Miika Nousiainen: Metsäjätti

Kvartaalitalouden ja pörssikurssien pyörittämä taantuma-Suomi (L-sanaahan Katainen kielsi käyttämästä) saa oivan kuvauksen Nousiaisen uusimmassa. Ajasta jolloin omistajille ei mikään riitä ja on eduksi yhtiölle sulkea kannattava yksikkö, ei liene ennen kirjoitettu yhtä sattuvasti. Yhtaikaa ankeasti, mutta hauskasti.
Peruskuvio on yksinkertaisuudessaan jännitteitä luova. Kuvitteellisesta Törmälän teollisuustaajamasta maailmalle lähtenyt ja kauppakorkean kautta Metsäjätin pikkupomoksi ylennyt Pasi saa tehtäväkseen saneerata kotikylän vaneritehtaan. Tietämättä, että koko laitoksen myyntiä isot pojat suunnittelee. Perusjännite syntyy uudesta luokka-asemasta (jos tunnemme Marxia) ja entisten koulukavereiden ja näiden vanhempien kohtaamisesta. Olosta puun ja kuoren välissä, mikä banaali sanonta sopinee erinomaisesti teollisuusalan huomioonottaen.

Kirjan kertojina vuorottelevat Pasi ja Törmälään töihin jäänyt lapsuuskaveri Janne. Jonka kirjallisen luovuuden yhden piipun ympärille kasvaneen paikkakunnan yhtenäiskulttuuri on lannistanut omalle tasolleen.
Ajassa liikutaan sujuvasti nuoruusvuosien sekoiluiten ja nykyhetken välilllä. Ajankuva on äärimmäisen tarkkaa ja nautittavaa. Vaikka nuorimmat lukijat eivät ehkä enää muista Commodore64n ja turvavyöttömän autoilun aikaa. Pasin ja Jannen nuoruusmuistot näyttävät hieman erisävyisiltä, vaikka samoista tapahtumista kertovat. Aika ja säätykierto, tai sen puute, tekevät tehtävänsä.
Toinen kontrasti syntyy Pasin täydellisen vaimon suvun kohtaamisista. Suomenruotsalaiseen juristisukuun sujuttauuminen vaatii notkeaa luovuutta. Johon Pasi tarvittaessa taipuu. Eikä hyvin käy tällä yksityiselämän sektorillakaan.

Nykyisen työelämän kirosana, YT-neuvottelut kuvataan juuri sellaiseksi pelleilyksi kuin ne kokeneet asian tietävät. Ilmoitetaan ensin bluffina sadan hengen vähennystarve, joka kuuden viikon vääntämisen ja kääntämisen jälkeen tiivistyy kuuteenkymmeneen. Kuten oli työnantajan alkuperäinen todellinen tavoite. Toinen ajan ilmiö, Muutoskonsultti, saa riemastuttavan kuvauksen köyhän miehen sarasvuosta, joka opettaa poispotkittuja kävelemään tulisilla hiilillä.
Arvovapaa kriitikko saattaisi syyttää kirjoittajaa yksinkertaistamisesta tai kliseisyydestä. Eihän kaikki yritysjohtajat ole Pasin pomon kaltaisia itseriittoisia fraasiautomaatteja, kai? Eikä ihan kaikki työläiset kaiken vapaa-aikansa ryyppääviä ja vaimoaan piekseviä, kuten Törmälässä aikoinaan. Paha väittää vastaan, kun oma kokemus puuttuu. Ai niin, välillä unohtuu että tämähän on kaunokirjallisuutta eikä sosiologinen raportti teollisuuden rakennemuutoksesta. Vaikkakin paljastavampi ja uskottavampi kuin aihetta käsittelevät gradut. Tai ainakin helppolukuisempi.

Nousiaisen henkilöiden replikointi on iskevää ja harkittua. Uskottavaa ja valmista näytelmä- tai leffatekstiä. Johtavat kriitikot ovat verranneet Hotakaiseen, silloin kun tämä on parhaimmillaan. Arvioon on helppo yhtyä.
Rohkenen suositella, jos realistinen nykykirjallisuus vähääkään kiinnostaa. Onhan tämä toki vaativampaa luettavaa kuin vampyyrit tai harripotterit, mutta todempaa.