Heips,
Miten te muut olette järjestäneet lapsen ja etävanhemman tapaamiset, jos asutte esim. 100km:n päässä exästä? Me harkitsemme muuttoa, mutta mietityttää lasten ja isän tapaamiset...meneekö liian rankaksi jos 2 kertaa kuukaudessa lapset kulkevat 100km yhteen suuntaan tapaamaan isäänsä joka asuu toisessa kaupungissa??
Haluaisin säilyttää tietenkin tapaamiset, mutta tarkoittaako se sitä että asumme exän lähellä seuraavat 16 vuotta? ;)
Miten te muut olette järjestäneet lapsen ja etävanhemman tapaamiset, jos asutte esim. 100km:n päässä exästä? Me harkitsemme muuttoa, mutta mietityttää lasten ja isän tapaamiset...meneekö liian rankaksi jos 2 kertaa kuukaudessa lapset kulkevat 100km yhteen suuntaan tapaamaan isäänsä joka asuu toisessa kaupungissa??
Haluaisin säilyttää tietenkin tapaamiset, mutta tarkoittaako se sitä että asumme exän lähellä seuraavat 16 vuotta? ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mieheni exä muutti lasten kanssa meille informoimatta 100 km:n päähän. Ja mieheni on hoitanut kaikki kuljetukset. Hintaa näille reissuille kertyy kauheasti, mutta lapset tykkäävät matkan teosta, joten sen suhteen ei ongelmia. Itse laitettaisiin jo bussissa kulkemaan, mutta exä ei maksaisi mitään, joten hankala hoitaa asia...voisi matkarahat lapsilta kadota exän käyttöön, jos niitä etukäteen antaisi...
matkarahat katoaisi jos ne etukäteen antaisi? Eikö ne ole lasten matkaamista varten äidille annettu? Ja jos lasta ei kuulukaan, niin silloinhan hän rikkoo kahta asiaa: tapaamissopimusta ja lapsille annetun matkarahan "pimittämiseen" .
En aina jaksa uskoa näihin, että lasten huoltaja (nainen, äiti) se exä on aina vaan rahanahne ja itsekäs.
Tai onhan se itsekäs, kun laittaa lapsensa isälleen ja samalla saa itselleen vapaan viikonlopun.
Ainakin minun esikoiseni valitti tästä näin jälkikäteen: niin sä laitoit meidät iskälle (jonne menivät erittäin mielellään!! JA Itse ihan halusivat mennä sinne!!) että saisit itsellesi vapaata meistä!
Teeppä niin tai näin, aina meni väärin päin
Ymmärrän myös exän kannan...kiitos sinulle siitä. Mutta meidän välit miehen exän on todellakin sillä mallilla, että lasten syntymäpäivärahatkin (joita saaneet mieheni vanhemmilta) ovat menneet exän menoihin. Eli lapsiin luotan, mutta en heidän äitiinsä tässä asiassa. Lapsille voin antaa matkarat, kunhan he ovat niin isoja, että voivat rahat itsellään pitää tallessa.
Ja hän on myös rikkonut tapaamisoikeusasioita monta kertaa, valitettavasti.
Yritetään tulla toimeen, me kaikki :)
Meillä välimatka oli enemmän kuin 100 km, mutta tapaamiset oli kuitenkin harvemmin kuin joka toinen vkl.
No, meillä alun pitäen tapaamiset oli kerran kuussa viikonloppu, ja kun muutimme, ne harveni noin 2 kk välein. Kesällä viikko - kolme viikkoa ja talvella pidennetty vkl tai viikko koulun loman aikana.
Meillä meni niin, että aluksi minä vein lapset isälleen. Matkustimme kaikki junassa. Minä jäin kotipaikkakunnalleni omille sukulaisilleni.
Sitten kun sain auton, teimme treffit puoliväliin, kunnes lasten isä kieltäytyi tästä. Sitten treffit tehtiin isovanhempien kanssa. Sitten hän taas alkoi olla mukana kuljetuksissa, mutta kun lapset kasvoi, he matkasivat jo itsekseenkin, mutta olivat silloin jo tosi isoja (????) nuorinkin taisi olla n. 10 v.
Meillä välimatka on kolme kertaa tuo 100 km. Tapaamiset ovat järjestyneet todella hyvin kaikesta huolimatta. Pääasiassa lapsen isä (tapaaja) hakee ja tuo lapsen. Joskus menen puoliväliin vastaan tai vien lapsen mennessäni vanhalle asuinseudulle käymään isänsä luokse. Ennen kuin lapseni aloitti koulun lapsi kävi isäänsä tapaamassa noin kerran kuussa ja oli aina vähän pidempään esim. viikon. Kun koulu alkoi, lapseni on viettänyt isän luona kaikki pidemmät vapaat ja kesälomasta kuukauden. Aika usein koulukin joustaa ja lapseni saa matkustuspäivän vapautusta koulusta. Meillä homma toimii. Joskus myös lapsen isä työmatkoillaan täälläpäin hakee lapsen luokseen hotelliin yöksi. Ei ongelmia. Tottumis- ja järjestelykysymys.
Olen eträvanhempi, ja asun noin 150 km päässä lapsistani. Opintojeni ajan lasten huoltaja tuki tapaamisia, mutta nyt...
En voi tavata heitä tulojeni takia. Tuloinani on työmarkkinatuki ja asumistuki. Pakollisten laskujen jälkeen per kk käytössäni on alle sata-150 euroa, kuukaudesta riippuen.
Lasten isän ei ole "pakko", kuten asian ilmaisi, maksaa kulkemisia. Itse voin liikkua vain liftillä, mutta lasten kulkemisiin keino ei oikein käy... Kotonaan heillä on äitinä toimiva isän avovaimo, joka on sanonut ettei ota mitään vastuuta lapsista.
Olen huolissani. onko minun ihan oikeesti vaikka jätettävä vuokrat maksamatta, että voin tavata omiani? Sen jos joudun tekemään, niin kirjoitan kolmeen tai neljään lehteen kyllä yleisönosastoille takuulla mielenkiintoisia juttuja... elävästä elämästä. Lapset haluaisivat tavata minua. Kuulemma.
En viimeksi, kun tulivat ovelle, voinut kuin kieltää heidät. Olin ilmoittanut puhelimessa lasten isälle, etten ota, kun en rahallisesta syystä voi, muttei ymmärtänyt. Sitä ennen oli kiljunut, että onko hänen maksettava... Ja olin sanonut ettei todellakaan ole. Ei mielestäni tässä mitään pakkoja ole. Silloin en vain tapaa omiani, eivätkä he näe minusta vilaustakaan.
en minäkään heitä väkisin ole synnyttänyt, jne... Enkä väkisin ole elänyt heistä vuosikausia erillään, vaan kun lasten isä halusi siten.
Paras järjestely olisi jokin pysyvämpi ratkaisu, esim. lasten huoltajuuden velvoitus uudelle isän avolle...
Mikään ei kuitenkaan tunnu sopivan, ja minun oli tehtävä tuloistani selvitys lasten isälle, vaikken asu heillä, en ole lasten huoltaja, ja maksan elatuksia korkojen kanssa.
Mitä tehdä? Ja kenen pitäisi tehdä? Lasten tulevat vuodet tässä nyt ovat kyseessä, ja se onko vain aina jouduttava pahoittamaan mielensä huoltajan ns. "kettuilun vuoksi". joka ihminen siis ei tunnu ymmärtävän että ei ainookaan lapsi selviä ei-oolla missään taloudessa.
Tuntuu, ettei lasten kotikunnan lastenvalvojakaan ota mitään kantaa asiaan. Ainakin tässä on nyt mennyt päiväkausia, eikä kuulu mitään. Sen enempää puhelinsoittoa, kuin kirjeitsekkään. Haluaisin asioiden selkiytyvän lasten takia johonkin pisteeseen, että kukin tietäisi mitä voi... Ja kenen vastuut mitkäkin.
Laki sanoo, että etävanhempi maksaa ja hoitaa kuljetukset.
Ikäväähän se on. Lähivanhempi tekee kuitenkin paljon enemmän lasten eteen, koska pyörittää arkea kotona.
Myöskään äitipuolella ei ole lapsia kohtaan rahallista velvoitetta ja jokainen äitipuoli osallistuu oman harkintansa mukaan lasten kustannuksiin ja kasvatukseen.
Äitipuolta ei käsittääkseni voi velvoittaa lastesi huoltajaksi.
eihän kait ole exäsi vika, ettei sinulla ole työtä ja rahaa. Jokainen makaa niinkuin petaa.
Omassa tapauksessa etävanhempi ei ole viitsinyt lukea itselleen ammattia ja töitäkään ei ole tehnyt kuin muutaman kuukauden eläissään.
On siis hänen omaa syytä, jos ei ole rahaa.
Kuskaamiset hän tosin hoitaa, nyt kun asuu n. 100 km päässä. Ennen kuin matkaa oli vain n. 25 km. hoitivat isä ja etävanhempi kyydit puoliksi.
Mutta välimatkan pidetessä isä ei enää kyyteihin suostunut, koska matka on liian pitkä ja tulee kalliiksi.poika ei uskalla kulkea yksin bussilla.
Joten tottahan se on hankalaa.
Yrittäkää kuitenkin vielä keksiä lapsille paras ratkaisu.
Jaa. Mielenkiintoista. Perheen eteen vuosikausia tehneenä. Ammatti "katosi" EU:n myötä... nyt olen lukenut toiseen, hyvin paperein.
Se työ vain uottaa, viimeksi toissapäivänä kirjoitin hakemuksen. Kuluu minulta- Työnhakuun! Puheluihin työnantajille, postimerkkeihin, ja kopioihin...
Huoltaja vinkuu että lapsilla on ikävä. Että en suinkaan makaa, kuten olen itse petannut. Toinen vaihtoehto olisi kiertää pitkin suomea muutaman viikon/kuukauden työpätkiä. Mutta: en omista asuntoautoa... Tilanteeni on siinä mielessä kelvoton. En ole kysellyt uuden äiteen vastuuta rahallisesti mistään. Vaan että saisi lapset ikävöimästä jonninjoutavaa ämmää.
Kyllä on tiennyt, että on muuttanut lasten kotiin. Ja siinä on se arki. Perheen koko hössäkkä. Ja ei huoli imetellä ketään, valvoa öitä... Hoitaa maitorupea, allergikoilta. on jo asettunut iho vähin kummallakin... Ja taloudellisesti on vapaa, valmiiksi maksettu talo.
Että noin. En minä tässä itselleni ole vuosien varrella "kysellyt" asioita. Joku on vetänyt välistä. Käskenyt nimiä paperiin pistää, lastenvalvojankin luetellessa vieressä oikeuksiani.
en minä usko, että opiskeleminen tekee ihmisestä jonkin "vian".
Mies eronnut n. 5 vuotta sitten, ja hänellä 3 lasta. Tapaa lapsiaan joka viikonloppu, pääsääntöisesti, jotain poikkeuksia. Eksä muutti n. vuosi sitten 140 km:n päähän. Sitä ennen mies haki ja vei aina. Nyt lapset kulkevat junalla, ovat kuitenkin jo kaikki yli 10. Tulomatkan maksaa miehen eksä ja menomatkan mies. Minusta ihan kohtuullista, että eksäkin maksaa matkoista, sehän sinne muutti!!!! Eikä mies suostunut muuttamaan tapaamisiaan sen vuoksi että eksä muutti ...