Panostan mun ulkonäköön, et mus olis jotain hienoa. Nyt en oo tänä vuonna enää nii paljo panostanu ja must tuntuu, et mun itsetunto valuu ku vesi viemärii, koska en mielestäni riitä näin. Must tuntuu, et oon tyhmä ja laiska, ku en pärjää koulussa ja möläyttelen asioita. Autokouluski tunnen itteni iha idiootiks, vaik pääsin teorian ekal läpi, nii se mun ajomaikka vaa hörötti ja sano mulle "taisit tuurilla päästä läpi", vaik luin ku joku hikari siihe kokeesee. Oon tehny kaikkee idioottimaista selvinpäin ja en niin selvänä.
Mulla on kuitenki kavereita paljon ympärillä ja ne kehuu mua jatkuvasti, mut en tunne itteeni niin hyväks ku ne sanoo. Pystyn noloilla omana ittenäni niitten seurassa ihan hyvin, vaikka mul tulee joskus ahistus ja nolotus niitten puolesta mun juttujen takii. Välil mietin miten mul ees on nii paljo kavereita ja miten ne liikkuu mun kanssa. Sillon ku oon oma itteni tuntemattomampien kanssa, nii tunnen itteni iha idiootiks ja haluun ottaa kaikki sanomiseni ja läpät takasi heti ku oon sanonu ne ja alan möyrii täs saamarin itsesäälissä ja vitutuksessa.. En uskalla luottaa ihmisii ja siks mulla ei oo jätkääkää varmaa ollu kunnolla. Luonnekki on varmasti yks syy.
Oon monesti kelannu muuttua hienommaks naiseks, mut en osaa sellasta.
Tekis mieli mennä jonnekki aivopesuu näiden ajatuksien kanssa! Onks muita samanlailla tuntevia täällä ja ookste pystyny muuttuu paremmiks ja miten?
Mulla on kuitenki kavereita paljon ympärillä ja ne kehuu mua jatkuvasti, mut en tunne itteeni niin hyväks ku ne sanoo. Pystyn noloilla omana ittenäni niitten seurassa ihan hyvin, vaikka mul tulee joskus ahistus ja nolotus niitten puolesta mun juttujen takii. Välil mietin miten mul ees on nii paljo kavereita ja miten ne liikkuu mun kanssa. Sillon ku oon oma itteni tuntemattomampien kanssa, nii tunnen itteni iha idiootiks ja haluun ottaa kaikki sanomiseni ja läpät takasi heti ku oon sanonu ne ja alan möyrii täs saamarin itsesäälissä ja vitutuksessa.. En uskalla luottaa ihmisii ja siks mulla ei oo jätkääkää varmaa ollu kunnolla. Luonnekki on varmasti yks syy.
Oon monesti kelannu muuttua hienommaks naiseks, mut en osaa sellasta.
Tekis mieli mennä jonnekki aivopesuu näiden ajatuksien kanssa! Onks muita samanlailla tuntevia täällä ja ookste pystyny muuttuu paremmiks ja miten?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet liian ankara itsellesi. Jos koet nämä jutut ongelmaksi niin voit puhua psykiatrin kanssa.
Aina välillä itelläki tuntuu että ei olis pitänyt sanoo mitään, mutta ei väliä. Teen sen kohta kuitenkin uudestaan joten paras tottua laukomaan tyhmyyksiä.
En tiedä.. Koska ei tää periaatteessa ole niin iso ongelma ja ihmisillä on isompiaki ongelmia, et kai onnistun joskus muuttumaan sivistyneemmäks vaa. Pitäis vaa opetella jotenki olematta häpeilemättä itteensä, mut sit alkaa ahistaa se kuitenki et mitä muut ajattelee musta, ku lauon kaikenkarvasta läppää =D voivoivoi ku ihmisestä on tehty näi monelta kannalta ajatteleva!
Kuulostaa siltä, että voit kuitenkin loppujen lopuksi aika hyvin. Vaikutat tosi ihanalta, viisaalta ja terävältä. Tommosia juttuja tulee usein mieleen vaikka ei haluaisi kun on vielä kasvamassa omaks itsekseen :) joten don't worry girl. Voihan olla, että sun upea persoona on edelleen hioutumassa ja ikään kuin katselet peiliin, että mitäs sielä näkyy. Oon varma, että kun jaksat pysyä viisaana, aitona ja vilpittömänä niin susta on tulossa mitä hienoin nainen. :) Ja sun kaverit tykkää susta. Vaikka et itse aina huomaa kuinka sairaan ihana, rakastettava ja suloinen olet niin muut huomaa. Ne nauttiin sun seurasta, vaikka et ite aina niin nauti. Oot matkalla ja oot just hyvä noin. Keep going. :)
Olet sinä kyllä huvittava, jos itsetuntosi on ulkonäköön tai toisten sanomisiin sidonnaista. ÄLÄ panosta ulkonäköön siksi, että saisit sillä itsetuntoasi kohotettua, vaan kohota ensin itsetuntoasi ja keskity sitten vasta ulkonäköön. Äläkä anna muiden sanomisille liian suurta painoarvoa.
Hei kiitos vastauksista =)
Nii.. no kai mä koitan vaa totutella itteeni tälläisena tonttuna.. =D Tää mun ajattelutapa voi vaikuttaa ulkopuolisist huvittavalta, mut ei tää kyllä tälleen omalla kohalla oo nii huvittavaa enää. Eikä tähä voi ite vaikuttaa oikee, ku varmaa tosi hitaasti. Kyllä mun ajattelutapa on laimentunu vähäsen siitä yläasteesta, ku se oli iha holtitonta, ku pelkäsin kaikkee mitä tein tai sanoin enkä muutamaa kertaa menny kouluu, ku pelkäsin muitten mielipiteitä nii paljon. Onneks ei oo tota ollu ny enää vanhempana.. =D
Haluun kuulla justiisa ihmisten mielipiteitä, et mitä mieltä must ollaa, koska en haluu olla inhottu tms tai mitää, ku tykkään ihmisten seurast hirmusesti. Tulipa hömppä olo.. =D