Eka

Tavattiin eräällä kuvafoorumilla vuoden 2009 kesällä. Ehdittiin "seurustella" reilut 2kk ennen kuin muutin ulkomaille opiskelemaan. Sitä ennen olin jo muuttanut yhteen tyypin kanssa ja me asuttiin saman katon alla (sen kahden kämpin kanssa) yhteensä noin kuukauden. Oikeesti koko homma oli todella typerä. Meillä ei ollut yhtään yhteisiä kiinnostuksen kohteita enkä edes kokenut koko jätkää viehättäväksi. Se ei piitannut minusta kovinkaan paljon, oli työtön ja pelaili vain videopelejä yötä päivää. Olin yksinkertaisesti niin hellyydenkipeä ja halusin niiiiiin poikaystävän, että päädyin yhteen ensimmäisen kanssa, joka osoitti olevansa minusta kiinnostunut edes jonkin verran. Olin tuolloin 18v, "poikaystävä" 23v.

Joo aika turha vastaus, mutta pidä hei mielessä, että vaikket oo ikinä seurustellut kenenkään kanssa, niin se ei tarkoita, ettetkö ikinä löydä "sitä oikeeta". Mitään kiirettä ei siis ole, eikä todellakaan kannata stressaantua minkään poikaystävän etsimisestä. Tapaat kyllä jonain päivänä jonkun ihanan miehen, jonka kanssa voisit viettää loppuelämäsi, ja joka rakastaa sinua, on kiinnostunut sinusta ja sinun jutuistasi, kuuntelee sinua ja voisi seurata sinua maailman ääriin asti. En itse vieläkään seurustele, mutta veikkaisin, että kumppani ei etsimällä löydy. Jatka vain elämistä. Havahdut joku päivä siihen, että olet rakastunut, ja se tuntuu silloin varmasti mahtavalta.

Avauduinpas.

Puuh... oon yrittäny unohtaa koko ensimmäisen tapauksen mutta menköön.

Eli olin jo pitkään tiennyt olevani homo mutta erakkoluonteena ei ollut mitään ongelmaa asustella yksikseen töitä tehden. Hyvän kaverin kaapistatulo (en ollut kertonut kaverille itsekin olevani) sai sitten miettimään enempi. Eli kirjoitin profiilin qruiseriin ja olihan sitä vientiä sitten yllättävän paljon. Sovin sitten puoliksi pakotettuna treffit yhden sällin kanssa joka oli pari vuotta nuorempi (minä 26, se 23). Ensitreffeissä jo oli sellainen olo että tästä ei kyllä tuu yhtään mitään, mutta arkana ja kokemattomana 'seukkasin' sitten sen kuukauden hänen kanssaan, saaden kuunnella kaikkia mahdollisia kiristyksiä siitä mitä hän tekee itselleen jos jätän hänet. Tuona aikana ei harrastettu kertaakaan minkäänlaista seksiä, mutta en toki häntä pettänytkään. Olo oli uskomattoman helpottunut kun viimein kaiken jälkeen uskalsin sanoa hänelle ettei toimi ja se on moro nyt. Ja kappas kummaa, hän ei viiltänyt ranteitaan, ei hypännyt sillalta mereen. Viikko myöhemmin hänellä oli jo uusi 'uhri'.

Viikon ajan olin vähän sekaisin tuon jälkeen ja asustelin taas yksin omassa kämpässä - ai että oli mukavaa omassa rauhassa. Samalla tämä kaverini (kaapista tullut) kertoi ihastuneensa kovasti yhteen poikaan ja hän kysyi josko voisin saattaa heidät yhteen kun olin käynyt samaa koulua tuon pojan kanssa ja samalla luokalla.... ^__^'

No arvaatte varmaan miten kävi... Ihastuin ja sitten rakastuin tuohon poikaan aivan täysin, mutta kysyin silti josko hän olisi kiinnostunut kaveristani. Hän vastasi ettei kaverini ole yhtään hänen tyyppiään mutta minä olen. Ehhhhh! :D

Noh lyhyesti juttu eteni näin: muutin hänen luokseen kaksi viikkoa sen jälkeen kun olin mesessä kirjoitellut ekan kerran. Nyt olemme asuneet onnellisesti yhdessä kaksi ja puoli vuotta, ilman minkäänlaista riitaa. En varmasti ole mikään helppo tapaus ajoittain, kun on kuitenkin kyseessä ensimmäinen ns. vakava suhteeni, hän vuorostaan on ollut kaapista ulkona koko ikänsä, ja seitsemäntoistavuotiaana meni ensimmäiseen parisuhteeseensa joka kesti 6 vuotta, ja siitä suoraan toiseen parisuhteeseen joka niinikään kesti vuosia ja kariutui 'juuri sopivasti' sillä hetkellä kun minä pääsin eroon omasta kuukauden räpellyksestäni. Hyvää onnea oli matkassa paljon.

Olen onneni kukkuloilla, onnen joka saattaa löytyä tosiaan aika läheltä - samalta vanhalta yläasteluokalta. Vanhan kaverini kanssa olemme jälleen hyvissä väleissä myös, vaikka hän suuttuikin ja piti puoli vuotta mykkäkoulua. Taisi olla vähän liikaa samaan aikaan: minä tulin kaapista, menin parisuhteeseen ja vieläpä sen pojan kanssa josta hän oli kiinnostunut. Mahtaako hän katua ettei ottanut suoraan yhteyttä vaan pyysi minua välikädeksi? Samapa tuo.

Sen pituinen se. Tätä näpytellessä viereisestä huoneesta kuuluu poikaystävän red alert 3 -taistelu, ja ääni muistuttaa käyttämään mahdollisuudet jos niitä tulee, omasta kokemattomuudesta riippumatta. Ellei kokeile, ei voita.

Taisi olla pari vuotta taaksepäin, tutustuttiin ja hengailtiin. Olihan se ihan ok, tajusin kyllä jälkeenpäin että ei siitä mitään olisi tullutkaan. Täysin kokematon se oli ja liian erilainen, hiirulainen sanoisinko. Toisaalta voihan siihen vaikuttaa edellinen suhde, joka päättyi kuukausi ennen kun tapasin tuon. Laastarina käytin jos pahasti sanotaan, en ensiksi tietoisesti mutta näin jälkeenpäin voi todeta että kyllä se vähän laastarina toimi.

Ei vielä sopivaa ole löytynyt, ei ainakaan miehistä. Mutta eiköhän jossain välissä, ehkä. Taino yksi todella sopiva ehdokas oli, mutta olen antanut jo niin monta mahdollisuutta tutustua (nyt on mennyt jo kolme vuotta) ja tavata mutta en jaksa sellaista pelleilyä enään, yhyy en voi lähteä kun vanhemmat epäilee jotain. En voi seurustella kanssasi, koska muut kaverit junttikylästä saattavat epäillä jotain, jne., aika syvältä.

Ja vielä jotain melkein-alasti kuvia pyysi :D Joku raja kummiskin, ei sitä ikuisesti voi odottaa ja sitten lähetellä jotain ihme kuvia.

Hih.
Jotenkin pidän tästä kun sanotte juttujen päätteeksi joitain tuollaisia "vihjeitä" ^.^