mulla on ongelma.siis ku mä rakastun nii must tuntuu heti et täst ei voi tulla mitää koska mä rakastan sitä toista nii paljon,et se toine ei voi ikinä rakastaa samallain mua,yhtä paljo.mä oo aina tän saman edessä.mä joskus luin jostai et pareista aina toine rakastaa enenpi ku toine ja mä oon todennu tän itekkin omas elämäs pitävän paikkaansa.mä tiedän et on naurettavaa mut mulle tää ei oo naurun asia enään,vetää aikas hiljaseks ku tietää totuude.
tota noi
metsurimä
2252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuinka paljon on yhtä paljon?
Eiköhän kukin rakasta omilla henkilökohtaisilla resursseillaan. Se ei välttämättä ole yhtä paljon, mutta 100% kuitenkin.
Eikö sen pitäisi silloin riittää?
No jopa oot asias saanut vaikeiksi. Jokainen rakastaa senverran , kuin hänelle on mahdollista.
Ja aina voi oppia rakastamana enemmän/vähemmän.
Elämän tarkoitus on rakkaus.
Oletetaan, että tapaat ihmisen, joka ei ole oppinut rakastamaan ja sitten hänen rakkautensa herää ja on vaikka 65% enemmän, kuin hänellä koskaan aikaisemmin on ollut. Sulla on sitten se sama, eli sun rakkauden määrä ei ole lisääntynyt aikaisemmasta. Minun mielestä tällä 65% lisää rakkautta löytäneellä on juuri sinua kohtaan suurempi rakkauden määrä, kuin sinulla.
Ehkä kannattaisi keskittyä siihen rakastamiseen eikä toisen rakkauden määrän arviointiin.., joka ei mielestäni ole rakkautta lainkaan.
Ja sehän on muuttuva asia.
http://www.unet.fi/laura/rakkaus/love6.html