Yksinäisen jouluaatto

Muutaman joulun olen yksinäni viettänyt. Silloin ei ollut nettiäkään käytössäni. Kuuntelin radiota ja katselin tv:tä. Lueskelin ja olin varannut sanaristikoita ajankuluksi.

Luulisin että yksinäiset ihmiset ovat tottuneet yksin olemiseensa, ainakin he jotka ovat olleet yksin jo useita vuosia. Olen joskus jututtanut yksin asuvia, toiset ei kaipaa seuraa ja toiset taas haluaisivat olla toisten joukossa. Aikalailla luonnekysymys, luulisin.

Hyvää Joulua kaikille yksinäisille, tai yksinäisyyttä tunteville.

vielä minuaki varten joku, ainaki luulen, osaisi vain ottaa vastaan jos ihme tapahtuisi, uuteen ihmieen tutustuminen on varmasti vaikeaa.


Perheeni on pikkuhiljaa kutistunu vain minuun yhteen, lapset perusti aikoinaan perheensä, puolison kanssa olimme kahden noin parikymmentä vuotta, hänestä oli seuraa, yhdessä matkustelimme koti ja ulkomailla, hänen sairatuessa vakavasti jäin täysin yksin, mielestäni tähän täydelliseen yksinäisyyteen ei totu koskaan.
Mikä neuvoksi, en yksin osaa enkä jaksa hakeutua outojen porukoihin, omat jälkeläiset viettää omaa elämäänsä , heillä sattuu olemaan puolisoina narsisti luonteiset puolisot, he on osanneet karkottaa omaiseni kauas vaikka ovat samassa kaupungissa, silti niiiiiiin hirvittävän tavoittamattomissa, joten olen antanu jo periksi, elän täysin yksi, harrastan hieman kuntoilua ei muodoissa, mutta se ei korvaa toista ihmistä, mikä neuvoksi, onko muita jotka on omaiset hyljänny yksinäisyyteen, mikä ja missä on menny vikaan kun ihmiselle näin käy ???

Rohkeesti mukaan eri järjestöjen touhuihin. Lue paikkakuntasi lehdestä mitä missäkin puuhaillaan ja mene joukkoon. Saatat kokeiltuasi useita löytää jonkun missä viihdyt.

Ihan varmasti on kaltaisiasi ´hakijoita´ kunhan vain kohtaatte. Kotoo ei kukaan tule hakemaan, on salettia.

Se lähteminen on vaikeinta... näin minulle on kerrottu, mutta ovat iloisia kun sen kynnyksen ylittivät. Ylitä sinäkin.

Kerrothan kuinka kävi kun olet mennyt mukaan. Tsemppiä. :))

Kotiin mekin tulimme yöksi oltuamme aattopäivän pojan luona, söimme kuuden hengen voimin jouluaterian , saunoimme ja katsoimme lasten lahjariemut, sitten olikin hyvä lähteä jo omaan rauhaan...oltais me saatu jäädä yöksikin, mutta mukavampi heräillä omasta punkasta :)

Ihana oli aattona käydä nuorimman lapsen perheessä, kynttilät käynti hautuumaalla ja pieni koti hetki rupatellen,
silti onnestani huolimatta kaipaan toisia lapsia perheineen, olen menettäny heihin yhteyden,, itken vuodesta toiseen heidän katoamista elämästäni, kyyneten meri on raanaton joka kuivuu vasta haudassa jos sittenkään.
Onko jumala kironnu perheeni, mitä pahaa on suvut tehneet, kun tämän kauhean ikävän olen saanu osakseni,
sukujen ristiriidat on helvetin esikartano ihmisen elämässä, se on helvetin esikartano, se vie jälkeläiset myös helvettiin, ellei ymmärrä omaa pahuuttaan, ellei ymmärrä korjata pahuuttaan. ellei huomaa sukujen keskinäistä pahuutta, pahuus tartuu armotta jälkeläisiin.
Onneksi on tämä yksi jälkeläinen, jumalalle kiitos, josta saan lohtua loppuelämäni taipaleelle, heidän elämässä vaikuttaakin yhteys jumalaan, täässä näkee kuinka tärkeää ihmiskunnalle olisi uskonyhteys seurakuntaan ja jumalan hyvyyteen, se on ainoa elämää kannatteleva voima..

Näin yksin tai ei oli hänen luona (naine) hänen lapsi oli kaunein nainen mitä koskaan olen tavannut.

Aika on vain hetki meille (70) piti olla. Hän on piirtäjä (36 ) ja on ehkä monille se vaate mitä pitävät yllä hänen piirtämä.

Näin moni asia on yksin kertainen.

Suomi on pieni tässä.

Sivu vain kasvaa...:)))

Tila: Offline
Kirjautunut viimeksi: 25.12.2011 0:29
Liittynyt jäseneksi: 4.5.2009
5 vierailijaa tänään
11629 vierailijaa yhteensä

viimeksi oli jotain 700 kun kurkkasin, mut nyt kyllä joku ylittää itsensä. Toivottavasti jää kiinni osaamisestaan. Onko järkee vai ei...?

Voi miten kaunis kirjoitus/aloitus. Kiitos siitä, myös meidän vähemmän yksinäisten puolesta! Tai - pienenä anekdoottina - joskus myös seurassa voi olla todella yksinäinen...

Mielenrauha ja hyvä tahto on jouluna tärkeintä. Ja oman itsekkyytensä voittaminen.

Nyt on jo joulupäivä pitkällä, ja aurinko paistaa. Toivottavasti kaikkialle!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10336845
H.

Kiitos aloittajalle hyvästä mielestä!

Ihan sieluni silmin näin keskustelusi pikkuväen kanssa.

Valoa loit,
hymyä soit!

Aloittajalle Kiitos kauniista aloituksesta,
Pisti oikein miettimään sen oman kumppanin tärkeyttä elämän ehtoopuolellakin.

Aina ne ajatukset eivät mene yksi yhteen elämänkumppanin kanssa, mutta siinä sitä kuitenkin mennä kitkutetaan vuodesta toiseen.

Joulu on varsinkin sellainen perhekeskeinen Juhla, jolloin kyllä muistetaan läheisiä, mutta yksinäinen jää kuitenkin ulkopuoliseksi muiden juhlatunteesta.

Lapset ja varsinkin lastenlapset tuovat iloa aattona elämään.
Kuitenkin jo heidän tullessa käymään, tietää heidän pikapikaa poistuvan omiin rientoihinsa.
Vain kaipuu ja heitä Siunaava haikeus jää seuralaiseksi.

Mietin aattona sitäkin seikkaa, että joskus sitä toivoo sen kumppaninsa alimpaan helvettiin, kun mikään ei oikein natsaa. Mutta mutta!!!

Olen maailmalla paljonkin"viikkokunnassa" työn perässä, vielä nykyäänkin.
Siellä ainakin tunnen olevani tarpeellinen ja kelpaavani johonkin.
Kotona se ei aina tunnukaan niin itsestään selvältä asialta.
Mistähän sekin mahtaa johtua, se tunne - meinaan.

Kuitenkin siellä jossakin, yksinään iltaa viettäessä, tietää kuitenkin sen, että se kaveri on siellä kotona.
Siis, ei yhdentekevä, vaan usein ajateltu ja muistettu.

Siltä pohjalta pelottaa ajatuskin täysin yksin jäämisestä.
Itsekästäkö? Kenties, mutta kaiketi normaalia.

Enpä tiedä, osaisinko hakeutua johonkin populaan, jos jäisin yksin.
Jotenkin se ajatus pelottaa outoudellaan.
Nykyisi pakkaa uuden ihmissuhteen luominen olevan monimutkainen prosessi.
Elämäkö on opettanut, mutta ensimmäiseksi sitä alkaa kysellä, mitä tuo ihminen haluaa minusta, ja kelpaanko itse sellaisena kun olen.
Nuorenpana kontaktin luominen oli helppoa. Itsestään sevää ja haluttua.

Uskonpa, että jos jäisin, Luoja Varjele, yksin, niin kertomasi Joulu olisi kohdallani saman sorttinen Joulu.
Lohtuna kuitenkin voi ottaa sen tosiasian että huomenna on jo Tapaninpäivä.
Siis - Joulusta on selvitty.
Hyvää talven odotusta ja valoisempia päiviä sekä iloisia ajatuksia Sinulle Tuntematon Ystävä.

Entistä pitempien kerrottiin olleen jonot ilmaisiin jouluaterioihin eri puolilla maatamme, uutisten mukaan.

Vaikkei se ketjun aihe olekaan.

Kiitos kaikille mieltä lämmittävistä vastauksistanne!

Itselläni on ollut hyvä joulufiilis, ja viestilläni halusin toivottaa sitä samaa toisillekin. Jos jollekin viestini loi hyvän joulumielen, olen siitä iloinen.

Tase Papan syvällinen pohdinta sai minutkin mietteliääksi. Totta, että ihminen on parisidonnainen ja yksinäisenä on ikään kuin vain puolikas, kaikessa. En ole elämästäni ketään pois häätänyt, mutta avioliittoni viimeisen vuoden aikana tein aina kaiken väärin.
Kun melko aktiivisesti olen monessa mukana, on vuosien aikana syntynyt monenlaisia ystävyyssuhteita, mutta pientä etäisyyttä olen halunnut pitää. Toivon ettei koskaan "kolahda", sillä voi käydä niin, etten silloin itse kelpaa.

Jälleen tapahtumarikas päivä on takanapäin, ja huomenna on aikaa rauhallisin ja iloisin mielin sulkeutua yksinäisyyteensä mukavaa Joulua muistellen.

Aiemmassa ketjussa, johon myös osallistuin, puhuttiin masennuksesta.
"Masentuminen vie liian paljon myönteistä energiaa" (Ahtisaari).

Mulla on se etuoikeus että voin valita.
Ja nautin joulun ajasta yksin. Siitä ettei tarvi mennä minnekään.
Aina on oltava menossa normaalielämässä, joulut olen issekseni.
Just tänään juttelin systerin tytön kanssa meidän perheen joulun vietosta.
Kaikki ollaan ominemme.
Systerillä ja sen miehellä on aattona kiireet systerin appivanhempien luona.

Mulle on kaikki sanoneet että tule tänne jos ahdistaa. Mutta ei ne patista, tietävät mun tapani elää.
Vaihtoehtona olis lapsellinen joulu systerin tytön luona, aikuisjoulu systerin luona. Mutta aina on tämä oma koti voittanut.
Ei ole kodin voittanutta jouluna.