Millaisia kokemuksia teillä on siitä kun lapsi tapaa biologisia vanhempiaan ja oireilee ennen tai/ja sen jälkeen,millaista oireilua??.Mitä mieltä olette siitä kun lapsi oireilee vain toisen vanhemman tavattuaan, mutta toisen ei lainkaan?
Onko kellään kokemuksia lapsesta joka käyttäytyy eläimen tavoin ja menee eläinmaailmaan(kissaeläin tms.)
Onko kellään kokemuksia lapsesta joka käyttäytyy eläimen tavoin ja menee eläinmaailmaan(kissaeläin tms.)
Vastaukset 4
Vanhimmat
lapsi oireilee hyvinkin voimakkaasti. Lapsella on vatsakipua, voimattomuutta, ei keskittymiskykyä, todella ilkeä koulukavereille, on usein kuin pois tästä ja nyt tilanteesta, apaattinen, on jopa ajoittain hyvin masentunut ei nuku, ei syö ja paljon muuta.
Kuten tekee itselleen kipeää,lyö päätään seinään, raapii jne.
Nyt on hiukan tasaantunut kun äidin tapaamiset ovat hyvin vähissä. Asiasta puhumme hyvin rehellisesti ja tukemalla oman elämän näkemyksiä arvostaen pieniäkin saavutuksia parempaan.
Lapsen oireilun taustalla on hyvin vaikeita traumaattisia elämän kokemuksia.
Teidän kannattaa olla hyvin tarkkoja siitä ja ottaa selville syy oireiluun.
Yksin leikeissä on usein eläinmaailmassa ja puhuu yksin kuin olisi keskustelua kissan kanssa ym. Mutta todellisuudessa ei osaa käsitellä kissaa, vaan voisi sanoa että se on mustasukkaista käyttäytymistä kissaa kohtaan ja jopa sadistimaista rääkkäysystä. Ei uskalla jättää lasta yksin eläinten kanssa vaikka ikää on jo 12 vuotta.
Just!
Juuri noin meilläkin käyttäydytään. Lupasin hänelle kisanpennun kun emokissamme synnyttää ja sen hän saikin, mutta on kohdellut sitä välillä todella arvaamattomasti ja kovakouraisesti. Olemme rankaisseet häntä siitä niin ettei hänellä ole lupaa koskea kissoja muutamiin päiviin lainkaan ja se on rauhoittanut tilannetta, lisäksi olen puhunut kun "runeberg" siitä miten häntä on kohdeltu väärin ja ettei se ole sallittua, sillä saamaansa kohteluun hänkin vertaa sitä kun kissaa kurittaa.
Puututteko "eläinleikkeihin" mitenkään tms. Kuinka usein tapaamiset ovat teillä ja miten valmistelette ja toimitte jälkeen päin???
Millainen äiti lapsella on (ongelma)meidän tapauksessa ei päihdeongelmia mut jonkinverran mielenterveys ongelmia ja kypsymätöntä vanhemmuutta.
eläin leikkeihin menen usein vihaisena koirana ja annan lapselle koiran ajatuksin tunne kielellä asiatietoa. Myös kiellämme koskemasta eläimiä jos käyttäytyy sadistisesti rääkäten eläimiä.
En esimerkiksi saa pitää kenenkään kissaa sylissäni siitä lapsi on hyvin mustasukkainen. Yrittää saada tilanteen että kissa saa kokea kuritusta kun oli sylissäni.
Nyt kun tiedostamme sen niin voimme pitää tilanteet aika siedettävinä. (meillä ei omaa kissaa) Nallet sun muut pehmolelut hän sitoo kiinni mihin milloinkin, kun kysymme niin ei tiedä kuka ne on sitonut??? Onko hänellä sitten niin suuri roolihahmo että ei tiedosta tekojaan vai onko pelko paljastaa jotakin.
Puhumme myös paljon eläin sekä ihmis oikeuksista ja siitä että se on meidän aikuisten vastuulla suojella eläimiä sekä lapsia epäoikeuden mukaisislta tilanteilta ja kohteluilta. Näin samalla opettaa lapselle se ymmärtämys. Vaikka teot ovat lapselle ne jotka antavat ymmärryksen eri elämän tilanteissa tuleviin malleihin.
Äidin tapaamiset ovat aivan sattuman varaisia joka sinänsä tuottaa vaikeuksia ja huolta. Mutta sosiaali valvoo tilanteen jos lapsi on äidin luona. Viimeisestä vierailusta äidin luona on jo ainakin vuosi. Käy kyllä joskus papan/mummun luona jossa äiti saattaa tavata lasta. Äiti on käynyt myös meillä esim. synttäreillä. Valmistelut ovat selvät ja ei anneta tietoa lapselle liian aikaisin oletetusta vierailusta äidin luona eli säälittävää on että aina pitää sanoa ett jos voit mennä. Lapselle sanomme että sosiaalista on turva siellä paikanpäällä. On myös säännöt siitä miten pitää käyttäytyä jos äiti juo tai kavereita tulee humalassa, on pakko soittaa heti meille tai sosiaalivalvojan puhelimeen.
Jälkeen päin on aina se suuri pettymysten vuori joka pitää purkaa mitä arvaamattomimpien tekojen kautta. Tätä kaikkea kestää reilut viikko ennen ja kaksi viikkoa jälkipuintia. Alku vaiheessa oli elämä yhtä kaaosta kun oli tavoitteena joka kolmas viikon loppu äidin luona (toivomus oli äidin). Ajan myötä tähän reagoi myös opettaja että onko aiheellista käydä niin usein äidin luona ja siitä lapsi häiriintyy noin vakavasti.
Eli herää kysymys kenen hyödyksi tämä kaikki yritetään tehdä , tavoite on tietenkin säilyttää lämmin läheinen suhde äitiin. Mutta kun sitä tunnetta ei löydy eikä tavoita niin eletään tulevaisuutta ajatellen panostamalla omaan lapsen elämään ehkä eläen tunteessa että näin on minun elämäni oleva mahdollisesti suurempia toiveita herätellemättä hyvästä yhteyden pidosta. Äiti aina pettänyt lupauksensa, eli suunnitelluista tapaamisista ei ole tullut mitään.
Ongelma on päihteet ja kypsymätön ottamaan huostaan lapsensa joita hänellä kolme.
teillä tuntuu olevan ihan samalla tavalla kun meilläkin paitsi että lapsi on meillä vasta 7v. Mutta eikö ole joskus rasittavaa ja turhauttavaa kun jo saavutettu tasapaino järkkyy yhden tapaamisen tiimoilta, minua ainakin harmittaa aivan suunnattomasti, mutta minkäs voit?
Jos jaksat kerro lisää tuosta eläinmaailma/leikki asiasta.