Joulu, monelle ortodoksillekin vuoden tärkeimmäksi kirkolliseksi juhlaksi -ainakin ulkoisilta puitteiltaan, muodostunut, on pian käsillä. Kenellekään ei ole epäselvää miksi sitä vietämme. Se on Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla, tuon ainutkertaisen ja ihmeellisen tapahtuman, jossa me kaikki saimme Jumalalta suurimman ja arvokkaimman lahjan mitä ihminen milloinkaan voi osakseen toivoa.
Muistaessamme tätä meitä kohdannutta suurta hyvyyttä haluamme mekin, kukin kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan, myöskin antaa nyt lahjan rakkaimmallemme ja läheisellemme. Joulu on meille sekä saamisen, että antamisen juhla.
Ottaessamme ja antaessamme maallisia lahjoja toinen toisillemme saatamme unohtaa tärkeimmän, sen lahjan jonka olemme Jumalalta saaneet. Joskus käy niinkin, ettemme ymmärtämätömyyksissämme edes huomaa sitä meille tarjotun. Ylenkatsomme lasta seimessä, tallissa, lehmien ja muiden kotieläinten seassa, vailla maallista mammonaa ja arvovaltaista sukua. Ajattelemme, ettei tuosta ole meille mitään hyötyä, ei ainakaan tässä ja nyt.
Oma ylpeytemme ja kovasydämisyytemme sokaisee meidät. Samalla kun emme osaa arvostaa ja ottaa nöyrinä vastaan sitä lahjaa jonka Jumala meille tarjoaa, emme myöskään halua antaa mitään Hänelle jonka syntynäjuhlaa vietämme.
Paljosta meidän ei tarvitse luopua. Ei ainakaan, jos ajattelemme lahjamme rahallista arvoa. Eikä se, mitä meiltä odotetaan, olekaan rahalla mitattavissa tai mistään ostettavissa.
Mikä sitten on tuo Jumalalle mieluisin ja meiltä suuria taloudellisia uhrauksia edellyttämätön lahja? Se on lahja jonka voimme antaa, ei vain jouluna, vaan vuoden jokaisena päivänä.
Tuon lahjan antoon meitä kehoitetaan palvelukseen osallistuessamme jolloin saamme kuulla sanat,
- Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme, Kristuksen, Jumalan haltuun!
Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään. Yksinkertaisesti ja enempiä selittelyjä kaipaamatta.
Ja niin kuin kuoro tuohon papin kehoitukseen vastaa, vastatkaamme mekin, kiitollisina osaksemme tulleesta lahjasta, Kristuksesta,
-Sinun haltuus, Herra!
Kun näin teemme, voimme olla varmoja siitä, että olemme niin saaneet kuin antaneetkin parasta mitä tiedämme olemassa olevan!
Silloin toteutuu myös jokapäiväisessä elämässämme, meissä itsessämme se mitä näin joulun aikaan toivotamme toisillemme,
Kristus syntyy. Kiittäkää!
Muistaessamme tätä meitä kohdannutta suurta hyvyyttä haluamme mekin, kukin kykyjemme ja mahdollisuuksiemme mukaan, myöskin antaa nyt lahjan rakkaimmallemme ja läheisellemme. Joulu on meille sekä saamisen, että antamisen juhla.
Ottaessamme ja antaessamme maallisia lahjoja toinen toisillemme saatamme unohtaa tärkeimmän, sen lahjan jonka olemme Jumalalta saaneet. Joskus käy niinkin, ettemme ymmärtämätömyyksissämme edes huomaa sitä meille tarjotun. Ylenkatsomme lasta seimessä, tallissa, lehmien ja muiden kotieläinten seassa, vailla maallista mammonaa ja arvovaltaista sukua. Ajattelemme, ettei tuosta ole meille mitään hyötyä, ei ainakaan tässä ja nyt.
Oma ylpeytemme ja kovasydämisyytemme sokaisee meidät. Samalla kun emme osaa arvostaa ja ottaa nöyrinä vastaan sitä lahjaa jonka Jumala meille tarjoaa, emme myöskään halua antaa mitään Hänelle jonka syntynäjuhlaa vietämme.
Paljosta meidän ei tarvitse luopua. Ei ainakaan, jos ajattelemme lahjamme rahallista arvoa. Eikä se, mitä meiltä odotetaan, olekaan rahalla mitattavissa tai mistään ostettavissa.
Mikä sitten on tuo Jumalalle mieluisin ja meiltä suuria taloudellisia uhrauksia edellyttämätön lahja? Se on lahja jonka voimme antaa, ei vain jouluna, vaan vuoden jokaisena päivänä.
Tuon lahjan antoon meitä kehoitetaan palvelukseen osallistuessamme jolloin saamme kuulla sanat,
- Antakaamme itsemme, toinen toisemme ja koko elämämme, Kristuksen, Jumalan haltuun!
Siinä se kaikessa lyhykäisyydessään. Yksinkertaisesti ja enempiä selittelyjä kaipaamatta.
Ja niin kuin kuoro tuohon papin kehoitukseen vastaa, vastatkaamme mekin, kiitollisina osaksemme tulleesta lahjasta, Kristuksesta,
-Sinun haltuus, Herra!
Kun näin teemme, voimme olla varmoja siitä, että olemme niin saaneet kuin antaneetkin parasta mitä tiedämme olemassa olevan!
Silloin toteutuu myös jokapäiväisessä elämässämme, meissä itsessämme se mitä näin joulun aikaan toivotamme toisillemme,
Kristus syntyy. Kiittäkää!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Viekäämme ilosanomaa Kristuksesta eteenpäin, ei ainoastaan nyt vuoden pimeänä aikana vaan vuoden jokaisena päivänä, Kristuksen antaman lähetyskäskyn mukaisesti, kaikille jumalattomille.