Oletteko parantuneet moisesta ja millä ajalla? Lääkärini vihjasi viime käynnillä, että minulla voi kyseinen häiriö olla. Asia ei ole vielä ainakaan tutkittu, en tiedä tutkitaanko ollenkaan. Olen nyt eläkkeellä vakavasta masennuksesta ja tahtoisin tietää "haittaako" dg epävakaasta persoonallisuudesta eläkkeen jatkomyöntämistä?
Aloin itse tutustumaan tähän häiriöön ihan vastikää. Kun lääkäri kertoi asiasta mielipiteensä, pidin sitä täysin absurdina. Tutkailin taudin oirekuvaa ja.. se kuvaa minua täydellisesti! Ihme ettei koskaan aiemmin ole tullut ajateltua asiaa.Olen siis erittäin ailahtelevainen ollut aina. Yhdessä vaiheessa olen maailman onnellisin, sitten ryven pohjamudissa, sitten olen raivoissani, välillä turta. Nämä kaikki tunteet saattavat ilmetä muutaman tunnin sisällä.. Olen helposti yllytettävissä tunteisiin. Siis jos joku kertoo jotain jännää ja innostavaa, riemuni saattaa nousta kattoon sekunnissa. Ihan vaikka joku kiva reissu olisi suunnitteilla, innostun ihan järkyttävän paljon. Sitten jos homma peruuntuu,petyn aivan liian paljon. Kaikki pettymykset ovat järjettömän suuria, siis tilanteen huomioonottaen. Jos joku reissu perääntyy, petyn erittäin paljon. Jos joku iso juttu peruuntuu, mitä on odottanut ikuisuuden, petyn järkyttävän paljon.. Jos jokin iso asia ei mene niin kuin haluan, tuntuu että maailma kaatuu.. Tämä pätee kaikkeen pettymiseen.
Olen aina hävennyt itseäni, asiassa kuin asiassa. Ulkonäkö, osaaminen, muisti, käyttäytyminen, päätökset, halut jne.. Kaikissa on aina ollut jotain vikaa. Häpeän asioitani niin paljon että vihaan itseäni ja kaikkea minussa. Pienenpieni kritiikki, vaikkakin tiedän että se on asiallista ja aiheellista, murskaa osan minusta. Yritän olla niin kovasti täydellinen, mutta en pysty siihen. En ala vouhkaamaan asiasta, jos se on pieni, mutta isompi asia syö mieltäni enkä osaa käsitellä asiaa vaan se jää jäytämään mieleen..
Lähes kaikki tunteeni ovat kiellettyjä. Tai oikeastaan vääriä. En saisi ajatella ja tuntea asioista ja ihmisistä niin kuin ajattelen ja tunnen joten voin päättää että en oikeasti tunne mitään koska tunne oli väärä.
Minulla ei ole paljoa ystäviä, koska analysoin heitä jatkuvasti, mietin heidän motiivejaan olla kanssani.. En luota juuri keneenkään, koska odotan että minua käytetään jatkuvasti hyväksi, heidän motiivinsa ovat minua tuhoavia. En pidä ihmisistä juuri ollenkaan.. On muutama ihminen joka näkee minut itsenäni, en tiuski enkä draamaile.. Mutta muuten, työssä tai koulussa, saatan tiuskia muille vaikken tarkoita sitä, ärsyynnyn ihmisistä todella paljon. On vain pari ihmistä jotka eivät ärsytä minua. Alan pikkuhiljaa luottaa näihin pariin ihmiseen niin, että minun ei tarvitse sekoilla niin paljon kuin ennen. Siis rakkaus on pahinta myrkkyä. Ensin olen umpirakastunut, sitten alan miettiä että tuolla toisella on liikaa valtaa minuun ja alan miettimään motiiveja. Sitten kun en näe itsessäni mitään hyvää, näen että motiivit ovat väärät ja minua tuhoavia, säikähdän ja alan häätämään rakastettua pois elämästäni. Sitten haluan päättää koko suhteen täysin. Sitten rakkaus tulee taas enkä halua olla ilman sitä toista. Tämä siis alkaa rauhoittumaan pahemmista ajoista..
Tunnen oloni todella tyhjäksi. Odotan lojaaliutta mutta en itse osaa sitä välttämättä antaa. Olen tietyissä asioissa ehdoton ja se on yksi syy miksi olen monelle ystävälle antanut lähtöpassit. Tälläinen sekoilu on siis alkanut jo joskus ala-/yläasteaikoina ja nyt olen siis alta 25v. Vuosia ei ollut mitään ongelmia, mutta sitten jysähti masennus ja tässä ihmetellään vieläkin että mikä vaivaa..
No tulihan romaani.. Tässä nyt pähkinänkuoressa minun sekoiluni. Taidan olla rajatilapersoonallinen ihminen. Nyt sain jotain antipsykoosilääkkeitä ja vaikuttaa ihan hyvältä.
Epävakaa persoonallisuushäiriö
42
3385
Vastaukset
- Latvainvalidi
Olet siis kuntoutustuella eli määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä?
Kyllä epävakaa persoonallisuushäiriö on sen verran vakava juttu, että se lisää mahdollisuuksia saada pysyvä eli toistaiseksi myönnetty eläke. Mutta olet vielä nuori.
Pitkä psykoterapia auttaa epävakaaseen (ja masennukseenkin). Epävakaa persoonallisuus on naisilla varsin yleinen ja koko väestöstä sitä esiintyy noin kahdella prosentilla, mutta koska kyse on lähinnä naisilla esiintyvästä oireilusta, voidaan sanoa, että kolme-neljä prosenttia naisista on epävakaita. Epävakaissa on monia kuuluisia henkilöitä, kuten prinsessa Diana ja Kata Kärkkäinen.
Epävakaasta persoonallisuushäiriöstä on teoriassa mahdollista parantua, mutta käytännössä hyvin harvinaista, että siitä parannuttaisiin.
Lähinnä suosittelisin keksimään keinoja vastustaa ongelmallista ajatteluasi ja pyrkimään rationalisoimaan asioita.
Tie selviytymiseen olisi siinä, jos pystyt ymmärtämään ja muistamaan, kuinka häiriö on syntynyt. Alkusysäyksenä häiriölle on trauma noin puolen vuoden iässä.- Eikka_poika
Olen mies jolla diagnoosina epävakaa persoonallisuushäiriö.
- Latvainvalidi
Kyllä siitä on näyttöä, että epävakaasta voi toipua ja usein nuoruuden epävakaus saattaa loppua tai muuttua esimerkiksi masennukseksi.
Ei tuollaisella järkeilyllä saa kuin pakko-oireita aikaiseksi. - häiriöinen
Heippa!
Itselläni on ollut epävakaan dg. jo kauan. Vasta viimeisen puolentoistavuoden aikana olen tosiaan ruvennut ymmärtämään koko häiriötä ja sitä miten se vaikuttaa omaan elämääni. Pitkään vain elin sen kanssa ymmärttämättä mitä se on. Itse ajattelen, että nyt voin ainakin yrittää oppia elämään sen kanssa jonkinlaisessa symbioosissa, kun ymmärrän edes miten se minussa käyttäytyy.
Olen käynyt dialektisessa käyttäymisterapiassa yli kaksi vuotta mistä on ollut suunnattomasti apua. Jotkut ovat sitä mieltä, että se olisikin tehokkain hoitomuoto epävakaaseenpersoonallisuuteen, mutta mielipiteitä on tietenkin suuntaan jos toiseen. Tosin muistaakseni Valvirakin jopa jossain raportissa tunnustaa DKT:n hyödyt nimenomaan epävakaan hoidossa. No itse olen muutenkin enemmän kongnitiivisen terapian kannattaja. Olen kyllä käynyt pari vuotta psykodynaamistaterapiaakin.
Virallinen mielipide on kaipa se, että epävakaa saattaa helpottaa 30 ikävuoden jälkeen ja jopa hävitä kokonaan. Tästä löytyy ihan virallisistakin lähteistä mainintaa. Itse olen nyt jo yli 30 hiukan helpotusta ei ole näkynyt, mutta eihän se ole kiveen hakattu, että se kaikilla helpottaisi.
Varmasti itseäni tällä hetkellä yksi pahiten häiritsevistä asioista on voimakas identiteettidiffuusio mikä liittyy epävakaaseen. Niin ja tunteet nyt menevät vuoristorataa. Neuroptejä söin kunnes aloin saada niistä sivuoireina extrapyramidaalisiaoireita joihin ei sitten auttanut kuin lopettaminen. Olen muutenkin yltiö herkkä lääkkeille. Siis lähinnä saan sivuvaikutukset, en niitä vaikutuksia mitä pitäisi saada.
Toivon, että en olisi koskaan sairastunut epävakaaseen persoonallisuushäiriöön. Ainakin minun kohdallani ollut erittäin elämää invalidisoiva sairaus tai häiriö ihan miten vain. - täällä yksi
kaikille joilla on epävakaa persoona, neuvoisin kohentamaan itsetuntoa ja ajattelemaan itsestä ja muista hyvää hyvin aktiivisesti. Elämämme ei ole helppoa, mutta on vaikeampiakin psyykkisiä sairauksia.. Kyllä tämän kanssa elää. Koittaa vaan sanoa itselleen ja muille ettei tarvii ottaa kaikkea niin vakavasti. Tosiaan itsellä ikää reilu 40 joten sitä alkaa olla oppinut ja tottunut kaavoihinsa. Tietää mistä suuttuu ja mitä pitää parantaa..senkin itä ei voi prantaa vaan vain hyväksyä. Niin hyväksyminen on epävakaalle vaikeaa.. Vaikeinta, ehkä. Minulla on myös paniikkihäiriö sekä tuo yleinen ahdistuneisuus. Niihin on hyvät lääkkeet kumminkin. Silloin ei ollut mitään kun sairastuin ja diagnoosikin kesti kunnes olin 25(yksityinen sektori)..julkisesta ei ollut mitään tietoa.
Itse olen ajatellut että ilman sairauttani olisin ehdottomasti tyhmempi ja kokemattomampi. Onko se sitten hyvä vaiko huono, en valita vaan elän! :D- Ajattelija1234
Ei tuo edes ole vaikea juttu. Oman kokemuksen mukaan vakava masennus ja pahat univaikeudet on vielä pahempia, kuin masennus. Se ajaa kaiken edelle.
- Bryhma
Minulla varmaankin pahenee koko häiriö, vaikka oireita en päästä esiin kuin satunnaisesti. En nyt tiedä olenko juuri epävakaa mutta vaikeat tunteet taitaa vain syventyä muodostettuaan uran vailla muutosta. Ja tuota muutosta kun ei ole näköpiirissä niin psykoosiin kai sitä ennemmin tai myöhemmin ajaudun. Olen kuullut monen olon helpottuneena iän myötä. Itse en kuulu onnekkaisiin.
- gjfjhgkgfjf
Tiedän, joitakin jotka on parantuneet "sairaudestaan" Uskoon tulon myötä.
Muuten en tiedä ketään, joka olisi kunnolla parantunut siitä. - Hyvinvoiva
Parannuin lähes täysin DKT -terapian avulla, jossa kävin 2 vuotta. En ole koskaan voinut näin hyvin. Tosin ikääkin on jo yli 40 ja oireet ovat tasoittuneet.
- Jokumiesvain
Joku aiemmin kirjoitti, että epävakaasta persoonallisuushäiriöstä paraneminen on hoidosta huolimatta harvinaista. Tämä ei pidä paikkaansa. Epävakaa persoonallisuushäiriö on itse asiassa yksi kaikkien parhaiten hoidettavissa olevista persoonallisuushäiriöistä. Lisäksi sen oireet lievittyvät usein itsestään keski-ikään tultaessa.
Olen keski-ikäinen mies, jolla ei ole tuota häiriötä. Sen sijaan suunnilleen samanikäisellä vaimollani vaikuttaisi olevan epävakaaseen kuuluvia piirteitä jonkinasteisena, vaikkei hän ehkä diagnostisia kriteereitä täyttäisikään. Vaimollani on 1-4 kertaa kahdessa viikossa taipumuksena saada dysforinen kohtaus. Tuskainen olo kestää alle puolesta tunnista pariin tuntiin. Joskus harvoin hän on erittäin pahantuulinen kokonaisen päivänkin. Hän saattaa maata hiljaa sängyssä tuskaisena ja/tai raivota huutaen ja kirkuen ja sättien minua tai lähisukulaisiani toisiinaan hyvin karkeasti ja teräväkielisesti. Joskus noiden kohtausten välinen aika voi olla huomattavasti pidempikin, joskus niitä tulee useammin. Laukaisevana tekijänä on usein stressi tai jokin ulkoinen negatiivinen tapahtuma. Usein toistuva teema hänen tuskaisessa olossaan on pettymys tai hylätyksi tulemisen kokemus. Hänen varhaislapsuudessaan on iso hylkäämiskokemus, joka on todennäköisesti tuon tunteen taustalla. Ikävintä on, että hänellä ei vaikuta olevan halua puuttua omiin reagointitapoihinsa vaan hän syyttää pahasta olostaan aina muita. Suurimman osan ajasta hän on kuitenkin järkevä ja yhteistyökykyinen. Hänellä ei esiinny normaalisti radikaaleja vaihteluita tavoitteissaan ja pyrkimyksissään. Hän ei ole myöskään yleisesti ottaen impulsiivinen. Hänen ainoat paheensa ovat herkuttelu (johtanut lihavuuteen) ja shoppailu, joka on kuitenkin paheena mittakaavassa, jossa se ei ole koskaan vakavasti vaarantanut taloudellista turvallisuuttamme, vaikka onkin hermostuttanut minua ajoittain, joskin se on suureksi osaksi johtunut omista luonteenpiirteistäni.
Vaimoni ajoittaiset intensiiviset vihanpurkaukset minua ja läheisiäni kohtaan ovat kuitenkin vähitellen vaikuttaneet negatiivisesti avioliittoomme. Viha ja ennen kaikkea halveksunta ovat myrkkyä rakkaudelle. Kohtauksiensa aikana vaimoni usein ottaa esille halunsa erota minusta. Vuosikaudet nuo kohtaukset järkyttivät minua ja olin halukas sopimaan asiat niiden jälkeen. Usein vaimoni ilmaisi tuskaisuus/vihakohtauksensa jälkeen lämpimiä tunteita minua kohtaan. Viime vuosina olen alkanut turtua niihin. En yksinkertaisesti enää jaksa reagoida yhtä intensiivisesti kuin ennen.
Käytännön syistä avioero ei ole tässä vaiheessa hyvä ajatus. Raskasta sen läpikäyminen olisi joka tapauksessa. On erittäin todennäköistä, että työkiireidensä ja aiempaa huonomman fyysisen kuntonsa takia vaimoni ei jaksaisi huolehtia kodinhoidosta ja alakouluikäisen lapsemme tarpeista parhaalla mahdollisella tavalla. Minä pystyisin lähihuoltajuuteen olosuhteista johtuen paljon paremmin. Mutta yleisesti avioerosta puhuessamme on käynyt ilmi, että vaimoni on sitä koulukuntaa, jonka mielestä lapset kuuluvat eron jälkeen itsestäänselvästi äidille. Yhdessä olemme kuitenkin ilmiselvästi paljon paremmat vanhemmat lapsellemme kuin kumpikaan meistä olisi lähihuoltajana, mikäli vähintään kerran parissa viikossa tapahtuvaa vaimoni minuun kohdistamaa henkisen väkivallan kohtausta ei oteta lukuun. Suurimman osan ajasta olemme ihan toimiva perhe, jossa perheenjäsenten välillä ilmaistaan positiivisiakin tunteita. Jos eroaisimme, voisi seurata ruma ja vahingollinen huoltajuuskiista.
Alakouluikäisen tyttäremme (tuleva) mielenterveys sen sijaan mietityttää minua. Hän on ollut aina jossain määrin levoton, kiukutteleva ja uhmakas lapsi. Varsinkin nukkumaanmenoa ja muita iltarutiineja hän vastustelee ja pyrkii viivyttelemään, joskaan ei aina mutta noin puolet kerroista. Lapsellamme on ajoittain riitaisat välit kavereidensa kanssa. Hän on kuitenkin melko suosittu leikkikaveri, vaikka onkin liian herkkä syyttelemään muita erilaisesta väärinteosta häntä kohtaan. Tyttärellämme on vahvat emootiot, myös positiiviset. Hän on tässä vaiheessa temperamentistaan huolimatta peruskiltti ja sopeutuvainen ja hänellä sujuu opiskelu koulussa erinomaisesti ja koulunkäyntikin hyvin, vaikka hän itse sanookin, ettei lainkaan pidä koulusta. Hänen pettymyksensietokyvyssään on useimpiin ikätovereihin verrattuna parantamisen varaa. Se mikä minua huolestuttaa on tyttäremme tuleva murrosikä. Voi olla, että huoli on turha. Mutta koska näen selkeästi hänen heikkoutensa ja puutteensa, haluaisin mahdollisimman tehokkailla kasvatuksellisilla keinoilla korjata niitä ja ennaltaehkäistä niiden aiheuttamia ongelmia ja antaa hänelle eväitä oppia tulemaan toimeen niiden kanssa (voimakkaat, jossain määrin epävakaat tunteet). Olen yrittänyt omaksua ja soveltaa joitakin dialektisen käyttäytymisterapian ajatuksia (validaatio jne.) omassa suhteessani lapseeni. Kuka tahansa tietysti kaipaa ymmärrystä läheisiltään mutta epävakaa kaiketi kaipaa sitä aivan erityisen paljon. - Jossakinonmaa
Oi miten järkevä mies! Oikea kultakimpale!
Voisit kyllä mielestäni vastuuttaa puolisosi käytöksestään. Se Kun ei varmasti voi olla vaikuttamatta tavalla tai toisella tyttöönne. Mielestäni avioeroon ei kuitenkaan kertomuksessa perusteella ole riittävästi perusteita, mikäli lapsenne todella on tärkeintä, kuten sen tulisikin olla.
Keskustele paljon tyttösi kanssa niin että hän joutuu pohtimaan reaktioitaan ja tulee tutuksi itselleen. Myös erilaiset sadut ja tarinat antavat välineitä elämän tilanteisiin. On vain hyvä asia että hän osaa puolustaa itseään, luultavasti tärkeimpiä taitoja elämässä... Miten ja millä volyymeia on tietysti kaikilla pohdinnan alla. Eri näkökulmat laajentavat perspektiiviä.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja antoisaa isä-tytär suhdetta.
- SyntisetArmahdetaan
Minä olen parantunut. Kiitos Jeesus, kun otit meidän syntimme kannettavaksesi.
- Anonyymi
Haista vittu Jeesus
- epävakaa3
Täällä kanssa yksi epävakaa. Olen kuullut että epävakaasta on mahdollista "parantua" 1-2 vuodessa dialektista (dkt) terapiaa tai sitten lääkärini ehdottamaa pitkää analyyttistä 4vuotta terapiaa.
Itselläni on psykologiset tutkimukset käynnissä, jossa arvioidaan mikä terapia minulle on parhain. Minulla on siis epävakaa persoonallisuushäiriö narsistisin, epäluuloisin, vaativin ja huomionhakevien piirtein.
Kuulisin lisää mielelläni dialektisesta terapiasta? ja mikä taidot siinä erityisesti auttoi? millaisia mindfulness harjoituksia oli?- NPHF60
Noita hemmetin diagnooseja saa ihmeen helposti. Minäkin sain tuon epävakaan F60.3 ja kaupanpäälle vielä F.34.1 pitkäaikainen masennus noin 10 vuotta sitten työkyvynarvioinnissa. Sillä ei ole ollut mun elämään mitään muuta merkitystä,kuin se että olen lukenut mitä ne tarkoittaa. Ehdottivat vain, että alkaisin syödä jotain mömmöjä, en alkanut enkä ole katunut. Enkä myöskään tiedä mitä iloa työvoimaviranomaiselle kyseisestä diagnoosista oli, kun työllistyin melko pian tuon arvioinnin jälkeen.
- Jokumiesvain
Kiitos rakentavasta ja ystävällisestä kommentistasi!
Minusta vaikuttaa, että tämä avioliitto on siinä tilassa, ettei se kestä vanhuuteen asti, vaikka mistä sitä toisaalta tietää. Olen nykyään hyväpalkkaisessa työssä mutta nykyisellä työurallani minulla ei luultavasti ole mahdollisuuksia pysyä kuin korkeintaan kymmenisen vuotta. Silloin on luvassa taloudellisia vaikeuksia enkä vaimoni puheista päätellen usko, että hän on valmis ottamaan vetovastuuta perheen elättämisestä vaan tulee heittämään minut armotta pihalle. Avioliittomme siis päättynee viimeistään 8-12 vuoden kuluessa. Tuossa vaiheessa tyttäremme on iässä, jossa muutetaan pois kotoa ja itsenäistytään. Silloin minua ei enää tarvita kasvattajana ja pitkäaikaistyöttömien tai matalapalkkatyöläisten armeijaan liittyneenä olen vaimollenikin pelkkä taloudellinen taakka ja joudan mennä.
Vaikka rakastankin tytärtäni ja rakastin joskus vaimoanikin, jälkiviisaana minua mietityttää kovasti, kannattiko perhettä ollenkaan perustaa. Toisaalta, jos minulla ei olisi ollut tilaisuutta perustaa perhettä, minulla ei olisi tätä kokemusperäistä ymmärrystä yhä ajatella, kuten ajattelin joskus nuorempana, että tarvitsen parisuhteen, johon voin sitoutua syvällisesti. Olen lähes täysin varma siitä, että toista kertaa en naimisiin mene enkä todennäköisesti ikinä enää ryhdy seurustelusuhteeseenkaan. Tunnen, että yksinkertaisesti menetän parisuhteessa enemmän kuin saan.- Jokumiesvain
"Toisaalta, jos minulla ei olisi ollut tilaisuutta perustaa perhettä, minulla ei olisi tätä kokemusperäistä ymmärrystä yhä ajatella, kuten ajattelin joskus nuorempana, että tarvitsen parisuhteen, johon voin sitoutua syvällisesti."
Siis tuo kuuluu
"Toisaalta, jos minulla ei olisi ollut tilaisuutta perustaa perhettä, minulla ei olisi tätä kokemusperäistä ymmärrystä saattaisin yhä ajatella, kuten ajattelin joskus nuorempana, että tarvitsen parisuhteen, johon voin sitoutua syvällisesti." - Dghjlljjh
No semmoisia on turha haihatella nyt kun prioriteetti tulisi olla lapsesi asioissa. Suhde lapseen on muuten elinikäinen eikä suinkaan lopu, tai pitäisi loppua, kotoa pois muutettaessa. Sitäpaitsi harva nainen hyväksyy kovin lämpimiä suhteita toisen naisen kanssa tehtyyn lapseen että senkin puoleen neuvoisin lämmittämään suhdetta vaimoosi. Koettakaa pariterapiaa.
- Jokumiesvain
Dghjlljjh kirjoitti:
No semmoisia on turha haihatella nyt kun prioriteetti tulisi olla lapsesi asioissa. Suhde lapseen on muuten elinikäinen eikä suinkaan lopu, tai pitäisi loppua, kotoa pois muutettaessa. Sitäpaitsi harva nainen hyväksyy kovin lämpimiä suhteita toisen naisen kanssa tehtyyn lapseen että senkin puoleen neuvoisin lämmittämään suhdetta vaimoosi. Koettakaa pariterapiaa.
"No semmoisia on turha haihatella nyt kun prioriteetti tulisi olla lapsesi asioissa."
Prioriteetti _on_ lapsen asioissa. Jos ei olisi, tai jos lasta ei olisi, niin olisin jo pitkään harkinnut vakavasti eroa tai jo päätynyt eroon.
"Suhde lapseen on muuten elinikäinen eikä suinkaan lopu, tai pitäisi loppua, kotoa pois muutettaessa. "
Mistä päättelit, että kuvittelin suhteeni lapseeni päättyvän hänen muuttaessaan kotoa? Parhaassakin tapauksessa taloudellinen hyödyllisyyteni vaimolleni loppuu suunnilleen samoihin aikoihin kuin lapseni muuttaa kotoaan. Viimeistään sillöin vaimoltani loppuvat viimeisetkin syyt katsella naamaani ja hän heittää minut ulos (silloin se on luultavasti itsellenikin ihan ok vaihtoehto). Taloudellisesti hyödyttömänäkin voin silti olla suureksi hyödyksi ikääntyneille vanhemmilleni ja tyttäreni perheelle. Tietysti ex-vaimoni silloin halveksii minua, mutta minun ei tarvitse silloin välittää siitä.
"Sitäpaitsi harva nainen hyväksyy kovin lämpimiä suhteita toisen naisen kanssa tehtyyn lapseen että senkin puoleen neuvoisin lämmittämään suhdetta vaimoosi. Koettakaa pariterapiaa."
Luitko ehkä vähän huolimattomasti? Kirjoitin ihan suoraan, että jos/kun tämä avioliitto kariutuu, niin uudet parisuhteet eivät minua kiinnostaa vähääkään eikä minulla ole sellaisiin ryhtymiseen mitään aikomusta. Ikinä. (Monet hyvistä ystävistäni ovat eronneet avioliitoistaan. Useimmilla eronneista on lapsia. Kaikki ovat menestyneitä miehiä. Jotkut ovat saaneet tarpeekseen parisuhteista. Toiset ovat pitäytyneet kevyissä tapailusuhteissa toisten eronneiden kanssa ilman kummankaan osapuolen aikomusta esitellä uusia kumppaneita lapsilleen.) Mutta vaikka minulla olisikin kiinnostusta uusiin parisuhteisiin, niin kykyni päästä niihin loppuu pitkäaikaistyöttömyyteeni, jatkuen ehkä vanhuuseläkkeelle päästyäni ja perittyäni vanhempani.
Onnistuneen pariterapian tulos ei muuten välttämättä ole, että jatketaan yhdessä ja paremmassa suhteessa, vaan tulos voi olla, että kannattaa erota. Eroaminen ei ole tällä hetkellä vaihtoehto, koska seuraavat 8-10 vuotta minun on voitava olla läsnä tyttärelleni jokapäiväisessä elämässä kasvattajana. Uskon, että minulla ja vaimollani ei ole pelkästään parisuhdeongelmaa vaan että vaimollani on omia psyykkisiä ongelmia. (En ole itsekään parasta A-ryhmää mutta olen itsekriittinen ja yritän tehdä jotain ongelmilleni motiivinani lapseni paras.) Minun on tehtävä lujasti töitä, jotta osaisin oikealla tavalla tukea ja auttaa tytärtäni. Enkä voi ottaa sitä riskiä, että joutuisin katsomaan sivusta etävanhempana tyttäreni ja hänen ylirasittuneen äitinsä ilman minun konkreettista apuani todennäköisesti huononevaa suhdetta ilman mitään muuta mahdollisuutta puuttua asioihin kuin ryhtymällä kovaan huoltajuustaisteluun. Uskon kuitenkin, että vaimonikin tajuaa tuon eikä fiksuna ihmisenä ryhdy turhaan keikuttamaan venettä ennen aikojaan. - Jlkjoblo
Ei voi kuin toivottaa jaksamisia. Toivottavasti kuitenkin saat iloa ja tyydytystä lapsesi kasvatuksesta, vaikka helppo ei tilanteesi olekaan.
- kffk
Onko jollekkin ollut hyötyä pitkästä terapiasta (ei siis dkt:ta) ja kauanko se on kestänyt? Onko siinä ollut millaisia tehtäviä vai onko ollut ollenkaan? Haluaisitko kertoa enemmän siitä millaista se on ollut?
- TunteetonPaska
Minä olen vakaa ihminen. Onneksi lintsasin koulusta. Ei tarvi enää ikinä kestää niitä paskapäitä SAATANA! Aira, olit ihana ihminen:)
- JumalaOnHyvä
Hahaa. minä olenkin vapaa tekemään mitä haluan. Oletko sinä?
- Anonyymi
Valitettavasti: en ole parantunut.
Terapia eikä aika ole auttaneet.
N61 - Anonyymi
..edelliseen: ei psykoterapia, ei DKT ..
- Anonyymi
Mulla meni persoonallisuushäiriö ohi, kun pääsin irti päihdehuuruisesta elämästä.
Tosin diagnoosikin aikoinaan tehtiin, kun olin sekakäyttäjä.- Anonyymi
Seka on ainoa tapa elää Suomessa
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Seka on ainoa tapa elää Suomessa
Se voi tuntua ainoalta tavalta, mutta säkin pystyt myöntämään, että se ei ole kivaa, vai mitä ?
Kaikki ne henkiset pahat olot jatkuvasti....... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Se voi tuntua ainoalta tavalta, mutta säkin pystyt myöntämään, että se ei ole kivaa, vai mitä ?
Kaikki ne henkiset pahat olot jatkuvasti.......On kivaa
Never stop - Anonyymi
Kellään sairaalla ei mene ohi koska Ympäristö eli Suomi ja biologia yms
Älä valehtele ja petä
- Anonyymi
Niilo22 on paras tubettaja
- Anonyymi
Tykkään naida seksinukkeani.
- Anonyymi
Tykkään naida kännissä ja lääkkeissä
Auttaa unohtamaan Suomen
- Anonyymi
Skitso affek diagnoosi mutta epävakaa kaikki kohdat natsaa eli lääkärit ei diagnosoi kuin osan
Elämä helvettiä ja teen töitä että voisin elää ja maksaa elatusta vaikka tekee mieli tappaa itsensä
Muita ?- Anonyymi
Tekee myös miemi tappaa kaikki muut
Muuten sama - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tekee myös miemi tappaa kaikki muut
Muuten samaMieli
- Anonyymi
Elämä täällä on HELVETTI
- Anonyymi
Teet oikein kun et luota suomalaisiin
- Anonyymi
Never will
- Anonyymi
Muita?
Vai oletteko aivokuolleita Suomalaisia kaikki täällä ?
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801867Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181719- 161564
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201266En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121224Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61212hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121176Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää91160Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291151Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot91140