Minun listani

Uudessa Ruumiinkulttuuri lehdessä oli arvostamani Jake Nyman laittanut dekkarinsa järjestykseen, niin laitan minäkin myös tähän oman listani. Tuossa Nymanin listassa oli muuten Hannu Vuorion teoksista valittu Hagman, vaikka olisi niissä ollut Nymankin.

Jorma Napola: Ruuvikierre

Tämä oli se ensimmäinen rasti matkallani suomalaiseen dekkarimaailmaan, eikä huono valinta ollutkaan.
Minä valitsin tämän silloin vielä kansikuvan perusteella, mutta jälkeenpäin on selvinnyt, että tämä teos voitti WSOY:n dekkarikilpailun v 62. Itse asiassa Napola otti siinä kaksoisvoiton. Tämä on yhä edelleen aikaa kestävä teos, ei ihme että dekkareista innostuinkin.

Marko Tapio : Kolmetoista mehiläistä

Marko Tapio kirjoitti aikanaan muutaman dekkarinkin sen Suomen parhaan sotaromaanin Arktinen hysteria II ohessa. Nämä dekkarit ovat kaikki jotenkin erilaisia , sanotaanko näitä sitten psykologisiksi.
Televisiostakin tuli näitä, ja yhdessä oli pääosassa Ahti Haljala kaksitahti Saabinsa kanssa omalaatuisena maalaisetsivänä.

Totti Karpela: Sankarit älköön vaivautuko

Karpela oli Napolan jälkeen seuraava, joka yritti sijoittaa Marlowea tai Archeria Suomen kaupunkeihin.
Kaksi ensimmäistä tuli silloin 70-luvun alussa ja lisää kolmekymmentä vuotta myöhemmin.
Nämä ovat erittäin onnistuneita , ja ihmeen vähän arvostettuja. Kannattaa ehdottomasti tutustua.

Risto Juhani: Peiponlento

Tämä johonkin työsiirtola miljööseen sijoittuva omalaatuinen dekkari ilmestyi sekin -72, ja sama päähahmo, eri nimellä tosin, sekin uudelleen yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.
Juhanihan muuten oli käsikirjoittajana Kassilan Päämaja elokuvassa ja esiintyykin siinä. Hän on se Päämajan TK.osaston päällikkö, jolle se toimittaja käy ilmoittautumassa.
Peiponlento on yksinkertaisesti hyvä.

Pentti Kirstilä: Jäähyväiset rakkaimmalle

Tämä teos on se, missä varsinainen yllätys tapahtuu teoksen puolivälissä, ja sen parempaa yllätystä dekkareissa ei ole sen koommin vastaan sitten tullutkaan


Juha Numminen: Koko tuotanto.

Numminen kirjoittaa yhä edelleen ja tänäkin kesänä pitäisi joku teos tulla.
Tunnetuin hänen hahmoistaan on “Kippo Kemppainen”, mutta melkeinpä parempia ovat ne missä hän ei esiinny. Minusta Suomen paras dekkaristi.

Harri Nykänen: Myös koko tuotanto , pois lukien lapsellinen Raid-sarja.

Nykäsellä on kirjoittajan taitoja moneen lähtöön. Virginialainen,, vaikka ei dekkari edes ole, on hyvä esimerkki tästä.

Hannu Vuorio. Bäng

Bängissä on jotain sellaista fiilistä, mitä ei ole muissa kuin Vuorion teoksissa. Teokset eivät oikeastaan ole dekkareita , mutta en osaa sanoa mitä ne sitten ovat. Dekkariseuran palkinnon hän ainakin yhtenä vuonna saavutti.
Tämä viimeinen Vuorion kirja ei tosin mielestäni ollut onnistunut.

Wexi Korhonen: Kolme ensimmäistä teosta Kari Salo sarjasta.

Nehän muodostavat kokonaisuuden, ja niissä kun on minulle tuttuja paikkoja ja aiheita, niin mukava niitä on lukea. Korhoselta taisi takki tyhjetä, mutta tulihan näitä jo monta, ja näitä olen lukenut uudestaankin jo pari kertaa.


Eero Pasanen: Konosista joku. Ihan mikä vaan.

Konoset ovat kaikki sitä samaa. Jyräävät kuin juna eteenpäin. Näitä ei oikein voi kesken jättää, eikä tarvitsekaan, kun ovat sopivan lyhyitä ja helposti luettavia.