Tämä ei ole minun kirjoittamani arvostelu, mutta niin hyvä kuitenkin, että ansaitsee tulla kirjoitetuksi tänne. Jos kolahtaa, niin ei kuin katsomaan.
Ooe Kintaro on 25-vuotias nuori mies, joka on jättänyt yliopiston kesken. Hän opiskeli Tokion yliopistossa lakia, mutta lopetti, koska huomasi hallitsevansa koko oppiaineen. Hänen harrastuksensa on opiskelu. Elämän opiskelu. Hän on täyspäivähaaveilija ja osa-aikatyöntekijä, joka uneksii kauniista tytöistä. Hän elää huoletonta elämää ja polkee rakkaalla polkupyörällään työpaikasta toiseen. Yhdessäkään hän ei jostain syystä tunnu pysyvän kovin pitkää aikaa. Ehkä jonain päivänä hän vielä pelastaa Japanin, tai koko maailman...
Mitään suurta yhteensitovaa juonta ei ole, vaan jokainen jakso kertoo oman tarinansa, joka noudattaa samoja pääpiirteitä. Kintaro löytää työpaikan, tekee jonkin aikaa hommia ja saa potkut. Ja taas matkataan seuraavaan paikkaan. Jokaisessa työssä hän on jossain muodossa tekemisissä naisten tai tyttöjen kanssa. Koska hän on luonteeltaan lievästi sanottuna perverssi, hän ajautuu usein vaikeuksiin heidän kanssaan ja hänet erotetaan. Kuulostaa jopa sangen yksinkertaiselta ja tylsältä, mutta porkkanana onkin uskomattoman hauska huumori.
Vitsiä sieltä alemmasta päästä
En suoraan sanoen odottanut tältä sarjalta yhtään mitään, kun sitä aloin katsoa. Ajattelin vaan, että "taas joku tylsä, vanha ja rumannäköinen klisepakkaus, jonka saa vääntää hampaat irvessä loppuun". Ja kuinka väärässä olinkaan. Jo ensimmäisessä jaksossa on hulvattoman hauskaa huumoria, joka liittyy suurimmaksi osaksi Kintaroon ja hänen perversseihin kuvitelmiinsa. Toinen jakso tiputti jo tuolilta. Vitsit eivät todellakaan ole väkisin väännettyjä eivätkä ne, ihme kyllä, näinkin vanhassa sarjassa, ole edes kliseisiä sataan kertaan nähtyjä. Pelkkä ohjelman nimi, "Golden Boy - Wandering Student" jaksoi naurattaa joka jakson alussa. Siitä tuli väkisinkin mieleen Kenshinin "Wandering Samurai", vaikka tämä onkin tehty vuotta ennen Kenshinin animea.
Kintaron luonteen tuntien, ja vielä kun kyseessä on OVA eikä TV-sarja, fanserviceä on ja runsaasti. Jo ensimmäisen minuutin aikana vastaan tulee epäluonnollisesti hyllyvät rinnat, ja toisessa jaksossa pikkuhousuja ja rintaliivejä pääsee toljottamaan ihan riittävästi. Harvinaista kyllä, päähahmon seisokki piirretään, ja tästä seuraa varsinkin uima-altaalla hauskoja tilanteita. Aivan kaikki vitsit eivät liity perverssiyteen, mutta suurin osa kyllä.
Väärinkäsitysten mestari
Päähahmo Ooe Kintaro vaikuttaa ensinäkemältä perusnörtiltä, joka elää naisenpuutteessa ja on huono koulussa. Tämä ensivaikutelma kuitenkin karisee nopeasti, ainakin osittain. Luulin aluksi jopa virheellisesti, että hän on epäonnistunut pääsemään Tokion yliopiston lakipuolelle, mutta tajusinkin sitten, että hän jätti sen itse vapaaehtoisesti kesken. Joka työpaikassa hänellä on mukanaan muistivihko, johon hän kirjoittelee huomioitaan työpaikan tavoista. Ja mikä tärkeintä, työpaikan naisista. Kintaro on varsinainen jokapaikan yleisnero, ja pienen harjoittelun jälkeen hän osaa tehdä työtä kuin työtä. Tätä vain eivät työnantajat heti tajua, mutta erottamisen jälkeen he tulevat katumapäälle. Tällä välin Kintaro on tosin jo kaukana horisontissa rakkaan pyöränsä kanssa. Ulospäin hän näyttää tekemisineen lähinnä idiootilta, mutta sisimmässään hän on ahkera ja hyväntahtoinen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin erilainen ja piristävä hahmo, joka ei ainakaan ollut täysin ennalta-arvattavissa sarjan luonteen huomioon ottaen. Sivuhahmot ovat melko kliseisiä perustapauksia, jotka eivät juurikaan mieleen jää. Mutta ainakin ne toimivat ohjelman kannalta täydellisesti, ja aiheuttavat useita hauskoja tilanteita.
Rahalla saa ja polkupyörällä pääsee
Kuvallinen toteutus on näinkin vanhaksi sarjaksi varsin hyvä. Kuvassa ei ole havaittavissa tärinää, ja väritkin ovat ihan hyvät. Piirrostyyli muistuttaa hyvinkin paljon animen nykytyyliä, eikä tätä välttämättä edes luulisi näin vanhaksi ohjelmaksi, varsinkin jos se olisi tehty tietokoneella nykyisten animeiden tapaan. Kintaron ilmeet ja eleet on animoitu vallan mainiosti, ja mikä tärkeintä, tytöt ovat söpöjä. Musiikit ovat varsin mukiinmeneviä, ja erityisesti lopputunnari on hyvä. Ääniefektejä on melko vähän, mutta ne täyttävät työnsä ihan riittävän hyvin. Ääninäyttely olisi muuten melko perinteistä keskitasoa, mutta itse Kintaro vetää roolinsa täyden kympin arvoisesti. Hänen järkytyksensä, perverssit ajatuksensa ja muut huudahdukset ovat täynnä tunnetta ja kaikki tunneskaalat menevät upeasti. Mieleen tulee hieman Trigunin Vash the Stampede tai GTO:n Onizuka Eikichi.
Golden Boy onnistui yllättämään minut ihan totaalisesti. Mitään en odottanut ja paljon sain. Se on lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi paketti täynnä ensiluokkaista huumoria, joka perustuu suurimmaksi osaksi päähahmon likaisiin ajatuksiin hänen työpaikkansa naisista. Erityisesti päähahmo Ooe Kintaro tekeekin siitä niin hauskan kuin se on, ja hänen ääninäyttelijänsä onnistuu tehtävässään mainiosti. Näinkin vanhaksi ohjelmaksi se on vieläpä suurimmaksi osaksi mukavan kliseetön. Joissain vitseissä mennään tosin hieman liian pitkälle, ja varsinkin viidennen jakson moottoripyöräkohtauksen kanssa ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Suositeltavaa katsottavaa kaikille hyviä nauruja kaipaaville ja tissien ja pikkuhousujen näkemistä kavahtamattomille.
http://www.lock-heart.net/index.php?page=aa/goldenboy
Ooe Kintaro on 25-vuotias nuori mies, joka on jättänyt yliopiston kesken. Hän opiskeli Tokion yliopistossa lakia, mutta lopetti, koska huomasi hallitsevansa koko oppiaineen. Hänen harrastuksensa on opiskelu. Elämän opiskelu. Hän on täyspäivähaaveilija ja osa-aikatyöntekijä, joka uneksii kauniista tytöistä. Hän elää huoletonta elämää ja polkee rakkaalla polkupyörällään työpaikasta toiseen. Yhdessäkään hän ei jostain syystä tunnu pysyvän kovin pitkää aikaa. Ehkä jonain päivänä hän vielä pelastaa Japanin, tai koko maailman...
Mitään suurta yhteensitovaa juonta ei ole, vaan jokainen jakso kertoo oman tarinansa, joka noudattaa samoja pääpiirteitä. Kintaro löytää työpaikan, tekee jonkin aikaa hommia ja saa potkut. Ja taas matkataan seuraavaan paikkaan. Jokaisessa työssä hän on jossain muodossa tekemisissä naisten tai tyttöjen kanssa. Koska hän on luonteeltaan lievästi sanottuna perverssi, hän ajautuu usein vaikeuksiin heidän kanssaan ja hänet erotetaan. Kuulostaa jopa sangen yksinkertaiselta ja tylsältä, mutta porkkanana onkin uskomattoman hauska huumori.
Vitsiä sieltä alemmasta päästä
En suoraan sanoen odottanut tältä sarjalta yhtään mitään, kun sitä aloin katsoa. Ajattelin vaan, että "taas joku tylsä, vanha ja rumannäköinen klisepakkaus, jonka saa vääntää hampaat irvessä loppuun". Ja kuinka väärässä olinkaan. Jo ensimmäisessä jaksossa on hulvattoman hauskaa huumoria, joka liittyy suurimmaksi osaksi Kintaroon ja hänen perversseihin kuvitelmiinsa. Toinen jakso tiputti jo tuolilta. Vitsit eivät todellakaan ole väkisin väännettyjä eivätkä ne, ihme kyllä, näinkin vanhassa sarjassa, ole edes kliseisiä sataan kertaan nähtyjä. Pelkkä ohjelman nimi, "Golden Boy - Wandering Student" jaksoi naurattaa joka jakson alussa. Siitä tuli väkisinkin mieleen Kenshinin "Wandering Samurai", vaikka tämä onkin tehty vuotta ennen Kenshinin animea.
Kintaron luonteen tuntien, ja vielä kun kyseessä on OVA eikä TV-sarja, fanserviceä on ja runsaasti. Jo ensimmäisen minuutin aikana vastaan tulee epäluonnollisesti hyllyvät rinnat, ja toisessa jaksossa pikkuhousuja ja rintaliivejä pääsee toljottamaan ihan riittävästi. Harvinaista kyllä, päähahmon seisokki piirretään, ja tästä seuraa varsinkin uima-altaalla hauskoja tilanteita. Aivan kaikki vitsit eivät liity perverssiyteen, mutta suurin osa kyllä.
Väärinkäsitysten mestari
Päähahmo Ooe Kintaro vaikuttaa ensinäkemältä perusnörtiltä, joka elää naisenpuutteessa ja on huono koulussa. Tämä ensivaikutelma kuitenkin karisee nopeasti, ainakin osittain. Luulin aluksi jopa virheellisesti, että hän on epäonnistunut pääsemään Tokion yliopiston lakipuolelle, mutta tajusinkin sitten, että hän jätti sen itse vapaaehtoisesti kesken. Joka työpaikassa hänellä on mukanaan muistivihko, johon hän kirjoittelee huomioitaan työpaikan tavoista. Ja mikä tärkeintä, työpaikan naisista. Kintaro on varsinainen jokapaikan yleisnero, ja pienen harjoittelun jälkeen hän osaa tehdä työtä kuin työtä. Tätä vain eivät työnantajat heti tajua, mutta erottamisen jälkeen he tulevat katumapäälle. Tällä välin Kintaro on tosin jo kaukana horisontissa rakkaan pyöränsä kanssa. Ulospäin hän näyttää tekemisineen lähinnä idiootilta, mutta sisimmässään hän on ahkera ja hyväntahtoinen. Kaiken kaikkiaan kyseessä on varsin erilainen ja piristävä hahmo, joka ei ainakaan ollut täysin ennalta-arvattavissa sarjan luonteen huomioon ottaen. Sivuhahmot ovat melko kliseisiä perustapauksia, jotka eivät juurikaan mieleen jää. Mutta ainakin ne toimivat ohjelman kannalta täydellisesti, ja aiheuttavat useita hauskoja tilanteita.
Rahalla saa ja polkupyörällä pääsee
Kuvallinen toteutus on näinkin vanhaksi sarjaksi varsin hyvä. Kuvassa ei ole havaittavissa tärinää, ja väritkin ovat ihan hyvät. Piirrostyyli muistuttaa hyvinkin paljon animen nykytyyliä, eikä tätä välttämättä edes luulisi näin vanhaksi ohjelmaksi, varsinkin jos se olisi tehty tietokoneella nykyisten animeiden tapaan. Kintaron ilmeet ja eleet on animoitu vallan mainiosti, ja mikä tärkeintä, tytöt ovat söpöjä. Musiikit ovat varsin mukiinmeneviä, ja erityisesti lopputunnari on hyvä. Ääniefektejä on melko vähän, mutta ne täyttävät työnsä ihan riittävän hyvin. Ääninäyttely olisi muuten melko perinteistä keskitasoa, mutta itse Kintaro vetää roolinsa täyden kympin arvoisesti. Hänen järkytyksensä, perverssit ajatuksensa ja muut huudahdukset ovat täynnä tunnetta ja kaikki tunneskaalat menevät upeasti. Mieleen tulee hieman Trigunin Vash the Stampede tai GTO:n Onizuka Eikichi.
Golden Boy onnistui yllättämään minut ihan totaalisesti. Mitään en odottanut ja paljon sain. Se on lyhyt, mutta sitäkin ytimekkäämpi paketti täynnä ensiluokkaista huumoria, joka perustuu suurimmaksi osaksi päähahmon likaisiin ajatuksiin hänen työpaikkansa naisista. Erityisesti päähahmo Ooe Kintaro tekeekin siitä niin hauskan kuin se on, ja hänen ääninäyttelijänsä onnistuu tehtävässään mainiosti. Näinkin vanhaksi ohjelmaksi se on vieläpä suurimmaksi osaksi mukavan kliseetön. Joissain vitseissä mennään tosin hieman liian pitkälle, ja varsinkin viidennen jakson moottoripyöräkohtauksen kanssa ei tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Suositeltavaa katsottavaa kaikille hyviä nauruja kaipaaville ja tissien ja pikkuhousujen näkemistä kavahtamattomille.
http://www.lock-heart.net/index.php?page=aa/goldenboy
Vastaukset 2
Vanhimmat
Todellakin hauska sarja. Katsoin itsekin melko hiljattain. Varsinkin jakso 5 oli aivan hulvaton! ^_^
Todella aliarvostettu myös! Suurin osa ihmisistä vain haukkuu sarjaa täällä netin vilskeessä ainoastaan sen huumorin perusteella. Totta kyllä että toisiin puree, toisiin ei, mutta miten vähän ihmisiä on kiinnittänyt huomiota itse hahmon persoonaan. Siitä ei voi muuta sanoa kuin kuinka ihailtava hahmo kintaro on.
Harmi vaan että japanin kielisiä jaksoja on hankala löytää. Englanninkielinen kintaro on huonosti näyteltä kuulostaa täysnuijalta. Japanilaiset ne aina parhaiten osaa nämä seiyu-hommat.
Mutta joka tapauksessa loistava sarja, joka ansaitsee enemmän huomiota.