilla (sivulauseessa) , että näiden kurssien päätarkoitus on saada lahjattomat kurssilaiset lopettamaan kirjailijaksi haluaminen. Eräs tuttu lääkäri kävi näyttämässä runojaan eräälle gurulle, joka totesi,että "Ihan jees, mutta ei sinun varmaan kannata noita hommia lopettaa". Jonkun pitää katkaista unelmilta siivet. Vaikka toisaalta: kyllä ihmisellä pitää olla unelmia.

Olen miettinyt, mitä siitä oikeasti seuraisi, jos kirjani julkaistaisiin. Viihtyisinkö siinä roolissa? Haluan kirjoittaa, mutta en halua esiintyä julkisuudessa. Nykyään kirjailijan pitää osata esiintyä ja varmaankin myös nauttia siitä. Minulle olisi kauhistus, jos minut tunnistettaisiin lähikaupassa ja ihmiset tulisivat pyytämään nimikirjoitusta. Ja entä jos mokaisin ja lööpit kirkuisivat sitä iltalehtien etusivuilla? Taviksena on helpointa elää.

Silti vaan suunnittelen jo seuraavaa kirjaani ja alan kirjoitaa sitä heti vuoden vaihduttua. Miksi? Koska kirjoittaminen on niin valaisevaa. Niin kuin joku kirjailija totesi haastattelussa: "En vielä tiedä, mitä mieltä olen siitä, kun en ole vielä kirjoittanut siitä". Kirjan julkaisemiseen suhtaudun ristiriitaisin tuntein, vähän kuin lottovoittoon: olisihan se kiva saada, mutta toisaalta se sotkisi minun elämäni ihan kokonaan.

Ehkä ihmisten halut julkaisuun ja vastaavaan ovat toisistaan poikkeavia. Joku haluaa olla kuuluisa, toinen haluaa elää kirjoittamisellaan, joku vain jättää oman merkkinsä maailmaan.
Mutta se on totta kuten monilla alueilla, ihmisillä ei ole juurikaan itsekritiikkiä. Syytä en tiedä, tietäisikö joku psykologi?
Itsekin aloitin vihdoin kirjoittaa romaania, ja huomasin sen tosi koukuttavaksi elämäntavaksi. Luomani ihmiset ovat muuttuneet eläviksi, niillä on historia, tulevaisuus, haluja sekä toiveita. Tätä lisää. Ja ainahan voin painaa niistä itselleni yhden kappaleen, kun kerran tulevat tehtyä.

Jos minun kirjani tulisi julkisuuteen en usko sen vaikuttavan mitenkään mun elämääni.
Koska en ottaisi sitä millään tavalla omaksi ansiokseni.
Kysessä on hengellinen kirja ja itse olen uskova. Kunnia kuuluisi yksin Jumalalle.
Omissa voimissa en olisi edes pystynyt kirjoittamaan käsikirjaani.

Niin, Jumala puhuu kauttasi ihmisille. Sinä olet vain kirjoittaja.

Joo! Vähän niin Diego Maradonan kädellä tekemä maali Meksikon maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1986. "Jumalan käsi" mies julisti myöhemmin kun joutui selittelemään tekoaan. "Jumalan kynä" kävisi kirjakon julistukseksi.

Kyllä ihmisellä pitää olla unelmia ja tavoitteita, kunhan pysyttelee realiteeteissa. Kirjoittaminen ei poikkea millään lailla mistään muustakaan itsensä toteuttamisen alueesta. Meillä suomalaisilla on tapana vähätellä omia aikaansaannoksia. Kyllä jokaisella on oikeus riemuita omista saavutuksistaan. Itse jouduin pyyhkimään kyyneliä, kun avasin pahvilaatikon ja otin käteeni ensimmäisen omakustanneromaanini. Kukaan ei ollut näkemässä. Se hetki oli yksi elämäni kohokohdista ja olen kuitenkin jo keski-ikäinen mies. Yhtälailla ihminen voi iloita onnistuneesta kakun kuorrutuksesta, ensimmäisestä maratonistaan, tai ihan vain vaikean sairauden jälkeisistä ensiaskeleista.

Tärkeintä on matka, ei päämäärä.

Näinhän se on, vain promille kykenee toteuttamaan haaveensa kirjan julkaisemisesta.

Olen itsekin miettinyt illuusioita, joiden avulla hylkyjä on helpompi kestää. Kun olen saanut nyt käsiksestäni hylkyjä toisen perään, olen joutunut miettimään, mitä järkeä tässä on.

Mutta tarve kirjoittaa on järkeä voimallisempi, kirjoittaminen vie ja minä vikisen.

Jos olisin edes saanut jostain todellä tylyn tuomion tyyliin "rupeapa harrastamaan vaikka virkkausta", niin tästä unelmasta olisi ehkä helpompi luopua.

Mutta kun saan jatkuvasti "täkyjä", jotka saavat toivomaan ilman, että unelma kuitenkaan vielä on toteutunut.

Olen saanut palautetta kustantamoilta käsikirjoituksistani, ja uusimman annoin parin jo julkaisseen kirjailijatutun luettavaksi, nämä olivat sitä mieltä, että joku kustantamo nappaa ihan varmasti ja toinen oli valmis suosittelemaan sitä omalle kustannustoimittajalleenkin.

Mutta eipä sitä kustannussopimusta ole vain ilmaantunut. Iso osa on jättänyt kokonaan vastaamatta, muutamasta on tullut ihan kovia hylkyjä.

Ja silti pukkaan vain uutta tekstiä... jo nyt on piru... en vaan pysty luopumaan asiasta, joka on ollut osa identiteettiä 6-vuotiaasta saakka. Siitä lähtien olen tarinoita pakertanut, vaikka aivan julkaisusopimus mielessäni olenkin ruvennut kirjoittamaan vasta päälle 3-kymppisenä.

Elämä ilman unelmia on kuin riisipuuro ilman mantelia. Ja uskokaa tai älkää - joskus unelmat käyvät toteen. Siihen voi mennä vuosia, niin kuin minulla, mutta kun hommat lähtivät pyörimään, ne pyörivät sitten sellaista vauhtia, että en ollut silmiäni uskoa.
Kustannussopimus tuli kirjoitettua alle viikossa käsiksen lähettämisestä, kolmesta kustantamosta tuli lähes yhtäaikaa vihreää valoa. Pääsin valitsemaan itselleni sopivimman tuntuisen kustantamon ja parhaillaan teen muokkauksia esikoiseeni. Toinenkin käsis jo aluillaan.
Ainakin sivutoiminen ura tästä sitten tuli. Turhaan en unelmoinut vaikka maaliviivan ylittämiseen menikin parikymmentä vuotta.
Mutta koska kannattaa luovuttaa? Uskoa ettei minusta ole tähän? Siinäpä kysymys. Kirjoittaminen on usein elämäntapa ja siksi siitä ei kannata luopua. Julkaisusta haaveileminen - jos hylkyjä tulee uudestaan ja uudestaan, niin silloin ehkä kannattaa miettiä omia tavoitteitaan. Miksi kirjoittaa? Kenelle kirjoittaa? Unelmista ei tarvitse luopua, mutta järjen käyttö on suositeltavaa.

Mikä osoite on blogilla?

Hän ei enää kirjoita blogia, en tässä julkaise, kun en tiedä haluaako sitä enää luettavan, ilmoittanee itse, jos haluaa potää sen julkisena.

Tässä linkki: http://keskustelu.suomi24.fi/node/10251571