binaiset

Itselläni kaikki seurustelusuhteet ovat olleet miehiä. Ja avioliitossa olen ollut miehen kanssa. Naisen kanssa en ole suudellut, saati harrastanut seksiä.
Bin minusta tekee se, että ihastun ja rakastun myös naisiin. Seksiä en kyllä välitä harrastaa kummankaan sukupuolen kanssa ilman rakkautta. Ulkona liikkuessani kiinnitän enemmän huomiota kauniisiin naisiin kuin miehiin. Ja naisvartalo on minusta kiinnostavampi kuin miesvartalo.
Omat naisihastukseni ovat jäljestään olleet heteroja. :o( Mutta toivoisin käynnissä olevan avioeroprosessin jälkeen vihdoin löytäväni itselleni naisen.

varmaan tietäisi tai hengenheimolaiset, joille toisten kontrollointi toisten "etujen" turvaamiseksi saa ajatukset vietyä vanhanaikaisiin tapoihin ja menetelmiin.

Ajatus on siis vieläkin yhä se, että naisten pitäisi tyytyä jäämään vanhanaikaisiin kulttuuriviitteisiin ja noudattamaan sitä perinteistä parisuhdemuotoa, keskiverto vaihdantasuhdetta, tuttuja kuvioita, työjakoja, turvaa ja lempeä, jossa toista ei kunnolla edes tunneta, kuvio muodostetaan ulkoisten roolien ja odotusten päälle. Ja siihen, että varsinkin naisten olisi syytä ajoissa löytää tuollainen suhde, muuten jää ilman keskiverto ja keskiarvo elämää, mitä kulttuurissa odotetaan, ikäänkuin muuten menettäisivät ihmisarvonsa ilman toisen tuomaa kulttuurillista viitekehystä.

Sitten ovat ykkösasteen nämä homot ja vapaamielisestä seksuualisuusviritteisyydestä nauttivat, jotka ajattelevat kaiken seksin kautta, ihmiset määritellään sen kautta voisiko vaiko ei?

Hetkittäin ja ajoittain he sujahtavat kakkoskastiin "turvasatamaan" ja katselevat heidän kanssaan ihmeissään kolmannen asteen yhteyksiä, jossa ei olla sen enempää kulttuurin asettamassa viitekehyksessä kuin seksin pyörittämissä pyörteissä, vaan hengeäsalpaavissa persoonien kohtaamisissa.

Tänään piispa erehtyi hesarissa lausumaan ettei jeesus voi olla kaikkialla samanlainen, että kulttuurisesti viitekehykset estäisivät tämän.

Päinvastoin, siinä on jeesuksen ydin, että joka maailmankolkassa voi tulla esille ihmisenä ihmisten joukossa, ilman pakottavia kulttuurillisiä viitekehyksiä. Joulua.

Rakkaus, syvä ihastus.

Kun puhutaan että bi:t palaavat turvasatamaan, epäilen kyseessä oleen ihan muun tapauksen, kuin oikean bi:n.Ei oikeassa rakkaudessa ole turvasatamia.

Toinen yleisitys on, että bi ei voisi muka olla vastakkaisen sukupuolen kanssa, tai sitten ainakin, jotenkin pettäisi seksuaalisuuttaan. Höpön pöpön, sanon minä.

Olen itse aina rakastunut ihmisiin, en sukupuoliin ja niin kuin muillakin ihmisillä, välillä suhteet ovat olleet hyviä, välillä huonoja.

Minä en voisi luokitella olevani bi jos en kykene olemaan seksuaalisesti molempien kanssa.Ja myös kyetä seurustella saman sukupuolen kanssa.
Itse olen siis aito bi joka seurustellu 2:n miehen ja kahden bi-naisen kanssa(ei yht'aikaa vaan erikseen).
Minä taas kummastelen miksi bi-naiset harvoin kelpaa lesboille-ei kaikki ole kukasta kukkaan hyppijöitä eikä kaikki bi-naiset halua elää miehen kanssa?!?Minä haluan vakavan parisuhteen naisen kanssa mutta koska niitä naisia ei ihan joka oksalla kasva ja niillä usein ihan järjettömiä vaatimuksia esim.just naisellisuus,kaunis,hyvävartaloinen,sporttinen jne niin ihan mahdotonta löytää tyttöystävän kun ei kuulu siihen kategoriaan eli lähemmäs täydellinen.Ajaudumme seurustelemaan miesten kanssa koska on helpompaa löytää sopiva mies kuin sopiva nainen joka hyväkyisi mut tällaisena että saan olla oma itseni.Ei se silti ole 100% varma että olemme syvästi onnellisia mutta emme välttämättä halua olla yksinkään loputtomiin(jotkut siis paremman puutteessa tyytyy miehiin).
Minä taas olen edelleen sinkku ja yrittänyt löytää naista elämänkumppaaniksi mutta tuntuu olevan ihan mahdotonta :(.Ja mulla ei ole edes pahemmin vaatimuksia vaan enemmän sitä että katsotaan miten kemiat toimii ja miten tulemme toimeen ja viihdymme.Vähemmän ulkonäkö-keskeisyyttä.
Toisaalta minä olen sit sellainen että kun olen tyttöystävän löytänyt osaan niitä myös arvostaa ja rakastaa ihan eri tavalla eikä ole kaipuuta etsiä miestä.Sen takia just kun naiset ovat kiven alla muutenkin niin miksi ihmeessä vaarantaa suhteensa?!No mun 2 ex-naista eivät vaan osanneet arvostaa minua,rakkauteni ja uskollisuuteni joten jättivät mut miehen takia ja toinen kun oli hukassa itsensä kanssa(ei uskaltanu avoimesti olla bi).Joten ei me kaikki bi-naiset miehiä halua.Ja minä en itseäni kutsuisi bisseksi jos en kykenisi selvinpäin seksiin ja seurusteluun naisen kanssa.:)

Joillekkin se itseään etsivän naisen ottaminen tuntuu turhan työläältä ja jo lähtökohtaisesti huterammalta parisuhdepohjalta aloittamiselta, verrattuna ihmiseen joka on sujut esim. lesboutensa kanssa ja ns. "varmempi" tapaus.
Jotkut pitävät bisseiksi itseään sanovia henkilöitä lähinnä kokeilijoina, jotka kuitenkin loppupeleissä haluavat miehen vierelleen vaikka seksi ja suhde naisen kanssa voisi jännää ollakkin.

Kuitenkin parisuhdesekoilijoita löytyy sekä lesbo, bi, että heterorintamalla. Kenenkään sitoutuneisuutta suhteeseen ei voida katsoa vakaaksi tai epävakaaksi vain seksuaalisenidentiteetin valossa. En usko että edes epäileväinen lesbo nainen kavahtaa lopullisesti bi-naista, jos luottamus ja sävelet ovat heidän välillään selvät, mutta ei kovin moni jaksa katsella vierellään ihmistä, jolla on toinen jalka oven välissä valmiina hyppäämään kyydistä oli hän sitten lesbo tai bi.

Itse luokittelen olevani bi, vaikka tunnenkin olevani seksuaalisesti enemmän naisiinpäin suuntautunut ja parisuhteessa olen upean naisen kanssa. Seksiä olen kuitenkin harrastanut myös miesten kanssa ja vaikka miehet eivät tuo erityisiä tuntemuksia eivät kanssakäymiset kuitenkaan suoranaisesti ällötä ja teoriassa kuvittelisin voivani olla parisuhteessa myös miehen kanssa, vaikka en siitä haaveksi. Naisen kanssa kaikki kuitenkin on vain luontevampaa ainakin näin oikean ihmisen kanssa.

Itse en ole koskaan seurustellut saati sitten sekstaillut, mutta silti luokittelen itseni biseksuaaliksi, koska tunnen vetoa molempiin sukupuoliin ja olisin valmis parisuhteeseen sekä miehen että naisen kanssa.

Voi kyllä olla, että monet biit päätyvät suhteisiin vain vastakkaisen sukupuolen kanssa. Jos ei oma suuntautuminen ole laajemmin tiedossa, niin on vain niin paljon helmpompaa elää toisten odotusten mukaisesti. Olen itsekin mettinyt, että jättäisikö ne naiset suosiolla sinne pornoon ja elävässä elämässä vain silmän karkiksi. Tiedä häntä miten käy, voi olla että tulen muuttamaan mieltäni moneen kertaan, mutta tätä nykyä on menossa vain passiivinen haku, joka sisältää sekä miehet että naiset.

Miekään en oo pahemmin seurustellu, enkä seksiä tms harrastanu, mutta luokittelen itteni silti bi-seksuaaliksi :) Ainaki luulisin, välillä tuntuu että oon lesbo, mutta ehkä se selviää. Ainoot mahollisuudet seurustella on ollut jätkien kanssa, mut vahvimmat ihastukset on ollu naisia kohtaan.

Pelkkä seksin harrastaminen ei riitä siihen, että voi kutsua itseää lesboksi, homoksi tai biksi, koska mun käsittääkseni kyse tässä on nimenomaan tunteesta. Mä kyl ymmärtäisin raamatun kannan tähän asiaan, jos kyse olis pelkästään eläimellisestä halusta panna :')

Mä en oo koskaan harrastanut naisen kanssa mitään intiimiä, mutta viimeaikoina oon jollain tasolla kiihottunu ajatuksesta ja varsinkin kun on jutellut jonkun ei tutun, hyvännäköisen naisen kanssa. Baarissa tajusin, että kyttäsin oikeen kunnolla yhtä hyvännäköistä leidiä. Oon kans huomannut et naiset saa mun pään kääntymään paljon helpommin kuin miehet. :)

En kauheasti tunne lesboja tai bi-naisia ja sen takia tulinkin tänne lätisee. En oo kyllä yhtään "säikähtänyt" noita juttuja mitä oon itsessäni huomannut, päin vastoin, aika kiinnostavaa :)

Tunnen olevani bi vaikken ole naista suudellut, nainut enkä deittimielessä treffaillut. Ei kokemuksia. Ja koska olen sitoutunut nykyiseen suhteeseeni voi olla etten koskaan koekaan naisen rakkautta. Mutta silti olen 99% varma että mulle on tyyppi tärkeempi kuin sukupuoli. Uskon siihen että hormoonit vahvistavat heteroutta ja lisääntymistä. Henkinen rakkaus, sielunkumppanuus on sitten toinen juttu.

Mutta koville välillä ottaa tää kokemattomuus.