Mulla ois nyt semmonen ongelma, että noin 18-kuukautinen husky tyttöni on alkanut olemaan todella agressiivinen pentuja kohtaa, erityisesti alle 10-kuukautisille. Lenkillä ei ole ollut mitään ongelmia mutta kun ollaan koirapuistossa, hän hyökkää aina pennun kimppuun. Ei nyt niin että veri lentää, mutta koittaa "alistaa" pienempiä vihaisesti. Jos jollain olisi kokemusta/tietoa tälläisestä, haluaisin mielelläni kuulla. :)
Pentuviha
Huskytyty
29606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Onko koirasi rekisteröity, jos ei. Kiinnostaisi tietää mistä päin suomea olet haskisi hakenut?
On rekisteröity.
No älä nyt ihmeessä päästä sitä irti sinne koirapuistoon, jos sillä on alkanut olemaan tällaista käytöstä.
Huskyjä en erityisesti tunne, mutta yleisesti koira (varsinkaan narttu) ei saisi olla vihainen pennulle. Koiran pitää ymmärtää että pentu on pentu, että se voi ymmärtää että lapsi on lapsi. Kannattaa siis olla varovainen myös lasten seurassa. Koirasi vaikuttaa kuvauksen mukaan epävarmalta ja aralta, ja se uhittelee pennuille, kun ei isommilleen uskalla. Nyt olisi ehdottomasti koirakoulun paikka, ennen kuin käytös juurtuu tai pahenee.
Lasten kanssa ei ole mitään ongelmia ollut, enkä kyllä kehtaa enää mennäkkään sinne puistoon jos pentuja on ja entisessä kodissakin hänella oli pentukoira kaverina. Kiitos vinkistä, alankin tästä katsomaan noita koirakouluja :)
www.koirakoulu.net on todella hyvä paikka ellei etäisyys ole hirveä. Sinne tulee väkeä jopa hiton kaukaa pelkästään ohjaajan taitojen vuoksi :)
Kyllä kaikki koirat tietävät, että pentu on pentu ja lapsi on lapsi, mutta jostain syystä jotkut koirat vain hermostuvat pennuille tai lapsille herkästi. Se saattaa johtua samasta kuin ihmisilläkin, eli jotkut vain ovat luonteiltaan laiskempia ja herkkähermoisempia (ihmisestä puhuttaessa myös itsekkäämpiä, enpä tiedä kuinka saman lainen piittaamattomuus muiden hyvinvoinnista sanotaan koirista).
Ei se ole jostain syystä, eikä mitään samasta syystä kuin ihmisillä: ihminen on ihminen ja koira on koira.
Koiralaumassa pennut ja lapset ovat lauman viimeisiä. Niistä pidetään huoli, koira- ja susivanhemmat ovat paljon kärsivällisempiä kuin ihmiset, hoitavat, uhrautuvat, tekevät, puolustavat. Mutta. Pentu on silti omega.
Vanhemmat koirat hermostuvat pennuille, jotka eivät ole niitten omia, no, tämä on ihmisen kanssa yhteistä, ja siis lapsille. Yleensä jotka eivät ole perhettä. Ihmisen lapset ovat kuitenkin hankalia ja yleensä huonommin kasvatettuja kun koiran omat pennut: ne huitovat, ärsyttävät, huutavat, kiskovatkin pahimmillaan ja tekevät liian yllättäviä liikkeitä. Siksi niitä usein purraan. Halaaminen, karkuun tai päin juokseminen, yllättävä kiinni käyminen ja kupille meno... Puhumattakaan suoranaisesta tönimisestä, tukistamisesta tai muusta, mitä typerät vanhemmat eivät tajua estää, eivätkä selittää. Olisi ihmislapsen oma (-kin) etu osata käyttäytyä eläinten kanssa oikein.
Ihmisen lapset ovat koiralle pentuja. Koira kun ei tiedosta samalla tavalla kun ihminen. Koira on eri eläinlaji kokonaan, joten koirat eivät itseasiassa tiedä että lapsi on lapsi vaan lapsi on koiran mielestä pentu. On täyttä höperyyttä inhimillistää koira: koira ei puhu ihmisten kieltä, ei luule olevansa ihminen, eikä muutu inhimilliseksi siinä mielessä, sen pitää riittää omana itsenään eli koirana. Ei voida siis edes puhua koko itsekkyydestä samalla tavalla kuin ihmisen kohdalla. Koiraa ajaa paljon enemmän vaistot ja ihminen voi valita tietoisemmin.
Toki luonteissa on silti paljon eroja. Heikkohermoisuus varsinaisesti ei ole luonteen piirre, siis on hieman arempia tai ujompia tai aktiivisempia, mutta heikkohermoisia ja agressiivisia tai suorastaan pelkääviä (ei siis jotain satunnaista) niistä tulee vääränlaisen kasvatuksen takia... Ihmisissä on enemmän syntymäluonnevikaisia, mutta yleensä täm pätee ihmiseenkin.
Mutta että tarkennuksena varmuuden vuoksi käsitykseen että koira erottelisi sillä tavalla pennun ja lapsen kun me ihmiset.
Ei ole huono juttu hakea apuja jos ei itse pärjää.
IMuutama asia on hyvä tiedostaa kuitenkin.
10 kk ei haise juurikaan pennulle joten koirasi käsittelee sitä lähtökohtaisesti aikuisena.
18 kk vanha narttu on siinä iässä että voipi käydä niin että tuo nuorten ja varsinkin toisten narttujen sietokyky laskee. Lisäksi tuo on hyvin tyypillinen murkkuikä jolloin ruvetaan "vähän"sikailemaan ja ennen kaikkea hakemaan kunnolla paikkaansa laumassa.
Viestistäsi ei selviä millainen on ennakkoasetelma ennen kuin käy "agreilemaan" junnuille
Husky lisäksi tyypillisenä valjakkokoirana tarvitsee huikean määrän liikuntaa ja rasitusta,sen johdosta osa käyttää painoreppuja lenkkeillessä.
Rakkautta,rajoja ja paljon lenkkiä muualtakin kuin taskusta ja vaan puistovälttelyä ja treeniä treeniä treeniä.
Hyvää Joulua ja rauhaisaa sellaista.
Kiitos, tästä vastauksesta oli paljon apua. Käytän juuri noita paino reppuja ja ostoksiakin saa kantaa yleensä kaupasta kotiin. Hyvää joulua sinnekkin :)
En itsekkään ole mikään virallinen koiraexpertti,mutta koira on joskus tullut nähtyä kuvissa sekä livenä ja paria on talutettukin...
Onko kyseessä muuten kodinvaihtaja?Vai kasvattajalla ollut pentuja seurana,kun mainitset että edellisessä paikassa on ollut pentu seurana?
Jos on kodinvaihtaja kauanko on ollut sinulla?
Nyt sitten tosiaan tuo muu liikunnan määrä korostuu kun ette "voi" pustoon mennä.
Tuon kokoluokan koirien perusleikitkin on niin "rajuja" ettei niitä toiset aina sulata,se ennakkotilanne ennen agreilua vähän kiinnostaisi. Käykö päälle suoraan portista vai miten ja ovatko tuttuja jo keskenään vai täysin ventovieraita?
Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja edelleen koirasi on nyt siinä iässä että kukkoilua tulee ja asemaa laumassa haetaan väkisinkin se ikään kuin kuuluu kehitysvaiheisiin.
Nyt tehdyt ratkaisut sitten määrittelee miten vietätte tulevaisuutta.
On muuten paljon narttuja jotka lopettaa muiden varsinkin narttujen kanssa toimeentulemisen reilu vuodenikäisenä,kantattaa sitten huomioida sellainenkin juttu että myös leikatut urokset menee tähän kategoriaan kun nääs tuoksuvat nartulle.Se ettei tule varsinkaan "vieraan"pennun kanssa toimeen ei myöskään ole harvinaista ja siihenkin on monia syitä.
Varautuminen tilanteisiin on kaiken a ja o,oma käytös muistaen.
Ihan yleisesti joutuu vielä toteamaan: kaikki kun muistaisivat sellaisen asian vaikka kuinka olisi hienosti totteleva ja muuta upeeta oleva koira, se on silti koira ja toimii pääsääntöisesti vaistojen ja viettien varassa ja nuo saattavat koska tahansa ohittaa opetetun toimintatavan.
Tämä tyttö tuli minulle entisestä perheestä kun oli noin 15-kuukautinen, ei siis kasvattajalta. Se agre alkaa heti jo siitä portilta, olen itse myös miettiny oisko kyseessä vaan leikkiä. Yleensä ovat täysin ventovieraita.
Omat narttuni ovat kyllä aina tietyssä iässä alkaneet höykkyyttää pentuja eli alistaa ja eivät niistä perusta tänäkään päivänä vaikka antavatkin niiden olla . Komentavat pentuja jos tulveat hampailla turkkiin roikkumaan mutta eivät siltikään ole agresiivisia .
Alistaminen ja agresiivisuus on kaksi eriasiaa eli onko aloittajan koira
agresiivininen eli aikooko se laittaa pennut hengiltä vai alistaako se kovin ottein ?
Ei se tee nartusta agresiivista ettei se pidä pennuista ...kaikki eivät voi niitä edes sietää .
Se on juuri tätä alistamista, mutta näyttää/kuulostaa todella rajulta joskus.
Alistaminen on yleensä aggressiivista. Alistamine on kyllä eri asia kuin aggressio, mutta siihen voi liittyä aggressio. Jos ihminenkin yrittää alistaa toisen vaikka painamalla sitä väkisin maata vasten, eli olemalla vihainen ja antamatta periksi, niin se on myös aggressiota. On eri laisia käytösmuotoja, joissa käytetään aggressiota, yksi tyypillisimmistä sellaisista on alistaminen.
Al9istaminen on aggressiivista toimintaa.
Hyskyllä on luonnostaan agressiivisuutta toisia koiria kohtaan. Jotkut koirat ovat kilttejä pennuille, jotkut taas eivät. Meidän edellinen koira oli vihainen toisille nartuille.
Se on tietenkin normaalia, ei ihmisetkään kaikista pidä. Olisi kuitenkin ollut kiva tehdä pentuja, muttei kai sitten :(
Huskyt ovat poikkeuksellisen sosiaalisia toisia koiria kohtaan ! Jos omat koirasi ovata aggressiivisia, se ei tarkoita saman rotuisten koirien olevan yleensä luonnevikaisia. Huskyt jopa tarvitsevat kontakteja toisten koirien kanssa. Itse olen tuntenut huskyja halki elämäni ja ne eivät olisi tyytyväisiä jos eivät pääsisi säännöllisesti toisten koirien seuraan.
Näin netin välityksellä on aika vaikea toki sanoa mitään täysin varmaa,pitäisi itse nähdä mitä tapahtuu.
Vaikuttaa siltä että kyseessä on melko normaali nartun kehitysvaihe. Husky on aika laumaorjentoitunut ja tätä kautta hakee kyllä paikkaansa.Voi käydä tosiaan niin että ei tule jatkossakaan "sietämään" vieraita pentuja.
Sattaa olla tuttu jo entuudestaan mutta tuosta lisää vinkkejä: http://www.siperianhusky.fi/pentuilmot/faq.html
Koidinvaihtajien kanssa tulee lähes väistämättä myös erilaisia "konflikteja" ja 3kk ajanjakso on melko lyhyt koiran elämässä. Alatte olemaan vasta siinä tilassa että olette tutustuneet toisiinne "alustavasti" nyt alkaa sitten se yhteiselon opiskelu ja rajojen sekä aseman haku. Sehän on siis vähän kun ottaisi pennun mutta sillä on jo tapoja ja käyttäytymis moodeja vanhasta paikasta,joista et välttämättä ole edes perillä. Pentu vaan sattuu olemaan aikuinen ja omaa aikuisen voimat ja osan tavoista,mutta mieletään se on "pentu". Varaudu sellaiseen vuoden ajanjaksoon henkisesti,ennen kuin olette ns. sinut. Monesti kehityskaari kulkee noin 4 kk ajanjaksoissa.
Hyvää Joulun jatkoa.
Kiitos tästä vastauksesta :) Jouluja sinne myös!
>Lenkillä ei ole ollut mitään ongelmia mutta kun ollaan koirapuistossa,
>hän hyökkää aina pennun kimppuun.
Olen varma, että vika on tässä asiassa, joka tulee sinun omasta lauseestasi ilmi:
"HÄN hyökkää aina pennun kimppuun".
Jos koirasi on sinulle "HÄN", niin siinä menet jo vikaan, ja oikein kunnolla! Olisiko aika laittaa koirasi asemaan "SE", ja sinusta ns. laumanjohtaja. Voisi hyökkäykset muita koiria kohtaankin loppua.
Jos kerran haluaisit joskus pentuja teettää koiralla. Niin en kyllä tiedä onko järkevää, mutta yhden tutun koira oli arvaamaton ihmisille ja koirillekkin, mutta hän teetti sillä pentuja niin se heti rauhoittui ja siitä tuli kiltti. :)
En kyllä lähtisi teettämään pentuja ei-niin-hyvällä-luonteella (oli sitten kyseessä arvaamaton, hermoheikko tai aggressiivinen) varustetulla koiralla, oli uros tai narttu. Etenkin nartun käytös siirtyy helposti pennuille (ottavat mallia) ja luonteen heikot puolet ovat osittain myös siellä koiran perimässä, joten ongelma siirtyy helposti eteenpäin seuraavalle sukupolvelle. Maailmassa riittää loistavalla luonteella varustettuja koiria jalostusmateriaaliksi ja liian paljon taas näitä ongelmallisia, joten miksi ottaa riski ja teettää niitä lisää.
Onhan ne oman koiran pennut maailman ihanimpia, mutta pitää olla kriittinen siltä kannalta että onko koirassa oikeasti jotain sellaista, jota haluaisi viedä eteenpäin (luonne, ulkonäkö, käyttöominaisuudet..). Omalla koirallani on loistava luonne, mutta muutama fyysinen vika, jotka ei elämää haittaa mitenkään, mutta en halua ottaa missään nimessä riskiä että ne olisivatkin periytyviä.
Mielipide aloittajan kysymykseen:
Siperianhuskyjen kanssa on toimittu -90 luvun alusta saakka ja sanoisin että tuo on aivan normaalia nuoren huskyn toimintaa. Jotkut niistä leikkivät niin kovin rajusti pentujen kanssa ja alistavat niitä innoissaan ja välillä tuo touhu on todella rajua ja menee kiusaamisen puolelle. Tuohon ei tarvitse mitää erityistä koirakoulua tai vastaavaa... Tiukempi kuri koirallesi ja kovistelu jos se alkaa pienten pentujen kanssa liian rajusti leikkimään. Lopettaa tämän typeryyden ja pentujen rajun kohtelun kyllä kunhan selvästi koirallesi kerrot ettei niin voi tehdä. Ota tuossa tilanteessa koiraasi poskivilloista kiinni ja tiukka tuijotus suoraan silmiin, tehosta vaikutusta sanomalla vaikka "p*rkele riittää tollanen" ja päästä koira sen jälkeen irti. Kiellä tämän jälkeen menemästä pennun luokse jota aikaisemmin retuutti. Jos ei usko niin käy uudestaan hakemassa koirasi pois pennun luota ja ojenna sitä. Huskyt ovat kovin fiksuja (joskus tosin kovin itsepäisiäkin) mutta usein oppivat aika nopeasti mikä on sallittua käytostä ja mikä ei. Rotuna kuitenkin sosiaalinen ja tulee helposti toimeen muiden koirien kanssa joten tuskin mitään todellista "agressiota" tässä on kyseessä. Tämä toimiin ainakin meillä tuohon 30 häntäiseen laumaan silloin kun aikuiset ja nuoret koirat leikkivät pentujen kanssa liian rajusti ja "kiusaavat" niitä.
Ja tiedoksi sille joka oli mieltä että"nartun ei kuulu olla agressiivinen pennuille" Kasvattajana olen huomannut että varsinkin alkukantaisten koirarotujen nartut eivät aina pidä vieraista pennuista. Susilaumassa vain alfa pari saa pentuja ja jos joku toinen narttu laumassa saa pentuja, tämä alfa narttu tappaa vieraat pennut. Sama käytös on osassa alkukantaisista koirista erittäin voimakkaana.
Pentueita on omalla kennelnimellä tähän mennessä kasvatettu yli 10 ja jokaisen pentueen kohdalla lauman muut nartut ovat saaneet tutustua uusiin pentuihin viimeisenä ja porukan vanhin narttu on hyväksynyt uudet tulokkaan kaikkein heikoimmin. Omien pentujensa pennut sulattaa kyllä hyvin, mutta ei-sukulaiset huomattavasti huonommin. Varsinkin niiden narttujen kanssa joilla on ollut itsellään pentue, huomaa tämän "omat lapset ja naapurin kakarat" reaktion selvästi. =)
Siperianhusky ei ole aggressiivinen rotu, joskin poikkeuksia löytyy, kuten kaikkien rotujen kohdalla. Siperianhusky on loistava perhekoira ja tarvitsee toisten koirienkin kanssa kontakteja ollakseen tyytyväinen. Olen ollut huskyjen kanssa tekemisissä koko elämäni, sillä lähes koko sukuni on ihastunut keskeisesti tähän rotuun. Siperianhuskylta ollaan saatu jo aikoja sitten jalostettua pois susimaiset luonteenpiirteet, kuten liiallinen hallitsevuus/dominoivuus. Kun niin pitkälle ollaan husyn luonnetta saatu jalostuksella jo parannettua sosiaalisemmaksi, en suosittele käyttämään jalostukseen aggressiivisia koiria, sillä siinä tapauksessa huolellinen jalostustyö menee vain hukkaan rodun luonteen osalta. Vuosikymmen vuosikymmeneltä aggressiiviset huskyt ovat vain harvemmassa järkevän jalostuksen ansiosta. Toki täytyy pitää huoli myös huskyjen rekikoiraominaisuuksista, kuten rakenteesta, säänkestävyydestä, sisukkuudesta, voimakkuudesta ja terveydestä.
Oma leikattu urokseni tekee / teki lähes samaa. Muiden kanssa tuli toimeen mutta pentuja piti kurittaa. Yleensä tilanne eteni niin että pentu tuli tekemään tuttavuutta jolloin koirani jäykistyi, villat vähän nousivat ja kun pentu teki väärän liikkeen (esim. leikillisesti nosti jalkaansa minun koiraani vasten tai haisteli liian läheisesti) niin koirani räjähti. Ei se nyt oikeastaan niin paha juttu ollut. Koirani vain selätti pennun mutta meteli ja murina oli hirveää ja pentujen omistajat aina kauhistelivat. Nykyään kerron omistajille heti kättelyssä että koirani saattaa äristä pennuille ja sitten seuraan tilannetta tarkkaan ja muistutan koiraa heti jo tutustumisvaiheessa että nyt ollaan nätisti. Yleensä läsnäoloni ja kieltoni tehoavat mutta jos keskittymiseni herpaantuu hetkeksikin niin pentu alistetaan. Monet kerrat olen joutunut ottamaan niskavilloista ja tuijottamaan tuimasti, mutta kehitystä on tapahtunut.
Kuiten mainitsin, niin yleensä tilanne ei ole paha vaan ihmisten takia pitää puuttua. Ymmärrän kyllä pentujen omistajien huolen siitä että heidän koiransa voi muuttua araksi, mutta mielestäni pentukoirien tulee saada vähän hudaa vanhemmilta silloin tällöin. Eihän ne muuten opi.
Tätä samanlaista se juuri on, aina jos pentu vähänkin hypästää päälle niin kyllä sitä murinaa sitten tuleee. Ja kuten sanoit moni on pelästynyt sitä kun on niin möreä ääni ja näyttää pahalta, koitan kuitenkin noita vinkkejä :))
Koirallasi saattaa olla "little white shakers" syndrooma; lääketieteellinen nimi "Idiopathic Cerebellitis"
Osalla Huskyjä tällainen eikä asialle voi oikein mitään, ihmettelen miksi tästä puhutaan suhteellisen vähän. Ainoa keino on välttää mainitsemiasi tilanteita. Tsemppiä.
Huomasin ettei oikein netistä löytynyt mitään tälläisestä.