Karipekka Kyrö tuomittiin uutisten mukaan salakujetuksesta ja petoksen yrityksestä sakkoihin. Käsitykseni mukaan syyttäjän näyttö ainakin salakuljetuksen kohdalla oli suunnilleen yhtä pitävä kuin harakanpesä.
Itse en ole lakimies, pyytäisinkin jonkun lakimiehen mielipidettä seuraavaan:
- ostan todistettavasti jotakin lääkettä esim. Virosta (oletetaan, että ko. lääkettä ei saa Suomesta ja sen tuominen Suomeen on kielletty)
- myöhemmin jonkun tuttavani oletetaan käyttäneen ko. lääkettä, varmuudella asiaa ei kuitenkaan ole todennettu
- voidaanko minut tuomita ko. lääkkeen salakuljetuksesta?
Toinen asia on, että mikähän olisi rikosten selvitysaste, jos esimerkiksi polkupyörävarkauksien, kesämökkimurtojen ym. selvittämiseen käytettäisiin suhteessa saman verran aikaa ja resursseja kuin tapaus Kyröön, jossa eniten töitä näytti teettävän sopivan rikosnimikkeen keksiminen.
Itse en ole lakimies, pyytäisinkin jonkun lakimiehen mielipidettä seuraavaan:
- ostan todistettavasti jotakin lääkettä esim. Virosta (oletetaan, että ko. lääkettä ei saa Suomesta ja sen tuominen Suomeen on kielletty)
- myöhemmin jonkun tuttavani oletetaan käyttäneen ko. lääkettä, varmuudella asiaa ei kuitenkaan ole todennettu
- voidaanko minut tuomita ko. lääkkeen salakuljetuksesta?
Toinen asia on, että mikähän olisi rikosten selvitysaste, jos esimerkiksi polkupyörävarkauksien, kesämökkimurtojen ym. selvittämiseen käytettäisiin suhteessa saman verran aikaa ja resursseja kuin tapaus Kyröön, jossa eniten töitä näytti teettävän sopivan rikosnimikkeen keksiminen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ymmärrän, että asia tuntui oudolta. Mutta tällaista ja paljon pahempaakin tehdään. Näyttöjä tai todistusta asialle ei tarvita. Riittää, kun asia tuodaan esiin, sen jälkeen millään ei ole väliä. Syytteistä lähes sataprosenttia menee oikeudessa läpi kuten syytetään, joten vaikka tuot kuut ja tähdet omana todistuksena, niin alas painetaan ja tuomion saat. Näkisin, että jos syytteen saa, niin on ihan sama vaikka on poissa tilaisuudesta, eikä ole edes asianajajaa paikalla. Tulos on aivan sama.
Mielenkiintoisia oikeudenkäyntejä. Käräjillä vaikuttanee olevan tapa, että lähes mielisairaantasoinen päätelmä asioden laidasta riittää tuomioon. Hovioikeuden käytäntöä en ole diegnosoinut, mutta korkeimman oikeuden joissakin päätöksissä ollaan todettu, että konkreettista näyttöä rikoksesta ei ole, joten tuomiotakaan ei tule.
Suomen oikeusjärjestelmä on kohta USA:n tasolla, pelkkä vitsi!
Se on jo!!!!
Aika erikoinenhan tuo koko prosessi oli! Jos näyttö oli näinkin vähäinen niin hassulta ja tarpeettomalta tuntui se kohtalo jka K-P Kyrölle tuli osaksi. Useita vuosia kestänyt raastava oikeusprosessi, satoja sivuja aineistoa, ikuinen valmentajakielto ym.ym. Lopuksi sakot!
Tämä juttu ei ollut mitenkään linjassa tapahtumaan. Ja miten vain Kari-Pekka Kyrö olisi ollut ainoa joka osallistui kiellettyjen aineitten hankkimseen. Jokainen tietää, että se kaikki tehtiin sekä urheiljoiden että hiihtopomojen luvalla ja asiasta tietäen. Miksi siis vain yksi oli syytettynä?
Totisesti toivon, että se Räsäsen-STT:n juttukin vielä puidaan uudelleen ja saadaan nähdä vieläkö Ahot sun muut kehtaa vaatia korvauksia maineensa likaamisesta.
>>Miksi siis vain yksi oli syytettynä?>>
Kun näyttö ei riitä kuin yhden rikollisen saamiseksi kiinni, vain tämä yksi on syytettynä.
Periaate, että henkilöt ovat syyttömiä, kunnes toisin todistetaan johtaa siihen, että osa syyllisistä pääsee aina kuin koira veräjästä.
Esittämääsi listaan ei ole mieltä ottaa kantaa, koska ainakin sen osalta olet muokannut käräjäoikeudessa esitettyä näyttöä tarkoituksellisesti.
Itsekään en tunne tapausta kuin lehtien välityksellä, mutta jos OLETEAAN näytön olevan syytetyn (S) kohdalla seuraava:
- S on todistettavasti ostanut Suomessa kiellettyä ainetta ulkomailla
- S on urheilijan U valmentaja
- U tunnustaa käyttäneensä juuri samaa kiellettyä ainetta kuin, mitä S on ulkomailla todettu ostaneen
On näyttö riittävä. Kuka muukaan kuin S olisi kielletyn aineen tuonut U:n käyttöön kuin S.
Ensinnäkin: epohormonit sen kummemmin kuin anaboliset steroidit eivät ole Suomessa kiellettyjä. Miten voisivatkaan, kun ne ovat alunperin lääketieteellisiin tarkoituksiin kehitettyjä. Ne ovat kiellettyjä vain kilpaurheilussa, mutta esim. harrastelija-bodari saa vapaasti käyttä erilaisia vauhditusaineita. Ainoastaan niiden hankinnasta (esim. salakuljetus Venäjältä) voi tulla sanomista.
Kukaan hiihtohuipuista ei ole tunnustanut käyttäneensä epoa tai muita hormoneita (poikkeuksena muuan jo aikaisemmin lopettanut hiihtäjä, nimi ei muistu mieleen). Lääkärit ovat sanoneet, että epoa on mahdollisesti käytetty, ehdottoman varmasti ei todennäköisesti kukaan suostu asiaa todistamaan.
Vaikka Kyrö olisikin ostanut erilaisia aineita, ei se riitä näytöksi niiden Suomeen tuonnista. Pelkästään kuntosalien ympärillä pyörii semmoiset määrät alan aineita, että jokaiselle löytyy jotakin. Urheilijoilla itsellään on myös laajat kontaktit eri maihin.
Asia on niin, että Kyrö on nyt joutunut syntipukiksi Suomen urheiluasioissa (ja vähän muussakin) tosikolle kansalle aiheutuneesta järkytyksestä.
Kun dopingia sinänsä ei ole rikosoikeudessa määritelty rangaistavaksi teoksi, poliisi joutui tekemään niska limassa töitä, että löytyisi edes jotain, mistä miestä syyttää ja kansa saisi hyvityksen. Näin päädyttiin salakuljetukseen. On kait selvää, että oletetun rikoksen suuruus ei ole missään suhteessa sen tutkintaan käytetyn ajan ja resurssien kanssa. Hyttystä ammuttiin vähintään tykillä.
Rikosalin 44 luku 6 §:
"Dopingrikos
Joka laittomasti
1) valmistaa tai yrittää valmistaa dopingainetta,
2) tuo tai yrittää tuoda maahan dopingainetta tai
3) myy, välittää, toiselle luovuttaa tai muulla tavoin levittää tai yrittää levittää dopingainetta,
on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, dopingrikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Dopingrikoksesta tuomitaan myös se, joka pitää hallussaan dopingainetta todennäköisesti tarkoituksenaan levittää sitä laittomasti."
Kyröä ei tosin tästä voitu tuomita, koska hänen tekonsa aikana se ei vielä ollut rikos.
Tuomio on aivan oikea. Politiikkaan en ota kantaa.
Vakiintuneessa kielenkäytössä dopingilla tarkoitetaan erilaisten piristys- ym. aineiden käyttöä suorituskyvyn parantamiseksi (vrt. Nykysuomen sanakirja). Rikoslain 44 luvun 6 § ei kiellä dopingia, vaan dopingaineiden valmistuksen, myynnin ja levityksen. Käytön kielto on eri urheilulajiliittojen asia.
Ei Kyröä epäiltykään dopingaineiden KÄYTTÄMISESTÄ vaan aineiden tuomisesta maahan urheilijoiden käytettäväksi.
Joten miten sie jauhat paskaa!
nimittäin näillä keskustelupalstoilla niin tyypillinen, sanotaan sitä nyt vaikka primitiivireaktioksi.
Ensin väität, että doping ON rikos ja kirjoitat vielä asianomaisen pykälänkin näkyviin ja osoitat samalla, ettet ole ymmärtänyt lukemaasi (ja kirjoittamaasi) ollenkaan.
En ole misään vaiheessa väittänyt, että Kyröä olisi epäilty dopingaineiden käyttämisestä - taas törmäämme luetun ymmärtämiseen.
Omalta osaltani keskustelu kanssasi päättyy tähän, fasiliteetit eivät selvästikään riitä.
KIrjoitit: >>Kun dopingia sinänsä ei ole rikosoikeudessa määritelty rangaistavaksi teoksi, poliisi joutui tekemään niska limassa töitä, että löytyisi edes jotain, mistä miestä (Kyröä) syyttää ja kansa saisi hyvityksen.>> Sulkeissa oleva lisätty.
Yhdistit edellä siteeratussa Kyrön ja dopingrikoksen. Väitit yllä lisäksi, ettei Doping ole rikos. Sen vuoksi vastasin, mutta sinulle se ei tietenkään kelpaa. Aina voi väännellä asiaa mieleisekseen.
Omalta osaltani keskustelu kanssasi päättyy tähän, fasiliteetit eivät selvästikään riitä.
Sanotaanhan siinä laissamm. jotenkin niinkin, että sen joka väkivaltaa käyttämällä riistää hengen toiselta, on syyllinen henkirikokseen ja tuomittakoon...
Mitähän se tarkoittaa? En ole nimittäin kuullut, että viimeaikoina olisi ketään tuomittu esimerkiksi pikkulapsen, murrosikäisen lapsen hengen riistämisestä oikeasti vankeuteen koska teko on ollut kevyt tai lievä tai uhri ei ole ollut merkittävässä asemassa (ovatko lapset yleeensäkään?) pitkiin tuomioihin. Tekoon on vaikuttanut myös kidutuksen kesto. Aikaisemmin katsottiin, että mitä kauemmin kidutus on kestänyt sitä vakavampi rikos on kyseessä.
Onko arviointi muuttunut? Jos esimerkiski päähän ampumalla hengen saa lahtemään sekunnissa, raiskaus peniksellä kestää minuutin kun sitten kalu velttonee ja erään pikkutytön selän ja pään eli koko kehon rusikoiminen ja mutaan työntäminen ovat "kokonaisuutena arvioiden" lieviä tekoja.
Mikä näistä teoista on törkeä kun vain yhdestä tuomittiin useita vuosia vankeutta?
Teit ankaria kysymyksiä oikeuslaitoksen toiminnasta ja osin niihin on oikeutuskin, koska väkivaltarikosten tuomiot eivät yleensä ottaen vastaa Suomessa kansalaisten oikeustajua (kuten ei minunkaan).
Teon kestolla on väkivaltarikoksissa merkitystä rangaistuksen pituuteen. Viittaat "lyhytkestoisella raiskauksella" tähän surkuhupaisaan Rovaniemen hovioikeuden ratkaisuun jokunen vuosi sitten. Hovioikeus aivan oikein ja hyväksyttävästi otti huomioon raiskauksesta tuomiota antaessaan, että tekoa EI OLLUT PITKITETTY. Onnettomuudekseen hovioikeus kuitenkin perusteli tuomionsa niin, että sanoi raiskauksen lyhyen keston olleen lieventävä seikka, mikä ei kuitenkaan lain mukaan ole lieventävä seikka. Tämä lapsus on sitten jäänyt elämään ihmisten mieliin ja on syntynyt väärä käsitys, että VÄKIVALLAN NOPEA SUORITUSTAPA OLISI LIEVENTÄVÄ SEIKKA. Näin ei siis kuitenkaan ole asianlaita.
Kiduttaminen on tyypillistä teon keston pitkittämistä ja se on aina rangaistusta ankaroittava peruste. Otto Martikaisen surmattua Eveliina Lappalaisen korkein oikeus ei kuitenkaan mielestään löytänyt näyttöä siitä, että Martikainen olisi tekoa pitkittänyt. Kouvolan hovioikeus oli näytöstä toista mieltä ja se tuomitsikin Martikaisen murhasta. Itseni on vaikea arvioida ilman poliisin aineistoa, mitä on todella tapahtunut ja kumpi tuomio siten olisi oikea.
Taksisurmatapauksessa, jossa korkein oikeus tuomitsi ryöstön jälkeisen taksinkuljettajan teloituksen tappona eikä murhana, oli kyse siitä, onko tappaja toiminut vakaasta harkinnasta vai ei. Korkein oikeus on aiemmin tuomioissaan todennut, että esim. aseen hakeminen yli kilometrin päästä kotoaan ja palaaminen takaisin ravintolaan ampumaan ovimies ei ollut vakaasti harkittu, koska tekijä oli toiminut samassa tunnekuohussa jouduttuaan ovimiehen poistamaksi ravintolasta. Voimme siis päätellä, että tekoa pidetään vakaasti harkittuna vasta, jos tekijä jo ennen teon alkamista on suunnitellut toisen hengen riistämistä. Vasta tilanteen kehittymisen vuoksi syntynyt aie surmaamisesta ei riitä tekemään tekoa VAKAASTI harkituksi. Taksisurmaaja on oikeuden mukaan suunnitellut vain ryöstöä.
Tässäkään taksisurmassa teon suorituksen nopeus ei ollut lieventävää. Tekijä sai tuomion taposta, joka on hengen riiston perusmuotoinen rikos. Teon ei kuitenkaan voitu todeta olleen raskauttavien seikkojen vallitessa tehty (vakaa harkinta), mikä olisi johtanut tuomioon murhasta.
"Harakanpesiä" on tehty ennenkin ns. sakkojutuissa. Ei päätä ei häntää asiassa, mutta tuomita pitää. Kunhan saadaan suojatyötä poliisille ja oikeuslaitokselle. Valittamiset ei auta, koska hovioikeus toistaa vaan samaa - pientä hienosäätöä tehden, jotta näyttäisi,että asiaa on pengottu, mutta samaa p-jauhantaa. Kyllä hävettää.